"Taidat todella olla yksinäinen, kun ystävyytemme päättyminen kirpaisee"

Et menettänyt mitään. Aito ystävä ei tee mitään tuollaista. Aidon ystävän todella tietää ja tuntee. Minulla on kolme ystävää ja tunnen suht paljon ihmisiä. Kolmen ystävän kanssa teen kaiken isomman. Esim, bestman, kummi, futismatkat, grillijuhlat, muutot jne. Me, emme edes pyydä ns ulkopuolisia mihinkään. Ollaan tunnettu tarhasta asti ja ikä 40v. Minulla, kun oli omat häät. Noi kolme oli ja sitten sukulaiset. Sama mennyt toistepäin kaikilla meillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulisin että valitsee "superystävänsä" hyvin tarkkaan niin että voi lopulta loukkaa häntä mahdollisimman pahasti. Veikkaan että valitsee herkkiä ja vähän epävarmoja tyyppejä. Jonkun kovaluonteisen kanssa tuollainen homma ei toimisi. Sun kannattaa etsiä mukavampia ihmisiä ympärillesi. Kavereista voi tulla ystäviä. 

Voin ns. ”kovaluonteisena” sanoa, että herkkien ihmisten kanssa on usein raskasta. Helpompaa olla oma itsensä ihmisen kanssa, jolla on vahva itsetunto. Tämä mainittu tapaus ei välttämättä ole mikään narsisti vaan sosiaalisesti ajattelematon. Ei hän ehkä edes ajatellut, että tuollainen kommentti satuttaa. 

Narsismi on juurikin empatiakyvyn puutetta.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti en nyt sano mitään loukkaavaa, olen tosi pahoillani puolestasi ap. Olen itse aika sosiaalinen ja on paljon ystäviä. Usein käy noin kuten kuvaat että jotain ystävää näen jonkun aikaa tosi tiuhaan ja tulee kerrottua hänelle kaikesta. Usein tällaiset ystävät ovat sellaisia helppoja ja välittömiä, itsekin sosiaalisia tyyppejä, joiden kanssa elämäntilanne osuu sillä hetkellä hyvin yksiin. Olen ajatellut että on ihan ok että tulee uusia ystäviä joiden kanssa on jonkun aikaa läheinen ja sitten osa heistä jää pidempiaikaisiksi ystäviksi, osa taas liittyy elämäntilanteeseen. Mikään välienkatkaisija en ole. Mutta usein introvertimmat ystävät joilla on vain pari läheistä ystävää ovat aidosti sellaisia, että he eivät jaksa nähdä minua niin usein kuin läheisessä ystävyyssuhteessa minusta pitäisi. Saatan pyytää heitä kahville ja he sanovat että nyt en lähiviikkoina jaksa kun on kiireistä töissä. Tämä on tottakai ok,mutta tällainen introvertti ihminen ei vain sitten itselleni pysy sellaisena lähimpänä ystävänä. Näen mielelläni pari kertaa vuodessa. En oikein tiedä miten tämän epäsuhdan ratkaisi. En voi muuttua epäsosiaaliseksi introvertiksi vain siksi, että joku ystäväni on luonteeltaan sellainen. Enkä voi pyydellä anteeksi sitä että minulla on 10 ystävää ja hänellä kaksi. Arvostan kyllä hänen ystävyyttään, mutta olemme sosiaalisilta tarpeiltamme vain tosi erilaisia. Saatko kiinni, ap?

En ole ap, mutta itse olen ratkaissut ongelman niin, että jos introvertti ei ole valmis venymään niin en ole valmis minäkään. Väistämättä tällaiset ihmiset jäävät taka-alalle, mutta he eivät kuitenkaan hyväksy sitä ettei heidän suurenmoinen seura kuitenkaan innosta pidemmän päälle ja kaikki vika on aina muualla kuin introvertissä itsessään, kun kaverisuhde hiipuu. Mua ei siis itseänikään kiinnosta tavata jatkuvasti, vaan kaikki muut introvertin oireilut alkaa väsyttää pidemmän päälle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulisin että valitsee "superystävänsä" hyvin tarkkaan niin että voi lopulta loukkaa häntä mahdollisimman pahasti. Veikkaan että valitsee herkkiä ja vähän epävarmoja tyyppejä. Jonkun kovaluonteisen kanssa tuollainen homma ei toimisi. Sun kannattaa etsiä mukavampia ihmisiä ympärillesi. Kavereista voi tulla ystäviä. 

