Te vanhemmat, kenen lapset huutaa ja riehuu jatkuvasti
Kertokaa mulle, miksi te ette kiellä niitä lapsianne? Meillä asuu seinänaapurina äiti kahden pojan kanssa; vanhempi menee nyt ykköselle ja nuorempi on jotain 5v. Ollaan pari vuotta nyt kuunneltu kun huudetaan suoraa huutoa aamusta iltaan, huudetaan kirosanoja, juostaan niin että jytinä kuuluu, riehutaan ihan älyttömästi, kiipeillään autojen katoilla jne. Ja äiti vaan hymistelee, että ”älähän nyt Nasu-Petteri”
Mulla on itselläni 4 poikaa ja niistä ei ikipäivänä ole lähtenyt tuollaista meteliä kuin näistä kahdesta lähtee joka saakelin päivä. Olen jo harkitsemassa muuttoa. Mikä vaivaa, kun ei lapsia enää kasvateta? Mikä?
Kommentit (83)
"Oletko kuullut käänteisestä?"
Tarkoitatko positiivista pedagogiikkaa? Siinähän lapsia ei kielletä vaan ylläpidetään ns. positiivista suhdetta lapseen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä meno oli yhden lapsen osalta tuota. Voi, kyllä kiellettiin. Tutkimuksia useampi vuosi, terapiaa, kehitysvamma ja sairauksia paljastui. Lääkitysten ja terapian myötä helpotti hieman. Matka jatkuu aina vaan.. Ei se aina oo kasvatuksesta kiinni tai vanhemman laiskuudesta.
Joskus vaan tuntuu, että koska Havu-Pilvikillä on joku diagnosoitu kirjainhärdelli niin vanhemmat ajattelevat että ei tarvitse tehdä mitään tai älämölöriehuntahakkamisjuoksemiselle ei edes voi tehdä mitään.
Kirjainyhdistelmät eivät oikeuta huonoon käytökseen ja muiden ihmisten häiritsemiseen. Asioita tarvitsee silloin harjoitella enemmän ja tarvittaessa pitää olla viemättä diagnoosilapsia ylistimuloiviin paikkoihin jos käyttäytyminen ei onnistu.
Ei tarvitse olla kuin hankala ex-puoliso niin lapsen kasvatus ja rajojen pito vaikeutuu. Ex tehtailee lasuja mutta ei itse osallistu kasvatukseen. Viimeisin lasu tehtiin mielikuvituksellisesta tukistamisesta. Onneksi lapsen tarina oli niin värikäs että sossu tunnisti heti asian höpönlöpöksi. Mutta ei tämä vanhemmuus ole nykyään helppoa. Voisi sanoa että yhteiskunnassa vallitsee lapsiviha ja viha muitakin kanssaeläjiä kohtaan. Netti on auttanut ymmärtämään miten täynnä vihaa, kateutta ja suvaitsemattomuutta me ihmiset olemme. Ei hätää. Syntyvyys on laskenut jo. Kohta nämä kaiken osaavat ja kaiken paremmin tietävät saavat yksin hallita autiota maata jossa ei tarvita kohta koulujakaan.
Lapsilla on temperamenttieroja, toki. On vilkasta, rohkeaa, arkaa, perässä vedettävää. Mutta lapsen temperamentti ei oikeuta sluibaamaan kasvatuksesta. Siinä missä vilkkaalle lapselle pitää asentaa jarru, perässähiihtäjälle pitää asentaa moottori. Kaikilla vanhemmilla on ne omat taistelut ja mäet, joiden päälle kiivetä.
Totta kai vilkkaan lapsen käytöstä on työläämpää suitsia kuin rauhallisen, mutta ei se ole mikään oikeutus jättää hommaa tekemättä. Rutiinit ja johdonmukaisuus auttavat kyllä, tämä on myös hyperaktiivisuudessa se ensimmäinen "hoito" aivan lääketieteellisestikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä meno oli yhden lapsen osalta tuota. Voi, kyllä kiellettiin. Tutkimuksia useampi vuosi, terapiaa, kehitysvamma ja sairauksia paljastui. Lääkitysten ja terapian myötä helpotti hieman. Matka jatkuu aina vaan.. Ei se aina oo kasvatuksesta kiinni tai vanhemman laiskuudesta.
Joskus vaan tuntuu, että koska Havu-Pilvikillä on joku diagnosoitu kirjainhärdelli niin vanhemmat ajattelevat että ei tarvitse tehdä mitään tai älämölöriehuntahakkamisjuoksemiselle ei edes voi tehdä mitään.
