Pääsin terapiaan, mutta terapeutin neuvot tuntuvat jopa asiattomilta. Eihän tämä voi olla normaalia?

Terapeutin voi vaihtaa, älä kiusaa itseäsi.

Eihän tuo tajua tilannettasi yhtään,  ammattitaidoton tyyppi.

Vaihda terapeuttia ehdottomasti. Ei se välttämättä osu heti kerrasta kohdilleen, vaihtaminen on yleistä eikä siitä tarvitse kokea syyllisyyttä. Terapeutin vastaanotolla täytyy pystyä tuntemaan olonsa turvalliseksi, nähdyksi ja kuulluksi. 

Vierailija kirjoitti:

Terapiassa pyritään ettei välttämiskäyttäytymiseen rohkaista. Eli heidän neuvo on se, että menet juhliin. Itsekin tiedät, ettei juomIsesta koidu mItään hyvää eikä se ole pakollista. 

 

Lapsen koetat hankkia silloin kun olet valmis. 

 

Ehkä ensin opin tielle? Tai vakituiseen työpaikkaan. Avioliittoon? 

Mutta miksi ihmeessä pitää sitten kommentoida noin että kai sinä voit yhden viinilasin hörppiä? Terapeutti ei tuntunut tajuavan yhtään mistä se ahdistus tulee vaan asenne tuntui sellaiselta että kai nyt aikuinen voi nyt vähän viiniä maistella, kun ei ole itse alkoholisti. Toivon ettei alkoholia olisi olemassakaan, siitä aiheutuu vaan harmia.

Olen ollut lasten hankintaan henkisesti valmis jo vuosikaudet, mutta aina on ollut opiskelut kesken tai tulevaisuus epävarma. Olen ajatellut että se tehdään sitten kun elämä vakiintuu, en halua toistaa vanhempien virheitä. Hiphei, eipä ole vakiintunut, vaan muuttunut oikeastaan epävakaammaksi. Opiskelut on opiskeltu, enempään ei ole rahaa, aikaa tai jaksamista. Alan työllisyystilanne romahti opintojen aikana. Nykyinen parisuhde on yli viisi vuotta kestänyt, ja rakoilee nyt kun niitä lapsia pitäisi alkaa edes harkita. Tällä hetkellä työllistyminen, lapsien tekeminen vakaaseen pitkään parisuhteeseen ja hyvä taloudellinen tilanne on täysin mahdoton yhdistelmä, vaikka rakensin elämää sitä kohti vuosikaudet.

Äh, alkaa itkettää kun kirjoitan tätä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kävin myös terapiassa aikoinaan ja mun trauma tausta oli sitä, että isäni käytti minua seksuaalisesti hyväkseen lapsena ja hakkasi minua. Pakotti hakemaan koivun vitsaa ulkoa millä hakata minua ym. Kävin terapiassa, niin tämä typerä terapeutti vain totesi, että on aika raskas lapsuus ollut sinulla, mutta sen jälkeen halusi kuulla, että sano nyt jotain hyvää isästä, että onhan hän kuitenkin ollut jollain tavoin hyvä isä?!! Eli täysin manipuloidaan ihminen hakemaan jotain ns. hyvää lapsen raiskaajasta ja hakkaajasta? Silloin terapia ei mene oikein, jossa se uhrin pitää hakea jotain helvetin ihanaa ja kivaa jostain lasten raiskaajasta ? Näiden kanssa pitää olla erittäin tarkka ja vaihtaa toiseen. 

Voi jessus. Ei kuitenkaan mitenkään uskomatonta, koska minulla on myös samantapainen kokemus. Ensimmäinen terapeutti kenen kanssa yritin alkaa availemaan oman elämäni solmuja tuskastui kun en osannut dissosiaatiohäiriön takia kertoa hänelle mitään lapsuudestani. Osasin kertoa vain sen mitä faktuaalisesti olen lukenut lasuasiakirjoista ja lääkärinlausunnoista. Isäni oli todella väkivaltainen ja oli hyvin lähellä etten olisi päätynyt yhdeksi Vilja-Eerikaksi tai Miloksi, jos sossu ja poliisi eivät olisi tulleet paikalle juuri viimeisellä hetkellä. Terapeutti ehdotti, että yrittäisin etsiä isäni ja kysellä häneltä siitä mitä lapsuudessani "oikeasti" tapahtui. Jätin välistä.