Voin ns. ”kovaluonteisena” sanoa, että herkkien ihmisten kanssa on usein raskasta. Helpompaa olla oma itsensä ihmisen kanssa, jolla on vahva itsetunto. Tämä mainittu tapaus ei välttämättä ole mikään narsisti vaan sosiaalisesti ajattelematon. Ei hän ehkä edes ajatellut, että tuollainen kommentti satuttaa. 

Narsismi on juurikin empatiakyvyn puutetta.

Kaikki empatian puute ei silti ole narsismia. 

Ap, onko tällainen naisilla yleisempää? Sori, jos kysyn yleistävästi, mutta minusta on outoa päättää päättää ystävyys. Minusta on normaalia, että ihmisiin pidetään yhteyttä sen verran kuin molemmille sopii, ja välillä voi olla pitempiä taukoja, jos joku on kiireinen tai on elämässä muuta, mutta miksi ystävyys ilmoitettaisiin päättyneeksi? (vrt. seurustelu, joka on eri asia). Minulla on ystäviä, joiden kanssa voi palata asiaan vuosikausien tai jopa vuosikymmenten jälkeen ja vaihtaa kuulumisia, jos jossakin törmätään, kun taas toisten kanssa voi olla useammin tekemisissä, jne. Mutta eihän ystävyyttä ole tarvetta päättää, vaikkei ehtisikään olla tekemisissä entiseen malliin. Aivan normaalia elämää.

-Erään miehen ajatuksia pikaisesti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulisin että valitsee "superystävänsä" hyvin tarkkaan niin että voi lopulta loukkaa häntä mahdollisimman pahasti. Veikkaan että valitsee herkkiä ja vähän epävarmoja tyyppejä. Jonkun kovaluonteisen kanssa tuollainen homma ei toimisi. Sun kannattaa etsiä mukavampia ihmisiä ympärillesi. Kavereista voi tulla ystäviä. 

Voin ns. ”kovaluonteisena” sanoa, että herkkien ihmisten kanssa on usein raskasta. Helpompaa olla oma itsensä ihmisen kanssa, jolla on vahva itsetunto. Tämä mainittu tapaus ei välttämättä ole mikään narsisti vaan sosiaalisesti ajattelematon. Ei hän ehkä edes ajatellut, että tuollainen kommentti satuttaa. 

Höpö höpö! Jos tuo ei ole suoraa vttuilua niin minä olen magdalan maria! 

Autisti saattaa helposti heittää jotain noin törppöä.

He eivät kikkaile ystävyyssuhteilla.

Ap... "ystäväsi" on todellinen mulkku luonteeltaan, ei sellaisen katoaminen elämästä voi kirpaista. Oikeasti, mikä paskaläjä ihmiseksi! Ei noin kohdella kavereita, eikä varsinkaan ystäviä. Toivottavasti saat joskus oikean ja lämpimän ihmisen ystäväksi, joka ei visko tyyppejä oikealle ja vasemmalle hyrränä pyörivän mielialansa mukaan.

Skorpionin on pakko pistää, koska se on täynnä myrkkyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten ihmissuhteet ovat kyllä outoja, en ymmärrä niitä lainkaan. Me miehet vaan lakataan tapaamasta niitä ihmisiä joita ei jakseta, eikä jauheta asiasta sen enempää.

Miesten välisten ystävyysuhteiden selvittelyjä saadaan vähän väliä lukea lehdistä. Joten ei ihan tainnut noin olla.

Linkkaatko minullekin tämmöisen uutisen? Haluan esimerkin.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa narsistilta. Ei hän mikään oikea ystävä koskaan ollutkaan.

