Kuntalisä vs. asuntolaina

Eilen oli paikallisessa maakuntalehdessä iso juttu parista kotiäidistä, jotka olivat laittaneet kunnassaan liikkeelle adressin kuntalisän maksamisen puolesta. He vaativat kotikuntaansa maksamaan kuntalisää kotona hoidettaville lapsille sillä verukkeellä, että ovat muuttaneet pois kuntalisää maksavasta naapurikaupungista ja rakentaneet talon naapurikuntaan, joka ei maksa kuntalisää. Kotiäidit olivat sitä mieltä, että heitä on jotenkin huijattu: kunta houkuttelee talonrakentajia edullisilla tonteilla, muttei maksa kuntalisää. Naiset kaipasivat noin tuhannen euron vuosittaista avustusta ja perustelivat sitä paitsi entisen kotikapungin maksukäytännöllä, niin myös omien asuntolainojensa maksuvaikeuksilla. He uhkasivat harkitsevansa syksyllä töihin menemistä ja jopa talon myymistä, jos kuntalisää ei aleta maksamaan.



Olen itse työssäkäyvä äiti, jonka lapset ovat jo ohittaneet ns. kuntalisä- ja kotihoidontukiajan. Minun on todella vaikea ymmärtää kuntalisän maksuperusteeksi isoa asuntolainaa ja talon rakentamista. Ensinnäkin summa on vuositasolla ja lapsikohtaisesti joka tapauksessa niin pieni, että eihän sillä makseta kuin korkeintaan yksi lainanlyhennys. Ja toiseksi on fakta, että rakentamalla talo naapurikuntaan sai tontin pilkkahinnalla verrattuna kaupunkiin. Itselleni reilun sadan euron (bruttona) kuntalisä on lähinnä hyvän tahdon ele eikä pitäisi olla kenellekään kynnyskysymys perheen taloudessa.



Miksi ihminen on niin ahne, että aina pitäisi saada kaikki mitä itsellä ei ole?