Seuraava terapeutti yritti saada minut syömään bentsoja, vaikka tiesi, että olen ollut niistä pahasti riippuvainen. Kyseessä oli vielä päteväksi tunnettu traumaterapeutti, jolla ilmeisesti osaaminen sitten kuitenkin loppui siihen, kun lääkehoito ei ollut mahdollista. Kolmannella kerralla (ja itsemurhayrityksen jälkeen) löytyi sitten oikeasti pätevä ammattilainen, jonka avusta olen hyvin kiitollinen. Se on auttanut minut suht tasapainoiseen elämään.

Kentällä on varmasti epäpäteviä ammattilaisia ja kun tällaisen kohtaa vaikealla hetkellä, se on todella lamauttavaa. Toisaalta taas pätevä ammattilainen saattaa olla tyyliltään itselle sopimaton. Toivottavasti tämän lainaamani viestin kirjoittaja ja aloittaja löytävät itselleen sopivan avun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapeutin tehtävä on vähän haastaa, eikä vaan taputella päätä. 
Oletko sellainen negatiivinen jumiutunut ihminen,  joka on jumissa omissa ajatusmalleissaa ja pessimistinä luettelee asioita mitkä huonoja, vaikeita ja miten niitä ei voi muuttaa? 
Pysähdy oikeasti hetkeksi tähän. Terapian yksi iso oivallus on, että se oma tuttu ajattelumalli ei ole ainoa. Sulla on valta valita miten suhtaudut asioihin. 

Tätäkin olen miettinyt, että onko noiden kummallisten kommenttien tarkoitus haastaa minua. Mutta ne tuntuvat enemmän tyyliltään sellaisilta mistään mitään tietämättömän "hyvää" tarkoittavan työkaverin kommenteilta, eivätkä joltain mitä sanotaan ihmiselle jolla on oikeasti ongelmia ja joiden asioista sinun pitäisi olla perillä. Tuo lapsikommentti erityisesti sattui, koska hankkisin lapsia vaikka heti jos voisin. Tällä hetkellä ainoa keino olisi jättää ehkäisy salaa pois ja varautua henkisesti siihen että jään lapsen kanssa yksin, mitä en tietenkään ole tekemässä. Tuntuu siltä että minua kannustettiin siihen. Ap

Minä taas en näe tuossa mitään kannustamista vaan ajatuksesi tuulettamista. 
 

Keskusteluhan olisi yksinkertaistettuna tämmöinen:
-Haluaisin lapsen, mutta se ei ole mahdollista.

-Mitkä asiat erityisesti sen estää?

-No se ja se ja se.

-Onko jokin näistä sellainen, jolle voit itse jotakin tehdä? 
Jne. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin myös terapiassa aikoinaan ja mun trauma tausta oli sitä, että isäni käytti minua seksuaalisesti hyväkseen lapsena ja hakkasi minua. Pakotti hakemaan koivun vitsaa ulkoa millä hakata minua ym. Kävin terapiassa, niin tämä typerä terapeutti vain totesi, että on aika raskas lapsuus ollut sinulla, mutta sen jälkeen halusi kuulla, että sano nyt jotain hyvää isästä, että onhan hän kuitenkin ollut jollain tavoin hyvä isä?!! Eli täysin manipuloidaan ihminen hakemaan jotain ns. hyvää lapsen raiskaajasta ja hakkaajasta? Silloin terapia ei mene oikein, jossa se uhrin pitää hakea jotain helvetin ihanaa ja kivaa jostain lasten raiskaajasta ? Näiden kanssa pitää olla erittäin tarkka ja vaihtaa toiseen. 