Vähissä on ne ihmiset, jotka eivät ole narsisteja tämän palstan tätien mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten ihmissuhteet ovat kyllä outoja, en ymmärrä niitä lainkaan. Me miehet vaan lakataan tapaamasta niitä ihmisiä joita ei jakseta, eikä jauheta asiasta sen enempää.

Miesten välisten ystävyysuhteiden selvittelyjä saadaan vähän väliä lukea lehdistä. Joten ei ihan tainnut noin olla.

Linkkaatko minullekin tämmöisen uutisen? Haluan esimerkin.

Pekka Seppänen hukutti kaverinsa joihin oli kyllästynyt, 7 kuollutta.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti en nyt sano mitään loukkaavaa, olen tosi pahoillani puolestasi ap. Olen itse aika sosiaalinen ja on paljon ystäviä. Usein käy noin kuten kuvaat että jotain ystävää näen jonkun aikaa tosi tiuhaan ja tulee kerrottua hänelle kaikesta. Usein tällaiset ystävät ovat sellaisia helppoja ja välittömiä, itsekin sosiaalisia tyyppejä, joiden kanssa elämäntilanne osuu sillä hetkellä hyvin yksiin. Olen ajatellut että on ihan ok että tulee uusia ystäviä joiden kanssa on jonkun aikaa läheinen ja sitten osa heistä jää pidempiaikaisiksi ystäviksi, osa taas liittyy elämäntilanteeseen. Mikään välienkatkaisija en ole. Mutta usein introvertimmat ystävät joilla on vain pari läheistä ystävää ovat aidosti sellaisia, että he eivät jaksa nähdä minua niin usein kuin läheisessä ystävyyssuhteessa minusta pitäisi. Saatan pyytää heitä kahville ja he sanovat että nyt en lähiviikkoina jaksa kun on kiireistä töissä. Tämä on tottakai ok,mutta tällainen introvertti ihminen ei vain sitten itselleni pysy sellaisena lähimpänä ystävänä. Näen mielelläni pari kertaa vuodessa. En oikein tiedä miten tämän epäsuhdan ratkaisi. En voi muuttua epäsosiaaliseksi introvertiksi vain siksi, että joku ystäväni on luonteeltaan sellainen. Enkä voi pyydellä anteeksi sitä että minulla on 10 ystävää ja hänellä kaksi. Arvostan kyllä hänen ystävyyttään, mutta olemme sosiaalisilta tarpeiltamme vain tosi erilaisia. Saatko kiinni, ap?

Tuollainen itselle sopiva harvemmin tapaaminen on kuitenkin eri asia kuin ilmoitus ystävyyden päättämisestä, mikä kuulostaa oudolta. 

-eri

Tällä palstalla kerrotaan tuota samaa tarinaa uudestaan ja uudestaan. Millaisia ihmisiä olette te, joita ystävät jättää? Ripustautujia?

Vierailija kirjoitti:

Toi sen kommentti meni niin överiksi, että eihän tuollaisesta voi edes loukkaantua. Ennemminkin säälisin tuota muka ystävääsi, jolla ei voi olla kaikki kotona. Eikä hän mikään ystävä ole ollut. 

No kyllä tuosta nimenomaan voi loukkaantua, sen verran törkeä oli. Kun joku satuttaa, vastapuolella on OIKEUS kokea itsensä satutetuksi, hyvänen aika. Olen pahoillani puolestasi ap. Tajuan, miten paljon tuollainen voi sattua ja sinulla on täysi oikeus tunteisiisi.

Mulla oli vastaavanlainen ystävä. Hän ei suoranaisesti päättänyt ystävyyttä, mutta vähensi paljon yhteydenpitoa, eikä halunnut tavatakaan enää kuten ennen. Totesi sitten, että hänelle nyt vain on normaalia työntää ystävä välillä etäälle. Ei siis ollut mitään syytä kuten kiireitä, vaan kaipasi vaan vaihtelua. Tiesin hänen aiemmista puheistaan, että saattoi laittaa jonkun ystävän vuosikausiksi/vuosikymmeniksi odottamaan niin, että taas huvitti pitää enemmän yhteyttä. Minä en halunnut jäädä katsomaan sitä, että toinen ihan tarkoituksella ns. nosti minut hyllylle odottamaan ja kuvitteli, että minut voi sitten ottaa takaisin joskus vuosien päästä.