Kirjainyhdistelmät eivät oikeuta huonoon käytökseen ja muiden ihmisten häiritsemiseen. Asioita tarvitsee silloin harjoitella enemmän ja tarvittaessa pitää olla viemättä diagnoosilapsia ylistimuloiviin paikkoihin jos käyttäytyminen ei onnistu.
Ja sinulla oli itselläsi kuinka monta erityislasta. Katsos kun erityislapsi ei opi toistosta huolimatta. Hiljainen Helvi tai Milla istuu hiljaa katsomassa Barbi-elokuvaa ja on aina ollut helppo. Se ei ole aina kasvatuksen aikaansaannosta vaan johtuu lapsen persoonasta sekä kyvyistä.
Vierailija kirjoitti:
"Oletko kuullut käänteisestä?"
Tarkoitatko positiivista pedagogiikkaa? Siinähän lapsia ei kielletä vaan ylläpidetään ns. positiivista suhdetta lapseen.
No tämä on kyllä itsessään jo yksi kasvatusongelma nykypäivänä kun jotkut vanhemmat ottavat tämän aivan kirjaimellisesti ja lapsia ei uskalleta kieltää ja käskeä ollenkaan mistään kun kaikki pitää olla posin kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä meno oli yhden lapsen osalta tuota. Voi, kyllä kiellettiin. Tutkimuksia useampi vuosi, terapiaa, kehitysvamma ja sairauksia paljastui. Lääkitysten ja terapian myötä helpotti hieman. Matka jatkuu aina vaan.. Ei se aina oo kasvatuksesta kiinni tai vanhemman laiskuudesta.
Joskus vaan tuntuu, että koska Havu-Pilvikillä on joku diagnosoitu kirjainhärdelli niin vanhemmat ajattelevat että ei tarvitse tehdä mitään tai älämölöriehuntahakkamisjuoksemiselle ei edes voi tehdä mitään.
Kirjainyhdistelmät eivät oikeuta huonoon käytökseen ja muiden ihmisten häiritsemiseen. Asioita tarvitsee silloin harjoitella enemmän ja tarvittaessa pitää olla viemättä diagnoosilapsia ylistimuloiviin paikkoihin jos käyttäytyminen ei onnistu.
En ole koskaan ymmärtänyt miksi asioista pitää tehdä niin vaikeita. Otetaan pätkä pyykkinarua ja sidotaan sen toinen pää Havu-Pilvikin nilkkaan ja toinen pää patteriin. Riehuntajuoksu loppuu siihen. Koska Havu-Pilvikki tuskin haluaa olla kiinni patterissa niin jatkossa miettinee myös tarkemmin, että kannattaako riehuntajuoksuun ryhtyä.
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse olla kuin hankala ex-puoliso niin lapsen kasvatus ja rajojen pito vaikeutuu. Ex tehtailee lasuja mutta ei itse osallistu kasvatukseen. Viimeisin lasu tehtiin mielikuvituksellisesta tukistamisesta. Onneksi lapsen tarina oli niin värikäs että sossu tunnisti heti asian höpönlöpöksi. Mutta ei tämä vanhemmuus ole nykyään helppoa. Voisi sanoa että yhteiskunnassa vallitsee lapsiviha ja viha muitakin kanssaeläjiä kohtaan. Netti on auttanut ymmärtämään miten täynnä vihaa, kateutta ja suvaitsemattomuutta me ihmiset olemme. Ei hätää. Syntyvyys on laskenut jo. Kohta nämä kaiken osaavat ja kaiken paremmin tietävät saavat yksin hallita autiota maata jossa ei tarvita kohta koulujakaan.
Ap tässä. En todellakaan ole lapsivihaaja, päinvastoin. Minä nimenomaan peräänkuulutan sen aikuisen vastuuta; ei voi elää kuin pellossa, jos et asu oikeasti metsän keskellä. Muillakin ihmisillä on oikeus kotirauhaan
Eivät tällaiset kädettömät, välinpitämättömät tollovanhemmat ota sitä kasvatusvastuuta vaikka heille mitä sanoisi. Ovat itse jääneet teinin tasolle.