Voi jessus. Ei kuitenkaan mitenkään uskomatonta, koska minulla on myös samantapainen kokemus. Ensimmäinen terapeutti kenen kanssa yritin alkaa availemaan oman elämäni solmuja tuskastui kun en osannut dissosiaatiohäiriön takia kertoa hänelle mitään lapsuudestani. Osasin kertoa vain sen mitä faktuaalisesti olen lukenut lasuasiakirjoista ja lääkärinlausunnoista. Isäni oli todella väkivaltainen ja oli hyvin lähellä etten olisi päätynyt yhdeksi Vilja-Eerikaksi tai Miloksi, jos sossu ja poliisi eivät olisi tulleet paikalle juuri viimeisellä hetkellä. Terapeutti ehdotti, että yrittäisin etsiä isäni ja kysellä häneltä siitä mitä lapsuudessani "oikeasti" tapahtui. Jätin välistä.

Seuraava terapeutti yritti saada minut syömään bentsoja, vaikka tiesi, että olen ollut niistä pahasti riippuvainen. Kyseessä oli vielä päteväksi tunnettu traumaterapeutti, jolla ilmeisesti osaaminen sitten kuitenkin loppui siihen, kun lääkehoito ei ollut mahdollista. Kolmannella kerralla (ja itsemurhayrityksen jälkeen) löytyi sitten oikeasti pätevä ammattilainen, jonka avusta olen hyvin kiitollinen. Se on auttanut minut suht tasapainoiseen elämään.

Kentällä on varmasti epäpäteviä ammattilaisia ja kun tällaisen kohtaa vaikealla hetkellä, se on todella lamauttavaa. Toisaalta taas pätevä ammattilainen saattaa olla tyyliltään itselle sopimaton. Toivottavasti tämän lainaamani viestin kirjoittaja ja aloittaja löytävät itselleen sopivan avun.

Tuo ensimmäinen terapeuttisi vaikuttaa jotenkin todellisuudesta irrallaan olevalta tai vähintään hänellä on tilanteiden hahmottamisessa pahoja puutteita. Ei kukaan normaalilla käsityskyvyllä varustettu ihminen, olipa sitten maallikko tai mielenterveysalan ammattilainen, mene ehdottamaan täpärästi lapsensurmalta välttyneelle mitään tuollaista! Kentällä on tosiaan töissä monenkirjavaa ammattilaista ja "ammattilaista". Osa jälkimmäisistä on luultavasti persoonallisuudeltaan jotenkin häiriintyneeltä mutta tavallisempaa tuntuu olevan ihan vain sosiaalisten taitojen ja tilannelukutaidon puute, kyvyttömyys ymmärtää syy-seuraussuhteita sekä vähän lapsenomaiseksi jäänyt ajatusmaailma ja ajattelun taso noin muutenkin. Jotkut vaikuttavat itse kärsivän käsittelemättömästä ahdistuksesta, neuroottisuudesta tai sosiaalisten tilanteiden pelosta, mikä näkyy häilyvänä, tilanteeseen sopimattomana ja kontrolloivana, jopa käskyttävänä käytöksenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapiassa pyritään ettei välttämiskäyttäytymiseen rohkaista. Eli heidän neuvo on se, että menet juhliin. Itsekin tiedät, ettei juomIsesta koidu mItään hyvää eikä se ole pakollista. 

 

Lapsen koetat hankkia silloin kun olet valmis. 

 

Ehkä ensin opin tielle? Tai vakituiseen työpaikkaan. Avioliittoon? 

Mutta miksi ihmeessä pitää sitten kommentoida noin että kai sinä voit yhden viinilasin hörppiä? Terapeutti ei tuntunut tajuavan yhtään mistä se ahdistus tulee vaan asenne tuntui sellaiselta että kai nyt aikuinen voi nyt vähän viiniä maistella, kun ei ole itse alkoholisti. Toivon ettei alkoholia olisi olemassakaan, siitä aiheutuu vaan harmia.

