Lue keskustelun säännöt.
Hei! Osaisiko joku suositella lukemista 87-vuotiaalle eläkeläis naiselle?
08.08.2026 |
Vaikka on oma äitini kyseessä, en tiedä onko koskaan aiemmin ollut kova lukemaan. Nyt ei enää TV:n tarjonta tarjoa tarpeeksi ajankulua, joten lukeminen on muodostunut merkittäväksi. Kirjahyllystä löytyi Humiseva harju, mutten usko sen enää olevan houkutteleva genre. Samaisesta kirjahyllystä löysin myös Arthur C. Clarken Lapsuuden lopun, minkä luulen jääneen kokonaan lukematta, näin itse Sci-Fin ystävänä.
Christina Hungerin "Kuinka Stella oppi puhumaan" sen sijaan osui maaliin, ja Kati Tervoa äitini jaksoi lukea muutaman kirjan, kunnes kyllästyi. Ilmeisesti fiktio ei puhuttele samalla lailla kuin esimerkiksi "Uskomaton Aira Samulin" elämäkerta.
Vaikka ikää tulee vaikeuksineen koko ajan lisää, lukuvauhti näyttää kasvavan, ja äitini poikana en todellakaan osaa keksiä mieluista luettavaa tuon ikäiselle naiselle. Minulle Lee Childin Jack Reacher romaanit ovat vähintään kolmanneksi parasta viihdettä.
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäisen on pakko liikkua ja syödä hyvin elääkseen. Ja olla kiinni elämänmenossa. Jumppaa, lihaskuntoa, tasapainon parantamista liikkein, kävelyä, sudokuja ja monipuolista kasvispainotteista ruokaa? Sosiaalisuutta. Esim. kesäteatterissa käynti ja kiinnostava kerho?
Kaikki muu sujuu, mutta syömistä on alkanut pelkäämään. Alzheimer on orastavana todettu ja onneksi lääkkeillä saatu hallintaan. On kohta jo kaksi vuotta kun viimeksi oireita jouduin todistamaan. Kiitän Suomen nykyistä terveydenhuoltoa, nyt äitini vointia seurataan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaisten tappajien kirjoja ei kiitos .
AL Z HEIM ER ON JEHOVAN KOSTO PAHOILLE .
Hän muistaa varmaan Pokelan musiikkisuvun. Pokelat - soiva suku tuo varmaan muistoja mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anu Joenpolven Rantakylä-sarja ja dekkareista Sofie Sarenbrantin kaikki kirjat. Nästä minä tykkään. 78v
Minä olen siirtymässä suomalaiseen kirjallisuuteen - ikääkin on.
Ensinnä tulee mieleen oikeinhyvä ja mukaansa vievä kirjailija Antti Heikkinen, hänellä on suomalaisista tehtyjä kiinnostavia elämänkertoja. Samoin kirja nimeltä "Mummo" - joka ei mitenkään ole mummomainen, vaan kiinnostava.
Sitten suomalaiset kartanoromaanit. Niihin voi uppoutua ja niissä on todenperäinen tapahtumien kerronta.
Valitettavasti en ole itse ulkomaisesta käännöskirjallisuudet innostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuon kuvauksen perusteella en lähtisi etsimään ensisijaisesti 87-vuotiaalle sopivaa kirjallisuutta, vaan kirjoja, joissa on oikeita ihmisiä, elettyä elämää ja kiinnostavia tapahtumia. Se, että Uskomaton Aira Samulin osui, on aika hyvä vihje.
Kokeilisin näitä:
Kyllikki Villa – Vanhan rouvan lokikirja – matkustamista, ihmisiä ja elämää; Villa on erinomainen, jos lukija pitää muistelmallisesta tietokirjallisuudesta.
Eeva Kilven päiväkirjat ja muistelmat – varsinkin vanhenemista, elämää ja ihmisiä käsittelevät tekstit voisivat osua hyvin. Kilvessä on myös huumoria.
Merete Mazzarella – Jotain muutakin kuin tämä – ikääntymistä, muistoja ja elämän tarkastelua, mutta esseemäisesti ja kevyissä paloissa. Kirjaa on tällä hetkellä saatavilla myös Kirjan valikoimassa.
Sylvi Salonen – Viimeinen diiva – jos vanhan ajan suomalainen viihdemaailma ja tunnetut ihmiset kiinnostavat. Kirjan tiedot
Pave Maijanen – Elämän nälkä – muusikon elämäkerta, jossa on paljon tuttua lähihistoriaa. Kirjan tiedot
Heikki Silvennoinen -elämäkerta – jos musiikki, televisio ja suomalainen kulttuurielämä kiinnostavat. Kirjan tiedot
Me, sotalapset – Erkki Kokko – jos sota-ajan Suomi ja omalle sukupolvelle tutut kokemukset herättävät kiinnostusta. Kirjan tiedot
Ja yksi hieman erilainen ehdotus: koirista, eläimistä tai luonnosta kertovat tositarinat. Kuinka Stella oppi puhumaan kertoo minusta aika paljon siitä, mikä tässä lukijassa toimii: siinä on konkreettinen, todellinen maailma ja eläin, johon voi kiintyä. Fiktion sijaan voisi siis kokeilla vaikka eläinten koulutuksesta, luonnosta tai ihmisen ja eläimen suhteesta kertovaa tietokirjallisuutta.
