Ystäväni pani välimme poikki, kun aloin seurustelemaan
avioeroni jälkeen. Hänen vakaumuksensa mukaan saa erota painavista syistä, mutta sen jälkeen täytyy elää loppuelämä yksin. Minulla ei ollut lapsia tuosta päättyneestä liitosta. Uuden miesystävän kanssa menin naimisiin ja meillä on jo kaksi lastakin. Ex-ystäväni tietää, että nykyinen mieheni on ok, mutta minä en siis ole enää. Ei se mitään, muistot jäivät tästä ystävyydestä samoin kuin päättyneestä avioliitostakin. Ex-ystäväni perusteli näkemyksiään sillä, että hänen täytyy ennenkaikkea suojella omia lapsiaan huonoilta vaikutteilta, jollainen minä nyt olen. Minun taas on hyvä olla näin, kun ei enää tarvitse kuunnella hänen näkymyksiään " kadotukseen joutumisesta" .
Kommentit (4)
Että löysit uuden rakkauden jne...
Tuollaisesta " ystävästä" oli varmasti parempikin päästä eroon!
- Kiitos myötätunnosta, mutta onneksi elämäni on nyt siis mallillaan. Eroamisessa ei ole mitään iloista, mutta eron jälkeen voi kuitenkin rakentaa onnellisen elämän.
- Mahdollisesti innostuvat tuomionpäivän ennustajat. Teillä ei ole velvollisuutta yrittää pelastaa minun sieluani. Elän elämäni niinkuin elän ja uskonasiat olen miettinyt itselleni jo selviksi. Ystäväksi en kaipaa yhtään saarnanaista/miestä enää, kun kokemusta siis on. Hyvää loppuelämää kaikille!
Toki synnit voi aina saada anteeksi, mutta niitä pitää katua. Oletko katunut? Haluatko taivaaseen?