Olen ollut lasten hankintaan henkisesti valmis jo vuosikaudet, mutta aina on ollut opiskelut kesken tai tulevaisuus epävarma. Olen ajatellut että se tehdään sitten kun elämä vakiintuu, en halua toistaa vanhempien virheitä. Hiphei, eipä ole vakiintunut, vaan muuttunut oikeastaan epävakaammaksi. Opiskelut on opiskeltu, enempään ei ole rahaa, aikaa tai jaksamista. Alan työllisyystilanne romahti opintojen aikana. Nykyinen parisuhde on yli viisi vuotta kestänyt, ja rakoilee nyt kun niitä lapsia pitäisi alkaa edes harkita. Tällä hetkellä työllistyminen, lapsien tekeminen vakaaseen pitkään parisuhteeseen ja hyvä taloudellinen tilanne on täysin mahdoton yhdistelmä, vaikka rakensin elämää sitä kohti vuosikaudet.

Äh, alkaa itkettää kun kirjoitan tätä. Ap

Tsemppiä ap <3

Ei kai sitä voi tietää ellei itse ole kokenut. Itseä puristi heti rinnasta kun luin tuon alun että ahdistaa mennä paikkoihin missä käytetää alkoholia tai on ihmisiä juovuksissa. Niin tiedän tuon tunteen. Ja johtuu siitä mitä lapsena joutui kokemaan ja näkemään ja kuulemaan. 

Jotain runkku voimasntumisis?? Toivottavsdti ei etänä sentään  ja ilmsn suostumusta?

Suomi on sairas maa. 

Käytkö siis terapeutilla terapiassa vai psykoterapeutilla psykoterapiassa? Kuka tahansa voi kutsua itseään terapeutiksi ja tarjota terapiaa ilman oikeaa osaamista.

Vierailija kirjoitti:

Jotain runkku voimasntumisis?? Toivottavsdti ei etänä sentään  ja ilmsn suostumusta?

Suomi on sairas maa. 

Que?!

Tekoäly on parempi terapeutti jos et kaipaa ihmiskontaktia prosessiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin myös terapiassa aikoinaan ja mun trauma tausta oli sitä, että isäni käytti minua seksuaalisesti hyväkseen lapsena ja hakkasi minua. Pakotti hakemaan koivun vitsaa ulkoa millä hakata minua ym. Kävin terapiassa, niin tämä typerä terapeutti vain totesi, että on aika raskas lapsuus ollut sinulla, mutta sen jälkeen halusi kuulla, että sano nyt jotain hyvää isästä, että onhan hän kuitenkin ollut jollain tavoin hyvä isä?!! Eli täysin manipuloidaan ihminen hakemaan jotain ns. hyvää lapsen raiskaajasta ja hakkaajasta? Silloin terapia ei mene oikein, jossa se uhrin pitää hakea jotain helvetin ihanaa ja kivaa jostain lasten raiskaajasta ? Näiden kanssa pitää olla erittäin tarkka ja vaihtaa toiseen. 

Tää on jotenkin niin raivostuttavan perisuomalainen juttu! Että vaikka vanhempi olisi ollut miten kauhea niin jotain hyvää pitäisi löytää. Pätee vielä silloinkin kun ihminen on siirtynyt ajasta ikuisuuteen ja melkeinpä tuplana. Asiat voidaan kääntää myös päälaelleen. Voimia!

Loppujen lopuksi aika harvassa on sellaiset ihmiset joissa ei olisi mitään hyvääkin. 

Hyvin usein käy niin että ihminen ei osaa päästää irti haitallisesta ihmissuhteesta juuri tuon ristiriidan vuoksi, tai hän ikään kuin sokaistuu kokemalleen väärydelle. 

Mustavalkoisuudesta puhutaan monesti todella negatiiviseen sävyyn, mutta mustavalkoisuus voi olla myös todella tarpeen... Eikä aina ole kyse mistään musta valkoisuudesta. Jos ihminen on yttänyt ainoastaan sen kurjan puolensa, niin vaikeaa sellaisesta on löytää mitään hyvää. Ihan noin muutoinkin se hyvän etsiminen ei ole tarpeellista, vaan saattaa olla hyvin haitallista