Oliko 1990-luku oikeasti hyvää aikaa?
En silloin nuorena ollut kovin innostunut. Vertasin koko ajan 1980-lukuun jolloin kaikki oli mielestäni paremmin: muoti, musiikki, elokuvat.. Nehän nuorta kiinnostavat. (Tai kiinnostivat silloin, en tiedä enää.) Mutta näin jälkikäteen tulee monia hyviä juttuja mieleen.
Huom. Ei valitusta 90-luvun lamasta. Moneen se ei vaikuttanut mitään. Ei myöskään pakolaispolitiikasta.
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 90.
Kivaa oli olla lapsi.
Kerrostalossa asunut.
En muista sanallakaan et ois puhuttu lamasta.
Leikattiin ja oli huveja ja retkeä.
Kun tuli 2000 sitä pidettiin jännänä kun Luku 2000 Happy new Year. Silloin sain ensimmäisen 3310 kännykän. Matopeli! Logoja ja soittoääniä siihen tilattiin ja saldo loppu pian.
Jälkeenpäin vasta kuulin 90luvun lamasta
En minäkään lapsena lamasta kärsinyt, mutta ei me kyllä käyty vaikka missään reissuissa kuin sukulaisilla kylässä.
Eikä pikaruokapaikoissa kuin todella satunnaisesti. Harvoin sai oikeastaan mitään uutta, mitä nyt jotain harrastusvälineitä joskus ja usein nekin oli käytettyjä.
Vaan eipä sitä lapset oikeasti paljoa kaipaa, etenkään kun kukaan kavereistakaan ei käynyt missään, mitä nyt jotkut joskus laskettelemassa lyhyen reissun.
Siitäpä päästään siihen, että nykyään lapsilla pitää olla sitä sun tätä ja kaikki pelkästään siksi, että "pitää olla", ei siksi, että sille olisi oikeasti tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Ni lamahan silloin oli se ykkösjuttu, koska vaikutti suurimpaan osaan suomalaisista. Ankeaa aikaa oli eikä kenelläkään ollut rahaa. Työttömyys pilvissä ja tulevaisuus tuntui lohduttomalta.
80-luvusta oli niin vähän aikaa silloin, että sitä ei vielä nostalgisoinut kukaan.
Tosellisuudessa lama ei varsinaisesti vaikuttanut manittavasti tai lainkaan suurimpaan osaan suomalaisista mutta iski kuin metrin halko niihin joihin se vaikutti ja tämä joukko oli huomattavan suuri.
Ysärin lama kesti poikkeuksellisen pitkään niille joihin se osui. Lisäksi psykologinen vaikutus oli todella suuri myös työnsä ja ansiotasonsa säilyttäneiden kulutukseen ja mielialoihin kun jokseenkin kaikki tunsivat ainakin yhden perheen joka oli menettänyt varoittamatta kaiken.
Hyväosaisetkin joutuivat katselemaan miten kuvitteellinen "asuntovarallisuus" suli puoleen mikä taatusti pilasi päivän vaikka lainojen takaisinmaksun kanssa ei olisi mitään ongelmaa ollutkaan.
Ihan hyvin pärjäsi, jos oli töitä ja tai ei ollut naapurin tai sukulaisen tai työkaverin lainaa mennyt takaamaan. Helposti meni myös omaisuus takaajan käsistä kuin murrin persieen.
Siitä asti ei ole monikaan alkanut kenenkään velkojen takaajaksi. No kyllähän kaupoista ja netistä saa ostettua enemmän osamaksulla kamaa, kuin olisi tarpeen.
Tuo raharemontti on aika valaiseva ohjelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ni lamahan silloin oli se ykkösjuttu, koska vaikutti suurimpaan osaan suomalaisista. Ankeaa aikaa oli eikä kenelläkään ollut rahaa. Työttömyys pilvissä ja tulevaisuus tuntui lohduttomalta.
80-luvusta oli niin vähän aikaa silloin, että sitä ei vielä nostalgisoinut kukaan.
Tosellisuudessa lama ei varsinaisesti vaikuttanut manittavasti tai lainkaan suurimpaan osaan suomalaisista mutta iski kuin metrin halko niihin joihin se vaikutti ja tämä joukko oli huomattavan suuri.
Ysärin lama kesti poikkeuksellisen pitkään niille joihin se osui. Lisäksi psykologinen vaikutus oli todella suuri myös työnsä ja ansiotasonsa säilyttäneiden kulutukseen ja mielialoihin kun jokseenkin kaikki tunsivat ainakin yhden perheen joka oli menettänyt varoittamatta kaiken.
Hyväosaisetkin joutuivat katselemaan miten kuvitteellinen "asuntovarallisuus" suli puoleen mikä taatusti pilasi päivän vaikka lainojen takaisinmaksun kanssa ei olisi mitään ongelmaa ollutkaan.
Eikä tämä nykyinenkään heikko taloustilanne vaikuta pätkääkään niihin, joilla työpaikka säilyy.
Esimerkiksi mun elämään tämä ei ole vaikuttanut lainkaan, mitä nyt ehkä hieman hinnat nousseet, mutta ei niin paljon, että sillä olisi oikeasti mitään väliä.
Jos kohta tulee itselle ja/tai puolisolle kenkää, se saattaa tietenkin alkaa vaikuttamaan, mikäli uutta työpaikkaa ei saa.
