Tulinpa tosi iloiseksi

Vuosi sitten aloin käymään japanin tunneilla. Opettaja kysyi miksi ollaan tunnilla ja kerroin ollaan kesällä menossa Japaniin.

Jossain vaiheessa kysyi miten matka edistyy ja kerroin reitistä.

Monta keskustelua myöhemmin kysyin haluaako hän, että tuon hänelle jotain. Japani on palvelun maa ja ope tilasi laukullisen syötävää, nämä tuotiin kentälle ja hintaa sis pussillinen kaupanpäälisiä.

Vieressä koneessa istui japanilainen mies , jonka kanssa juteltiin, kerroin opesta, matkasta jne.

Japanilaisethan eivät avaudu, mutta sanoi hän alkoi etsimään töitä muualta, koska hän kyllästyi arvosteluun, kun hänellä ei ole puolisoa.

Annoin hänelle mun opettajan yhteystiedot ja sanoin hän on sinkku ja tosi kiva.

Suomen päässä tapasin open, ostosten merkeissä ja annoin tämän miehen nimen.

Me mennään miesystäväni kanssa usein viikonloppuisin ulos. Käydään leffassa, syömässä, museossa ja ope otti yhteyttä ja kysyi nähtäiskö. Hän tiesi tästä tavasta. Ja he tulivat yhdessä.

Olivat menneet treffeille pari sen jälkeen, kun tultiin Suomeen.

Miehellä oli vain väliaikainen asunto, koska asuntotilanne on hyvä. He olivatkin muuttaneet yhteen.

Mentiin yhdessä syömään ja tämä japanilainen mies maksoi laskun, kiitokseksi mitä tein.

On ihana nähdä onnellisia ihmisiä.