Oliko 1990-luku oikeasti hyvää aikaa?

Jesus Jones: Right here, right now

Ei ollut. Tuli lama ja meni työpaikat. Olin useita vuosia työttömänä silloin. Oli tiukkaa ja köyhää.

Katsoin sitä. Oikein älyllinen ilotulitus. 

30 vuotta sitten oli kesä 1996 ja suurimpia kesähittejä oli Fugees: Killing me softly with his song ja Spice Girls: Wannabe. Sekä tietty Los Del Rio: Macarena. 

Oliko ysärillä paljon Jeesus ryhmiä tms juttuja?

Nykyään niihin törmää tämän tästä

1990-luku oli ihan perus hyvää aikaa. Toisille parempaa, toisille huonompaa. Miten kullakin. 

Materiaalisesti oli vaurasta aikaa, melko lailla kuin nykyinenkin. 

Tietotekniikka ei niin kehittynyttä kuin nykyisin, jossa pros ja cons: eipä ollut nettiriippuvuutta silloin mutta ei myös niitä hienouksia mitä nykyisin (some ym.)

90-luvulla oli 90-luvun musiikit ja muodit, nykyajassa sen suhteen se etu, että nuo sen ajan musiikit on kuunneltavissa tänäänkin, ihan yhtä hyvin ja 90-muotiin ei kielletty pukeutumasta vuonna 2026, jos mieltynyt 90-luvun muotiin. 

Oliko 1990-luvulla paremmin kuin nyt? Minusta se niin subjektiivista: jollain oli, toisilla ei. Aika menee eteenpäin, ei nykyaika huonompaa, osata vaan nauttia hyvistä asioista elämässä, monilla "aika kultaa muistot", nostalgisoivat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko 2020-luku ollut oikeasti hyvää aikaa?

Huom. Ei valitusta koronasta, sodasta, massatyöttömyydestä, kansan köyhdyttämisestä ja ajamisesta toisiaan vastaan.

On ainakin siksi että asiat joille ennen vain naurettiin, kuten koulukiusaaminen ja eläinrääkkäys, otetaan nykyään vakavasti. Ihmiset ovat myös mukavampia arkielämässä. 

...mukavampia...?

Vierailija kirjoitti:

Jos lamaa ei ajattele, niin olihan ysäri loppupäästään varsin mukavaa aikaa.

Jostain 95 eteenpäin oli oikein hyvää aikaa. Sitä ennen meni porukkaa leukakiikkuun.

En muista, olin koko 90-luvun pääosin kännissä. Sen muistan, että baarissa sai polttaa ja jopas poltettiinkin.

Minusta 90-luku oli ihan parasta aikaa, olin silloin nuori. Molemmilla vanhemmilla säilyi työt, joten lama ei juuri näkynyt omassa elämässä. Musiikki oli hyvää ja keikoilla mahtava meininki, kun ei ollut vielä älypuhelimia eikä somea. 

Kuka on niin idiootti, että kysyy jotain ja samaan syssyyn kieltää kaikkein vaikuttavimman asian liittämisen vastaukseen?

Olet ap aika pösilö.

Oli. Silloin monet vielä luulivat että tulevaisuus olisi ihan ok. 

Vierailija kirjoitti:

Ei 90-luvulla ainakaan ollut persuja tai muitakaan psykopaatteja nykyiseen tapaan vapaana ja irrallaan.

Ysärinuoret muistaa skinit ja uusnasset. Oli pikkasen eri meininki silloin juu. Nykyiset vassarinpaskat ois saanut turpaan samantien kadulla.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ni lamahan silloin oli se ykkösjuttu, koska vaikutti suurimpaan osaan suomalaisista. Ankeaa aikaa oli eikä kenelläkään ollut rahaa.  Työttömyys pilvissä ja tulevaisuus tuntui lohduttomalta.

 

80-luvusta oli niin vähän aikaa silloin, että sitä ei vielä nostalgisoinut kukaan.

Kyllä monilla oli rahaa lamasta huolimatta. Ei se kaikkiin vaikuttanut, ja joillakin meni jopa hyvin. Itse kuljin ratsastusleireillä ja ratsastustunnilla ysärillä ja ne olivat täynnä hyvin toimeentulotulevien jälkikasvua ja myös niitä vanhempia. 

Ysäri oli hauska vuosikymmen. 

Ysärillä oli rahaa yleensä vain virkaelättien jälkikasvulla.

80-luvulla monella menestyneellä yrittäjällä oli vaikeita aikoja, jos konkurssi ei tullut, oli melko varmaa, että bisnekset kärsivät.

Selvästi parempi erektio silloin.

Lamassa ei kyllä ollut mitään hienoa. Pakkolomautuksia ja yt:tä. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan samalla tavalla kuin nykyäänkin se oli hyvää aikaa niille joilla meni riittävän hyvin ja kamalaa aikaa niille joilla meni huonosti.

Silloin työttömälle lähes kaikki oli ilmaista. Bussiliput, harrastukset, sanomalehdet. Työttömyystukikin vielä pelitti.

Ei soinut niggarappi eikä negroja ollut. 

Vierailija kirjoitti:

Ysäri oli hyvää aikaa meille, joilla säilyi työpaikka. Saatiin ostaa ensiasunto todella halvalla, kun hinnat laski ja joidenkin oli pakko myydä. Sitten pian puolivälin jälkeen alkoikin pitkä nousukausi. 

Vaikka lama ei suoraan sillä tavalla vaikuttanut, että olisi ollut itsellä köyhyyttä, niin kyllähän se yleiseen ilmapiiriin vaikutti, että sitä lamaa tuli uutisissa jatkuvasti. Oppi siinä myös olemaan kiitollinen omasta hyvästä tuuristaan. 

Juuri näin. Itse tavallaan "väistin" laman, koska olin juuri silloin vanhempainvapailla kuopuksesta. Vakituinen työpaikka oli odottamassa. Tulojen pienenemiseen oli jo valmiiksi varautunut, kun jäi äitiyslomalle. Oli aikaa juosta tarjousten perässä kaupoissa, leipoa itse, ommella  itse lapsille vaatteita jne. Lisäksi siihen aikaan ei vielä ollut mitään kilpavarustelua lasten kohdalla vaan tehtiin järkeviä valintoja. Kierrätettiin. Ei tarvinnut esittää varakkaampaa kuin on. Kaikenlaista leikkuria oli ja puhuttiinkin juustohöylästä. Oli perheitä, joiden kohdalle osui useampikin leikkuri. Pahassa jamassa olivat myös kahden asunnon loukkuun jääneet. Meni vanha asunto ja uusi asunto ja jäljelle jäi vain velkaa. Mutta siis elintaso noin muutenkin oli siihen aikaan vaatimattomampaa. Yhteen kotitalouteen riitti yksi lankapuhelin ja yksi telkkari. Ei tarvinnut olla jokaisella perheenjäsenellä olla omaansa. Tietokoneista nyt puhumattakaan.  Varsinkaan sellaista, joka hajoaa muutama kuukausi takuuajan päättymisen jälkeen.