Pankillamme ainakin meni hyvin. Saimme velallisen vakuuden, tavallisesti asuntonsa ja se henkilö jäi vielä lainansa meille velkaakin. Kaiken em. lisäksi saimme valtiolta pankkituetkin. " Tosi on ! ", kuten Lassila vekkulisti ilmaisi :D
Oli hienoa aikaa. Voisin antaa koko omaisuuteni, että pääsisin takaisin sinne.
Muodista muistuu mieleen että joskus 90-luvun lopulla City-lehti, jonka piti olla niin vimpan päälle ajan hermolla, otsikoi "Miksi denimin suosio kului puhki?" juuri ennen kuin tuli Britney Spearsin, Christina Aguileran, Shakiran yms. farkkutyylit.
Omat vanhemmat oli sähköyhtiössä töissä eli lama ei sinällään vaikuttanut omaan elämään.
"lamahan silloin oli se ykkösjuttu, koska vaikutti suurimpaan osaan suomalaisista. Ankeaa aikaa oli eikä kenelläkään ollut rahaa. Työttömyys pilvissä ja tulevaisuus tuntui lohduttomalta"
Tämä ei todellakaan pidä paikkaansa. 3/4 työssäkäyvien kotitalouksista ei "kärsinyt" lamasta taloudellisesti mitä nyt palkankorotukset olivat muutaman vuoden jäissä eikä uuteen parempaan työpaikkaan vaihtaminen onnistunutkaan enää tuosta vaan.
Ylivoimainen valtaosa suomalaista kotitalouksista ei joutunut laman aikana oikeisiin taloudellisiin ongelmiin vaikka markkinajorkoista asuntolainaa ottaneet saivatkin kiristää vyötä puoli vuotta kestäneen korkishokin ajan. Sen jälkeen korot kääntyivätkin pysyvään laskuun.
Siinä olet oikeassa että kaikkien suomalaisten mielialat olivat vuosia pohjalukemissa ja tulevaisuus näytti synkältä mikä synnytti noidankehän kun kukaan ei uskaltanut kuluttaa eikö ottaa lainaa suuriin hankintoihin nähtyään yhtä "varmassa" työpaikassa olleen tuttavan tai ystävän ajautuneen velkavankeuteen.
Vierailija kirjoitti:
Ei 90-luvulla ainakaan ollut persuja tai muitakaan psykopaatteja nykyiseen tapaan vapaana ja irrallaan.
90 luvulla ei ollut paljoa taksiraiskauksia tai mummonraiskauksia. Mitä näitä nyt on ollut.
Ysäri oli hyvää aikaa meille, joilla säilyi työpaikka. Saatiin ostaa ensiasunto todella halvalla, kun hinnat laski ja joidenkin oli pakko myydä. Sitten pian puolivälin jälkeen alkoikin pitkä nousukausi.
Vaikka lama ei suoraan sillä tavalla vaikuttanut, että olisi ollut itsellä köyhyyttä, niin kyllähän se yleiseen ilmapiiriin vaikutti, että sitä lamaa tuli uutisissa jatkuvasti. Oppi siinä myös olemaan kiitollinen omasta hyvästä tuuristaan.
Ysäri oli huippua aikaa. Interrailia, lomia, teknologia kehittyi harppauksin.
90-luku ei ollut millään lailla hyvä. Matkapuhelimet ja internetkin on osoittautuneet ihmiskunnan pahimmiksi keksinnöiksi, vieneet ihmisiltä vapaa-ajan kun näiden pirulaisten takia on tavoitettavissa ympäri vuorokauden.
Vierailija kirjoitti:
Ei 90-luvulla ainakaan ollut persuja tai muitakaan psykopaatteja nykyiseen tapaan vapaana ja irrallaan.
Paitsi Joensuussa. Ja olihan Pekka Siitoin ja kumppanit, nuo kaikkien persuleiden idolit.
Onko 2020-luku ollut oikeasti hyvää aikaa?
Huom. Ei valitusta koronasta, sodasta, massatyöttömyydestä, kansan köyhdyttämisestä ja ajamisesta toisiaan vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos lamaa ei ajattele, niin olihan ysäri loppupäästään varsin mukavaa aikaa.
Tavallaan, koska suurin osa ikävistä jutuista johtui ainakin epäsuorasti lamasta. Että olisi ollut oikein mukavaa, jos ei olisi ollut niin kauheaa. Mutta kun oli.
Vierailija kirjoitti:
Onko 2020-luku ollut oikeasti hyvää aikaa?
Huom. Ei valitusta koronasta, sodasta, massatyöttömyydestä, kansan köyhdyttämisestä ja ajamisesta toisiaan vastaan.
On ainakin siksi että asiat joille ennen vain naurettiin, kuten koulukiusaaminen ja eläinrääkkäys, otetaan nykyään vakavasti. Ihmiset ovat myös mukavampia arkielämässä.
90-luvun Helsinki oli hyvä paikka asua kolmikymppisenä.
Minäkin tykkäsin 1990-luvun Helsingistä. Oli kaikkia moderneja juttuja jos vertasi aiempaan mutta muutokset eivät olleet menneet vielä liian pitkälle. Esim. Eduskuntataloa vastapäätä oli vielä makasiinit eikä tuo Oodi mikä on mielestäni täysin epäonnistunut viritelmä.