Minulla oli kanssa tämmöinen todella sosiaalinen henkilö tuttavana, välillä jopa ystävänä. Hän valitsi ystävikseen aina minunlaisia kilttejä, ystävällisiä ihmisiä, jotka eivät sanoneet vastaan ja joihin hän sitten säännöllisin väliajoin kyllästyi ja vaihtoi uuteen ystävään eli uuteen uhriin. Hänellä oli tyylinä se, että ystävyyden alussa oli tosi makeeta, hauskaa, eläväistä ihan oikeasti. Sitten häntä alkoi kyllästyttää ja hänestä tuli ilkeä, veetuili, löysi aina jonkun kipeän kohdan toisesta, johon iskeä.  Ajattelen nyt, että koska hän ei saanut enää enempää imettyä energiaa "uhristaan" häntä alkoi turhauttaa. Tätä kun tapahtui useamman kerran vuosien aikana, että välillä kaveerataan, välillä välit ovat poikki, niin lopulta sitä vaan kohauttaa olkiaan, että taas tätä, jaahas. Nyt kun tämä ihminen on jäänyt lopullisesti taakse, voin todeta, että hän oli parhaimpia opettajia minulle. Minusta karisi liiallinen kiltteys, opin sanomaan hänelle takaisin ja näin lopulta kuinka vinksahtanut hänen kuvionsa oikein oli. Nyt en enää tarttuisi tämmöisen loistavan seuranaisen haaviin.  

Entinen ystäväni oli vastaava tapaus. Hän oli hyvin intensiivinen pitämään yhteyttä, laittoi usein viestiä ja halusi nähdä usein. Sitten yhteydenpito väheni hänen puoleltaan ja halusi tavata enää pari kertaa vuodessa. Sitten erään kerran selitti minulle ja yhteiselle tutullemme, miten lopetti ystävyyden muhun, koska olen liian intensiivinen pitämään yhteyttä. Oli kyllä hämmentävä hetki.

Ketjun perusteella ystävyyskään ei ole kuin ennen, nyt ystävä on vähän kuin terapeutti yhdistettynä vastavuoroiseen kahvittelijaan.

Vierailija kirjoitti:

Toi sen kommentti meni niin överiksi, että eihän tuollaisesta voi edes loukkaantua. Ennemminkin säälisin tuota muka ystävääsi, jolla ei voi olla kaikki kotona. Eikä hän mikään ystävä ole ollut. 

Minä en edes säälisi tuota muka-ystävää. Karma hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli vastaavanlainen ystävä. Hän ei suoranaisesti päättänyt ystävyyttä, mutta vähensi paljon yhteydenpitoa, eikä halunnut tavatakaan enää kuten ennen. Totesi sitten, että hänelle nyt vain on normaalia työntää ystävä välillä etäälle. Ei siis ollut mitään syytä kuten kiireitä, vaan kaipasi vaan vaihtelua. Tiesin hänen aiemmista puheistaan, että saattoi laittaa jonkun ystävän vuosikausiksi/vuosikymmeniksi odottamaan niin, että taas huvitti pitää enemmän yhteyttä. Minä en halunnut jäädä katsomaan sitä, että toinen ihan tarkoituksella ns. nosti minut hyllylle odottamaan ja kuvitteli, että minut voi sitten ottaa takaisin joskus vuosien päästä.

Tuollainen ihmisten swappailu on aina väärin, mutta hyvä että tajusit laittaa rajat hänelle. En kertakaikkisesti voi hyväksyä tapaa kierrättää ihmisiä ja valehdella ystävyydestä, mitä ei ole. Minulle ystävyys on molemminpuolista sisältäen 100% luottamuksen.