Lue keskustelun säännöt.
Isoisä ei ole kiinnostunut lapsenlapsistaan
04.08.2026 |
Kohtalotovereita?
Lapset voivat saada kortin syntymäpäivänä ja jouluna. Jonkinlaisia lahjoja tulee silloin, mutta ne eivät ole ikätasoisia. Isoisä ei halua ottaa lahjavinkkejä vastaan.
Kun isoisä tapaa lapsia, ei hän vietä aikaa heidän kanssaan. Keskustelu käydään vain seurassa olevien aikuisten kanssa.
Puolison vanhemmille lapsenlapset ovat todella tärkeitä. Mitä enemmän lapsille tulee ikää, sitä enemmän he ovat alkaneet ihmetellä isoisän täysin erilaista käytöstä heitä kohtaan.
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sinä se vaan jatkat odottamista, että isoisässä tapahtuisi joku muutos. Ei tule tapahtumaan. Lasten on ihan hyvä nähdä, ettei kaikki ole sosiaalisesti lahjakkaita. Jokainen hyväksytään sellaisena kuin on, kunhan ei vahingoita ketään tai tee pahojaan. Varo opettamasta lapsille, että vain tietynlainen käytös kelpaa sinulle. Älä arvostele tai vähättele isoisää. Tuon ikäpolven ihmiset ovat kasvaneet ja eläneet täysin eri maailmassa. Kovin radikaalia ajatusmaailman muutosta ei kannata alkaa henkeä pidätellen odottamaan.
Lapset ovat tapaamisten jälkeen allapäin, kun eivät ymmärrä miksei heidän seurastaan olla lainkaan kiinnostuneita. Ei voi sanoa ettei tuollaisesta olisi haittaa.
Tähän on yksinkertainen ratkaisu. Älä vie lapsia tapaamaan isoisää.
Ja luulen, että se isoisäkin on vaan onnellinen, kun ei tarvitse olla lastenlasten kanssa. Joitakin miehiä ei lapset vaan kiinnosta. Ei omat, ei lastenlapset, eikä lapset yleensäkään.
Kaikki pääsee helpommalla, kun vierailut unohdetaan kokonaan. Ilman isoisääkin voi elää.
Ei kiinnosta kaikkia naisiakaan. Silti kaikki olettavat, että nainen -> innostuu aina ja kaikista lapsista, hyysää ja touhuaa. Jos mies jättää lapset huomiotta, sille lähinnä kohautetaan olkapäitä, jotkut miehet nyt on tuollaisia, ei voi mitään. Jos nainen tekee samoin, haukutaan pystyyn, selän takana, jollei päin naamaa.
Minä voisin olla ap:n aloituksen isoisä, paitsi olen nainen, en ole kenenkään isoäiti ja osaan ostaa ikätasoisia lahjoja. Ei kiinnosta lapset tippaakaan. Ilkeä en tietenkään heille ole, kuten en kenellekään muullekaan, mutta hyvin vähälle jää vuorovaikutus lähipiirin lasten kanssa, kun ei vain nappaa. Enkä tietenkään odota heidän kiinnostuvan minusta nyt tai myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex mieheni ei ole koskaan viettänyt aikaa kahden kesken lastenlastensa kanssa. Näkee heitä noin kerran vuodessa jos tytär kutsuu luokseen. Asuvat 10 km etäisyydellä. Pyytää kyllä apua aikuisilta lapsiltaan esim. muutossa jne. mutta ei ole koskaan järjestänyt aikaa lastenlapsilleen. Nykyinen puolisoni on läheisempi lastenlasteni kanssa kuin heidän oma isoisä. Onneksi heillä on minut ja puolisoni jotka ovat kiinnostuneet viettää aikaa heidän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sinä se vaan jatkat odottamista, että isoisässä tapahtuisi joku muutos. Ei tule tapahtumaan. Lasten on ihan hyvä nähdä, ettei kaikki ole sosiaalisesti lahjakkaita. Jokainen hyväksytään sellaisena kuin on, kunhan ei vahingoita ketään tai tee pahojaan. Varo opettamasta lapsille, että vain tietynlainen käytös kelpaa sinulle. Älä arvostele tai vähättele isoisää. Tuon ikäpolven ihmiset ovat kasvaneet ja eläneet täysin eri maailmassa. Kovin radikaalia ajatusmaailman muutosta ei kannata alkaa henkeä pidätellen odottamaan.
Lapset ovat tapaamisten jälkeen allapäin, kun eivät ymmärrä miksei heidän seurastaan olla lainkaan kiinnostuneita. Ei voi sanoa ettei tuollaisesta olisi haittaa.
Tähän on yksinkertainen ratkaisu. Älä vie lapsia tapaamaan isoisää.
Ja luulen, että se isoisäkin on vaan onnellinen, kun ei tarvitse olla lastenlasten kanssa. Joitakin miehiä ei lapset vaan kiinnosta. Ei omat, ei lastenlapset, eikä lapset yleensäkään.
Kaikki pääsee helpommalla, kun vierailut unohdetaan kokonaan. Ilman isoisääkin voi elää.
Ei kiinnosta kaikkia naisiakaan. Silti kaikki olettavat, että nainen -> innostuu aina ja kaikista lapsista, hyysää ja touhuaa. Jos mies jättää lapset huomiotta, sille lähinnä kohautetaan olkapäitä, jotkut miehet nyt on tuollaisia, ei voi mitään. Jos nainen tekee samoin, haukutaan pystyyn, selän takana, jollei päin naamaa.