Myös vanhat matkakertomukset ja muistelmat voisivat olla nappivalinta. 87-vuotiaalle lukijalle lapsuuden, nuoruuden ja sodanjälkeisen Suomen kuvaukset eivät ole historiallista fiktiota vaan osittain tuttua maailmaa – ja juuri tuttuus voi tehdä kirjasta paljon kiinnostavamman.
Yksi asia pisti tekstissäsi erityisesti silmään: lukuvauhti näyttää kasvavan. Jos näin on, kirjastosta kannattaa hakea pino hyvin erilaisia kirjoja eikä yrittää löytää sitä yhtä "oikeaa" genreä. Elämäkerta, matkakirja, eläintarina, sotamuistelma, musiikkikirja, vanhojen näyttelijöiden muistot jne. Ja jos yksi jää 40 sivun jälkeen kesken, se ei haittaa lainkaan.
Jos minun pitäisi valita vain kolme ensimmäistä kokeiltavaa, ottaisin Kyllikki Villan, Eeva Kilven ja jonkin näyttelijän/muusikon elämäkerran. Aira Samulinin jälkeen juuri ihminen ja hänen elämänsä vaikuttaa olevan se koukku.
Minäkin suosittelen Aira Samuliinin kirjaa.
En ymmärrä aloitusta. Miksi 87-vuotias ihminen ei osaa itse etsiä itselleen sopivaa kirjallisuutta? Eikö hän pääse omin jaloin kirjastoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen siirtymässä suomalaiseen kirjallisuuteen - ikääkin on.
Ensinnä tulee mieleen oikeinhyvä ja mukaansa vievä kirjailija Antti Heikkinen, hänellä on suomalaisista tehtyjä kiinnostavia elämänkertoja. Samoin kirja nimeltä "Mummo" - joka ei mitenkään ole mummomainen, vaan kiinnostava.
Sitten suomalaiset kartanoromaanit. Niihin voi uppoutua ja niissä on todenperäinen tapahtumien kerronta.
Valitettavasti en ole itse ulkomaisesta käännöskirjallisuudet innostunut.
Lisään vielä, että elämänkerrat häneltä ovat oikein maittavaa luettavaa. Häneltä Seela Sella, Pokelat, Erro Roine ja Kari Tapio jne.
Kehveli, Pihkatappi ja Mummo. Olen 77 vuotias ja tämä on kiinnostukseni alue. Luen myös toisinaandekkareita, suomalaisten kirjoittamia.
Jotain sellaista mitä ei voi suositella 86-vuotiaalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hän muistaa varmaan Pokelan musiikkisuvun. Pokelat - soiva suku tuo varmaan muistoja mieleen.
Antti Heikkisen oivallinen kirja.
Yleensä kirjat ovat tuossa 300-350 sivun pinnassa. Ja minua häiritsee jos teksti on pientä.
Kunnollinen kirjainkoko ja sitten, että sivut saa hyvin auki. Pokkarit on toisinaan sidottu niin, että oikein voimalla pitää pitää sivuja auki. Olen se 77-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä aloitusta. Miksi 87-vuotias ihminen ei osaa itse etsiä itselleen sopivaa kirjallisuutta? Eikö hän pääse omin jaloin kirjastoon?
Olipa taas kerran viesti........
Jos tykkää katsoa tv:tä, niin YLE Areenassahan on paljon suomalaisia sarjoja ja muuta hyvää ohjelmaa.
Voisikohan Tommi Kinnusen kirjat kiinnostaa?
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä aloitusta. Miksi 87-vuotias ihminen ei osaa itse etsiä itselleen sopivaa kirjallisuutta? Eikö hän pääse omin jaloin kirjastoon?
Voi herran pieksut - kommentin sinä laitoit. Kyllä minäkin pääsen joka kirjastoon ja kierrätyskeskukseen, mutta kun kirjoja ja kirjailijoita on niin mahdottomasti.
Otan mielelläni vastaan suosituksia. Ei kaikki ole kiinnostavia kirjoja.
Tässä aloittajakin kartoittaa vanhemmalle henkilölle sopivaa luettavaa. Minä olen 77-vuotias.
Vanhat klassikot eivät välttämättä ole jokaisen vanhemman ihmisen kiinnostuksen kohde enää.
Uutta kirjallisuutta kaipaamme jokainen.
Vierailija kirjoitti:
Jos tykkää katsoa tv:tä, niin YLE Areenassahan on paljon suomalaisia sarjoja ja muuta hyvää ohjelmaa.
Helpoa sille joka käyttää yle areenaa. Minä en sinne saa yhteyttä.
Miksi noin iso kiinnostus samulinia kohtaan? Oon yli 80 , hän oli persoona mutta ei minua kiinnosta tuo hänen maailmansa, mitä lehdistä lukenut tyttärestään jne.
Jokaisella on omat kiinnostuksensa tietysti julkkiksistakin. Eikä siinä mitään.
Olen sota-ajasta lukenut esim lottien muistelmia, ruotsiin lähetyistä lapsista
.
Ei ainakaan mitään ortodoksien ilkeysjuttuja . Joku nykyaikainen taidekirja tai terveyskirja . Nykyaikainen .