Suru siitä, että en ehdi saada omaa perhettä

Vierailija kirjoitti:

Pitkät lainaukset ei toimi. Vastaan kommenttiin 117.

Kun kerran kysyt, niin tuon lyhyen selonteon perusteella huomaan selkeän virheen. Luotit miehen puheisiin. Tekoja olisi pitänyt katsoa. Mies vain haikaili ja sinä raadoit. Eihän tuosta hyvää olisi voinut tulla.

Minkälaisista teoista sitten huomaa miehen olevan tosissaan. Ei siihen yhtä asiaa ole. Sellainen tietty juurtumisen toteuttaminen. Hankkii vaikka tilavan asunnon. Tai pienemmässä mittakaavassa; on säästänyt omia lapsuuden tavaroitaan omaa lasta varten. Ei hassaa kaikkia rahojaan hauskanpitoon vaan säästää. 

Yleisesti sanon, että lapset kannattaa tehdä nuorena, oli tilanne mikä oli. Jos lapsia siis haluaa. Se, että kolmekymppisenä on juuri saanut jalan oven väliin työelämässä, ei ole oikea hetki jäädä sieltä pois. Vauva-ajan väsymys, sairastelut korvatulehduskierteineen, päiväkodin vasut ja muut on paljon helpompi hoitaa silloin, kun ei ole kauheat paineet työpaikan pitämisestä.

117 täällä.

Mies siis teki niitä tekoja, jos se ei viestistäni käynyt ilmi. Mies oli meistä se, joka pystyi säästämään, ja tilavampi kämppä jonka mainitsin oli miehen hankkima. Tämä ei todellakaan haihatellut. Pyysi myös veljeään säästämään joitain heidän vauvatavaroitaan meitä varten. Mies todellakin teki niitä tekoja, ja siksi tuo täysi stoppi kaikelle oli aika iso järkytys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos löydät hyvän miehen, voisiko se riittää? Varmasti jos lapsen oikeasti haluat, olisit alkanut miettiä jo perheen perustamista kun olet noin 25-vuotias

Taitaa olla latvasta laho, kun ei ole aiemmin tiedostanut, että perhee tulee hankkia ajoissa. Parhaat viedään päältä jo nuorena. 

samoin naiset ja sen takia miesten ei kannata nuorena juosta p*llukarusellissa

Ei ole karuselleja. On vain kelvottomia miehiä, jotka kuolevat sukupuuttoon ja puhuvat paljon paskaa.. 

Nainen saa lapsen kun levittää kerran, pari jalat miehelle, jolle haluaa ne levittää.  Hyvin yksinkertainen homma. Miehet tietää kyllä, että paljaalla pannessa voi tulla isäksi, itse ne sen riskin ottavat MIELELLÄÄN. 

Huom, ottakaa ne henkilötiedot.

Itte iskin baarista 38v uranaisen ja koska en tykkää kumista panin paljaalla ja laskin tietoisesti sisään vaikka ehkäisyä ei ollut. Vuoden päästä vasta nainen ilmoitti, että tuu kattoo ja tietty vaadin isyystestit. Kivaa on oikeesti ollut pojan kanssa ja se on mun luona vkl ja tuun äidin kanssa hyvin toimeen ja jutellut miten olisi toinenkin lapsi.

M53

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 40+ vuotias nainen ja minun neuvoni sinulle on, että ala etsiä todenteolla vaihtoehtoisia tapoja hankkia lapsi, jos sellaisen oikeasti haluat. Ei kannata jäädä odottamaan sopivan miehen ilmaantumista kuvioihin. Mieti ensin taloudellista ja henkistä puolta, onko sinulla varaa ylläpitää omaa ja lapsesi elintasoa vain yhden henkilön tuloilla ja riittääkö henkinen kantti kasvattamaan lasta yksin?

Lisää isättömiä lapsiahan (=sosiaalitapauksia) tänne tarvitaankin 👍 

Meillä on aika vähän tietoa siitä miten hyvin omillaan pärjäävien itsellisten äitien lapsilla menee. Yksinhuoltajien lapset on vanhastaan pärjänneet huonommin mutta syynä ei usein ole yksinhuoltajuus itsessään vaan muut ongelmat jotka ovat osaltaan johtaneet yksinhuoltajuuteen. Kun yksinhuoltajuuden taustalla onkin huonon miehen välttely niin lapsen tulevaisuus voi olla jopa valoisampi kuin sen huonon miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Olen 42 vuotias, tahtomattani lapseton nainen. Tyhjän sylin suru sattuu välillä aivan sietämättömän paljon. Tämä on yksi pahimpia asioita mitä olen ikinä elämässäni kokenut. 

En osaa antaa mitään viisaita neuvoja, ainoastaan myötäelämistä ja sympatiaa. 

Näin jälkiviisastellen, olisitko tehnyt lapsen yksin, ilman miestä?

Itsellinen äitiys tai adoptointi? Tai kumppanuusvanhemmuus?

Laihduta!

Voihan yh kasvattaa lapsen jos ei miestä löydä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkät lainaukset ei toimi. Vastaan kommenttiin 117.

Kun kerran kysyt, niin tuon lyhyen selonteon perusteella huomaan selkeän virheen. Luotit miehen puheisiin. Tekoja olisi pitänyt katsoa. Mies vain haikaili ja sinä raadoit. Eihän tuosta hyvää olisi voinut tulla.

Minkälaisista teoista sitten huomaa miehen olevan tosissaan. Ei siihen yhtä asiaa ole. Sellainen tietty juurtumisen toteuttaminen. Hankkii vaikka tilavan asunnon. Tai pienemmässä mittakaavassa; on säästänyt omia lapsuuden tavaroitaan omaa lasta varten. Ei hassaa kaikkia rahojaan hauskanpitoon vaan säästää. 

Yleisesti sanon, että lapset kannattaa tehdä nuorena, oli tilanne mikä oli. Jos lapsia siis haluaa. Se, että kolmekymppisenä on juuri saanut jalan oven väliin työelämässä, ei ole oikea hetki jäädä sieltä pois. Vauva-ajan väsymys, sairastelut korvatulehduskierteineen, päiväkodin vasut ja muut on paljon helpompi hoitaa silloin, kun ei ole kauheat paineet työpaikan pitämisestä.

117 täällä.

Mies siis teki niitä tekoja, jos se ei viestistäni käynyt ilmi. Mies oli meistä se, joka pystyi säästämään, ja tilavampi kämppä jonka mainitsin oli miehen hankkima. Tämä ei todellakaan haihatellut. Pyysi myös veljeään säästämään joitain heidän vauvatavaroitaan meitä varten. Mies todellakin teki niitä tekoja, ja siksi tuo täysi stoppi kaikelle oli aika iso järkytys.

Tähän olisi kyllä mielenkiintoista kuulla se miehen puoli tarinasta. Ehkä hän koki ettet sinä ole valmis lapseen. Oli miten oli; lapsi kannattaa tehdä silloin kun itse haluaa. Elämä ei ole ikinä valmis. Ihmiset odottaa ja valmistelee ja sitten biologisen kellon tikittäessä pukkaa mukuloita maailmaan. Puolet avioliitoista hajoaa. Ei se perhe-elämä onnea tai yhdessäoloa takaa, joten lapset kannattaa tehdä nuorena.