Jouduin gentrfikaation keskelle, enkä kyllä jaksa näitä hipstereitä vai mitä ne on, yhtään!

Ja en ole sotien jälkeen syntynyttä boomer-ikäpolvea vaan heitä paljon nuorempi. Kirjoitin ylioppilaaksi v 1983.

80- luvun lopussa sainkin ostettua asp-tilille alkupääoman säästettyäni kivan, pienen puutalo-osakkeen. Alue oli vanhaa tehtaan työntekijöiden asunto-aluetta: lähellä kaupunkia mutta aivan omanlaisesnsa alue. Puutaloja joissa hellahuoneita, vinttejä ja korkeita kivijalkoja joissa kunnon kellarit. Ihania pihoja joissa marjapensaita ja syreeniaitoja.

Joko alatte hoksaamaan mitä seuraavina vuosina alkoi tapahtua?

Minä ostin lisää tilaa omaan yksiööni: koko vintin, viereisen huoneiston ja remontoin toki kaiken. Vanhat tilat olivat todella edullisia.

Siinä sitten vuosien mittaan jotkut grynderit hokas saman asian ja alkoi hankkimaan näitä huoneistoja ja remontoimaan niitä. Nyt oli hinnat eri luokkaa ja tänne muuttikin tuommoisia hyväpalkkaisia, ehkä jotain yliopistossa lukeneita, vihertäviä ja tiedostavia ihmisiä. 
Ei mulla muuta, kuin että niiden lastenkasvatus on niin kovin erilaista kuin mitä minä olen tottunut kokemaan. Huoletonta on, hirveesti selitetään ja sanoitetaan jollekin 3 vee jotain asioita, mitä ”ei ole kivaa” jos tapahtuu sitä-ja-tätä. Vaikka se , jolle tätä sanoitetaan ei tajua asiasta hölkäsen pöläystä ja sille pitäis vaan sanoa selkeesti, että ”nyt leikit loppuun ja lähdetään autoon ja kauppaan. Eikä höpötetä niin, että ” kohta kyllä pitää mennä kauppaan kun ei ole sit kivaa illalla kun ei olekaan iltapalaa kaapissa kun ei ehditty kauppaan” ja niin edelleen. Loputtomiin.

Olen niiden sometilejä selaillut, ja niillä on kyllä niin kaunis ja aktiivinen meno, ja kaikesta ollaan kiitollisia ja kaikki on ihanuutta ja upeutta. Joku iskä, jota ei näy urakiidon tiimellyksessä kotona juurikaan, osaa kyllä laittaa kuvia siitä yhdestä (1) kerta kun hän sattuu olemaan lapsen harrastuksen aikaan kentän laidalla. Yhden kerran, kuvia kymmeniä, ja tekstistä päätellen vähintään huoltovastaava-apuvalmentaja.

Huokaus. Sitä vaan, että en tunne enää sopivani tähän naapurstoon. Mutta olen opiskellut uuden ilmiön nimeltään gentrifikaatio.