Lapsi ja koiravapaa asuminen pitäisi olla mahdollista. Olisi paljon kysyntää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse olla kuin hankala ex-puoliso niin lapsen kasvatus ja rajojen pito vaikeutuu. Ex tehtailee lasuja mutta ei itse osallistu kasvatukseen. Viimeisin lasu tehtiin mielikuvituksellisesta tukistamisesta. Onneksi lapsen tarina oli niin värikäs että sossu tunnisti heti asian höpönlöpöksi. Mutta ei tämä vanhemmuus ole nykyään helppoa. Voisi sanoa että yhteiskunnassa vallitsee lapsiviha ja viha muitakin kanssaeläjiä kohtaan. Netti on auttanut ymmärtämään miten täynnä vihaa, kateutta ja suvaitsemattomuutta me ihmiset olemme. Ei hätää. Syntyvyys on laskenut jo. Kohta nämä kaiken osaavat ja kaiken paremmin tietävät saavat yksin hallita autiota maata jossa ei tarvita kohta koulujakaan.
Ap tässä. En todellakaan ole lapsivihaaja, päinvastoin. Minä nimenomaan peräänkuulutan sen aikuisen vastuuta; ei voi elää kuin pellossa, jos et asu oikeasti metsän keskellä. Muillakin ihmisillä on oikeus kotirauhaan
Eiköhän meillä ala lähivuosina tulemaan lisää tutkimustietoja puhelinriippuvuudesta, esimerkiksi miten käytöstavat ja muiden huomioiminen ovat jääneet taka-alalle.
Jatkuvasti länkytetään että Suomi on lapsivihamielinen maa, mutta ei muisteta kommentoida että niissä lapsimyönteisissä maissa lapset osaavat käyttäytyä paremmin kuin täällä. Niissä on sallittua että kuka tahansa korjaa lasta huonosta käytöksestä. Täällä et saa kieltää lasta joka kastelee sinut vesipyssyllä tai juoksee kaupassa sinua päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Oletko kuullut käänteisestä?"
Tarkoitatko positiivista pedagogiikkaa? Siinähän lapsia ei kielletä vaan ylläpidetään ns. positiivista suhdetta lapseen.
No tämä on kyllä itsessään jo yksi kasvatusongelma nykypäivänä kun jotkut vanhemmat ottavat tämän aivan kirjaimellisesti ja lapsia ei uskalleta kieltää ja käskeä ollenkaan mistään kun kaikki pitää olla posin kautta.
Älämölö-Aino ja Hakkaankaikkea-Lauri sitten juoksevat ympäri kirkkoa huutamassa kun mistään ei saa lapselle sanoa.
Mä sanon, että parjatun wt-luokan Jannigan ja Gasberin yh-äiti tuntuvat vetävän tämän osuuden paremmin kun ei olla luettu liikaa kasvatusoppaita.
Nykyajan vanhemmilla ei ole auktoriteettia ja kasvatustaitoja, siitä kärsii naapurit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä meno oli yhden lapsen osalta tuota. Voi, kyllä kiellettiin. Tutkimuksia useampi vuosi, terapiaa, kehitysvamma ja sairauksia paljastui. Lääkitysten ja terapian myötä helpotti hieman. Matka jatkuu aina vaan.. Ei se aina oo kasvatuksesta kiinni tai vanhemman laiskuudesta.
Joskus vaan tuntuu, että koska Havu-Pilvikillä on joku diagnosoitu kirjainhärdelli niin vanhemmat ajattelevat että ei tarvitse tehdä mitään tai älämölöriehuntahakkamisjuoksemiselle ei edes voi tehdä mitään.
Kirjainyhdistelmät eivät oikeuta huonoon käytökseen ja muiden ihmisten häiritsemiseen. Asioita tarvitsee silloin harjoitella enemmän ja tarvittaessa pitää olla viemättä diagnoosilapsia ylistimuloiviin paikkoihin jos käyttäytyminen ei onnistu.
En ole koskaan ymmärtänyt miksi asioista pitää tehdä niin vaikeita. Otetaan pätkä pyykkinarua ja sidotaan sen toinen pää Havu-Pilvikin nilkkaan ja toinen pää patteriin. Riehuntajuoksu loppuu siihen. Koska Havu-Pilvikki tuskin haluaa olla kiinni patterissa niin jatkossa miettinee myös tarkemmin, että kannattaako riehuntajuoksuun ryhtyä.
Kostona lapsi sitten hakkaa sitä patteria ja koko taloyhtiö herää meluun.
