Lue keskustelun säännöt.
"Lapset joutuvat toimimaan opettajina" - tervetuloa meidän hikarityttöjen lapsuuteen!
04.08.2026 |
En ole mitenkään vasemmistolainen tai mitään, mutta ihan vähän kyllä naurattaa tämä kamala haloo siitä, että näissä S2-valtaisissa kouluissa suomalaiset lapset joutuisivat kamalasti toimimaan kieltä osaamattomien lasten opettajina.
Muistellaanpa, mitä se oli aikoinaan meidän varhaiskypsien hikarityttöjen osalta koulunkäynti. Meistä muodostettiin semmoinen apuopettajien ryhmä, tasauttava rinki idiottien ja mölyapinoiden ympärille. Koska meillä pysyi paketti kasassa, meidän opiskelurauhamme uhrattiin laittamailla meidät peräkylien vajakkiarmejan ja opettajien väliin.
Muistatteko saman, kanssasisaret? Ja kyllä tämä pojillekin itse asiassa joskus osui, ainakin 2000-luvun alussa omalle pojalleni, joka toki heti kolmoselta vaihtoi pääsykokeilla pyrittävään kouluun.
Miten tämä ei meidän kohdallamme ollut ongelma?
Kommentit (16)
Joo, tosiaan kuulostaa siltä, että ei ollut sinulle mikään ongelma :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olit hikarityttö ja silti sinusta tuli tuollainen elämänkallu?
Mutta sehän on myös niin, että siinä oppii parhaiten, kun opettaa muita. Ei se täysin hukkaan heitettyä aikaa itseltäkään ole. Mitä tyhmempi oppija niin sitä enemmän joutuu käyttämään omaa viisauttaan ja tietämystään.
Mun viereen laitettiin yläasteella Jere tarkkikselta, jota yritettiin inklusoida tavalliseen kouluun. Hän rikkoi mun kynät, raastoi kumit muruseksi ja heitti ne mun hiuksiin. Pilasi kotitaloustunnin parikokkaukset jne. Sellaista oli rauhallisen hyvin pärjäävän tytön koulutie seiskalla. Lopulta Jere uhkasi t*ppaa minut. Aika pian sen jälkeen Jere lähti takaisin tarkkikselle, vaikken kenellekään kertonutkaan uhkauksesta. Se liimanhaistelu koulussa oli kai liikaa.
Paikallislehdessä oli joskus juttu vankilan jostain metallityöpajasta tms ja Jere esitteli jutun kuvituksessa jotain metallityötään.
Ei ole siis uutta minullekaan tää touhu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silti sinustakin tuli läski ja tyhmä palstamamma. Peruskoulun arvosanoilla ei tee elämässä yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kärsitkö peräsuolen laskeumasta vai mikä siis oli ongelma?
Mikä sinun elämässä sittemmin meni pieleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta sehän on myös niin, että siinä oppii parhaiten, kun opettaa muita. Ei se täysin hukkaan heitettyä aikaa itseltäkään ole. Mitä tyhmempi oppija niin sitä enemmän joutuu käyttämään omaa viisauttaan ja tietämystään.
Menkääpäs lapsukaiset pihalle leikkimään ja kasvamaan, jutuissanne ei ole päätä eikä häntää.
Vierailija kirjoitti:
Mutta sehän on myös niin, että siinä oppii parhaiten, kun opettaa muita. Ei se täysin hukkaan heitettyä aikaa itseltäkään ole. Mitä tyhmempi oppija niin sitä enemmän joutuu käyttämään omaa viisauttaan ja tietämystään.
Ei ole lapsen vastuulla takoa "tyhmempien" päähän oppia, vaan se on opettajan tehtävä. Lisäksi nämä häiriköt olivat kaikkea muuta kuin innostuneita, kiitollisia ja halukkaita oppimaan mitään "hikaritytöltä". Monesti se meni niin, että mitä tyhmempi oppija, sitä aggressiivisempi reaktio kympin tyttöihin ja heidän osaamiseensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy tulla palstalle lesoilemaan miten on koulussa saanut eri vapauksia. Oletko itsestäsi ylpeä?
Koska suomalaiset osaavat yleensä suomea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tietenkään ole ollut ongelma silloin, koska oli yhteinen kieli.
Minun istumapaikkani oli juuri tällaisten urpojen välissä, ja aina minut myös laitettiin samaan pienryhmään "tasapainottamaan" tilannetta. Vihasin niitä poikia, vihasin opettajaa kyseisestä syystä. Nämä pojat olivat tyhmyyden lisäksi vielä huonokäytöksisiä, ja heidän taholtaan sain jatkuvasti kuraa niskaan, nimittelyjä, haukkumisia, vittuilua, kunnon koulukiusaamismeininkiä. Ulkonäköni ruodittiin ja arvotettiin neloseksi (4-10), ja samalla raastettiin itsetunto palasiksi. Pelkään edelleen teinipoikia ja heidän arvaamattomuuttaan, enkä ole halunnut edes aikuisenakaan sitten parisuhteeseen. En myöskään halunnut omia lapsia, etteivät joutuisi vastaavaan. Niin syvät arvet koulukiusaamisesta voi oikeasti jäädä. En osaa edes kuvailla sitä henkisen tuskan määrää, ja varmasti löytyy vähättelijöitä. Mutta jokaisen kokemus on oma, ja varsinkin herkkänä tyttönä kärsin suunnattomasti.
Opettaja ei ensin edes uskonut vanhempiani kun ottivat asian puheeksi. Tai ei halunnut uskoa, sillä työ kävi hänelle sitten hankalammaksi..
"Miten tämä ei meidän kohdallamme ollut ongelma?"
No oliko se vai ei?