Jotkut äidit eivät osaa enää puhua lapsilleen. Sen sijaan että sanoisivat, että ole hiljaa, ne pitävät sitä ihmeellistä suhinaa. Ssssssshhhh sssshhhh!! Ja se ei auta mitään. Olin kesällä pitkällä junamatkalla ja yksi äiti suhisi lapselleen koko ajan, eikä lapsi reagoinut siihen mitenkään. Tuntikausia vaan ssssshhhh sshhhh shhh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse olla kuin hankala ex-puoliso niin lapsen kasvatus ja rajojen pito vaikeutuu. Ex tehtailee lasuja mutta ei itse osallistu kasvatukseen. Viimeisin lasu tehtiin mielikuvituksellisesta tukistamisesta. Onneksi lapsen tarina oli niin värikäs että sossu tunnisti heti asian höpönlöpöksi. Mutta ei tämä vanhemmuus ole nykyään helppoa. Voisi sanoa että yhteiskunnassa vallitsee lapsiviha ja viha muitakin kanssaeläjiä kohtaan. Netti on auttanut ymmärtämään miten täynnä vihaa, kateutta ja suvaitsemattomuutta me ihmiset olemme. Ei hätää. Syntyvyys on laskenut jo. Kohta nämä kaiken osaavat ja kaiken paremmin tietävät saavat yksin hallita autiota maata jossa ei tarvita kohta koulujakaan.
Ap tässä. En todellakaan ole lapsivihaaja, päinvastoin. Minä nimenomaan peräänkuulutan sen aikuisen vastuuta; ei voi elää kuin pellossa, jos et asu oikeasti metsän keskellä. Muillakin ihmisillä on oikeus kotirauhaan
Eiköhän meillä ala lähivuosina tulemaan lisää tutkimustietoja puhelinriippuvuudesta, esimerkiksi miten käytöstavat ja muiden huomioiminen ovat jääneet taka-alalle.
Jatkuvasti länkytetään että Suomi on lapsivihamielinen maa, mutta ei muisteta kommentoida että niissä lapsimyönteisissä maissa lapset osaavat käyttäytyä paremmin kuin täällä. Niissä on sallittua että kuka tahansa korjaa lasta huonosta käytöksestä. Täällä et saa kieltää lasta joka kastelee sinut vesipyssyllä tai juoksee kaupassa sinua päin.
Tämä. Ja se "viha" ei kohdistu siihen lapseen vaan niihin vanhempiin. Just eilen ohjasin jatkuvasti pienen lapsen pois jalkapallokentältä kun hortoili siellä keskellä isompien poikien treenejä ja vanhempi vaan näpräsi kännykkää. Onneksi kundit oli sen verran fiksuja että varoivat pientä, mutta olihan siitä haittaa treeneihin kun kokoajan piti varoa. . (ei nyt äänihaittaa tällä kertaa, mutta siis pointti että ei kielletty kertaakaan, vähän nosti äiti katseen puhelimesta kun vein lapsen kentän laitaan)
Ja kerrostalossa elämisen äänet toki kuuluu asiaan, mutta ne ylivilkkaat lapset pitää viedä pihalle juoksemaan.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ja koiravapaa asuminen pitäisi olla mahdollista. Olisi paljon kysyntää
Senioritalot on vanhemmille, mutta k30 talot voisi olla myös tarpeet.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut äidit eivät osaa enää puhua lapsilleen. Sen sijaan että sanoisivat, että ole hiljaa, ne pitävät sitä ihmeellistä suhinaa. Ssssssshhhh sssshhhh!! Ja se ei auta mitään. Olin kesällä pitkällä junamatkalla ja yksi äiti suhisi lapselleen koko ajan, eikä lapsi reagoinut siihen mitenkään. Tuntikausia vaan ssssshhhh sshhhh shhh.
Isällä on nykyään yhtä suuri vastuu lapsen kasvatuksesta kuin äidiläkin. Äidit eivät koe sen suurempaa vastuuta kuin isätkään.
Kasvattaminen ei todellakaan ole pelkän ei-sanan toistamista eikä jatkuvia kieltoja. Voi myös kertoa ja näyttää miten ne asiat tehdään. Omalla esimerkillä on myös suuri merkitys. Jos vanhempi huutaa ja kiroilee, mitä luulette lasten siitä oppivan? Toki sillä ei-sanallakin on oma paikkansa, mutta kärsiihän se inflaation ja menettää tehonsa, jos se on vanhempien ainoa kasvatusmetodi.
Lapsilla voi olla haastavakin temperamentti, mutta onhan jotain todella pielessä, jos huuto ja mekastus on jatkuvaa.
Kasvattaminen on harvoin helppoa, mutta lasten käytös kyllä paljastaa, onko siinä yhtään onnistuttu.
Oletko kuullut käänteisestä?