Minä voisin olla ap:n aloituksen isoisä, paitsi olen nainen, en ole kenenkään isoäiti ja osaan ostaa ikätasoisia lahjoja. Ei kiinnosta lapset tippaakaan. Ilkeä en tietenkään heille ole, kuten en kenellekään muullekaan, mutta hyvin vähälle jää vuorovaikutus lähipiirin lasten kanssa, kun ei vain nappaa. Enkä tietenkään odota heidän kiinnostuvan minusta nyt tai myöhemmin.
Juuri ajattelin samaa kun luin M58 vai mikö se oli kertoman siitä että omat lapset eivät kiinnostelleet pieninä eivätkä lapsenlapset kiinnostele pieninä. Älysi sentään kiittää vaimoaan, jonka on, kuten naisten aina, pakko kiinnostua koska tuollaista sluibailuvaihtoehtoa ei yksinkertaisesti ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tuttua. Meillä isoisä otti kuulolaitteen pois korvasta ja säätit televisiosta nupit kaakkoon kun menimme lastenlasten kanssa mummolaan. Koko vierailun ajan hän istui olohuoneessa katsomassa telkkaria.
Mutta ei isoisien ole pakko olla kiinnostuneita lastenlapsistaan. Tällöin lastenlapsetkaan eivät kiinnostu isoisistään. Kaikki voittavat, vai miten se menikään.
Lapset ovat tapaamisten jälkeen aika alaspäin. Myös aikuisena on hankalaa kun isoisä haluaa kaiken huomion olevan hänessä, mutta vanhempien pitäisi samaan aikaan pystyä katsomaan lasten perään. Yhteydenpidosta ei jää oikein mitään käteen kenellekään.
Mun isä oli tuollainen, kun lapset olivat pieniä. Se vielä meni (itse vaan katsoin lasten perään, kun oli tarvetta, ja lakkasin kuuntelemasta häntä, ja lähdimme kun lapset väsyivät leikkimään itsekseen). Mutta sitten alkoi käydä niin, että pienet lapset halusivat näyttää vaarille jotain, ja tämä vain jatkoi monologia itsestään ja ignoroi lapsia. Tällöin lopetin tapaamiset, koska oma pääni ei kestänyt sellaista. Myöhemmin lopetin tapaamiset kokonaan muuten kuin isommissa juhlissa, koska silmäni avautuivat sille, miten isäni on äärimmäisen itsekeskeisyyden lisäksi toistuvasti myös ilkeä muille ja mm. puhuu naisten ulkomuodosta esineellistävästi. En halua lasteni oppivan, että hän on kiva ihminen. Nuorempani eivät tunne häntä oikeastaan lainkaan. Ovat läheisiä mieheni isän kanssa, joka on lämmin ja fiksu ihminen.
Ihmissuhteet näyttää nykyisin olevan kaupankäyntiä. Oikeaa tavaraa tai rahaa riittävästi, voidaan sietää. Leiki kuin yli-innokas mummo tai lastenvahti lasteni kanssa, ehkä kestän sinua.
Omat vanhempani eivät lahjoneet lapsiaan eikä lastenlapsiaan eivätkä hoitaneet. He olivat yli 70 kun lapseni syntyivät. ( äiti oli 43 kun synnyin.) Ihan varma silti olin että me jokainen lapsi ja lapsenlapsi olimme heille tärkeitä, isällekin, joko oli jörö 1800-luvulla syntynyt mies. Silmien tuike kun otti lasta kädestä kiinni ja sanoi päivää vaikka ei tosiaan olisi legoilla rakentanut.
He eivät kyläilleet isän terveyden takia ja äitikin sanoi aina käykää, mutta älkää olko kauan isä väsyy pienessä asunnossa vieraisiin.
Mutta hetkeäkään en ole koskaan epäillyt etteivät olisi välittäneet ja kaikkea hyvää meille toivoneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukki elelee viimeisiä aikojaan, eikä jaksa enää lapsukaisia?
Isoisä oli kuusikymppinen lastenlasten syntyessä. Tällaista se on ollut koko ajan.
Ei se katso ikää, milloin elelee viimeisiä aikojaan. Ukki voi olla myös luonteeltaan introvertti tai muute kirjolla. Antakaa hänen olla rauhassa.
Onneksi kaikki lapsemme on VELOja, niin eipä ole ongelmia jaksamisessa lastenlasten kanssa. 🥳
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmissuhteet näyttää nykyisin olevan kaupankäyntiä. Oikeaa tavaraa tai rahaa riittävästi, voidaan sietää. Leiki kuin yli-innokas mummo tai lastenvahti lasteni kanssa, ehkä kestän sinua.
Omat vanhempani eivät lahjoneet lapsiaan eikä lastenlapsiaan eivätkä hoitaneet. He olivat yli 70 kun lapseni syntyivät. ( äiti oli 43 kun synnyin.) Ihan varma silti olin että me jokainen lapsi ja lapsenlapsi olimme heille tärkeitä, isällekin, joko oli jörö 1800-luvulla syntynyt mies. Silmien tuike kun otti lasta kädestä kiinni ja sanoi päivää vaikka ei tosiaan olisi legoilla rakentanut.
He eivät kyläilleet isän terveyden takia ja äitikin sanoi aina käykää, mutta älkää olko kauan isä väsyy pienessä asunnossa vieraisiin.
Mutta hetkeäkään en ole koskaan epäillyt etteivät olisi välittäneet ja kaikkea hyvää meille toivoneet.
Aloittajajan nimenomaan sanoi, että lahjoja vaari tuo, mutta käytös on ikävää.
Minulle olisi riittänyt ihan se, että isäni ei olisi kylään tullessaan puhunut koko aikaa taukoamatta omista asioistaan, olisi kuunnellut hetken lasta kun tämä tulee jotain kertomaan ja ehkä kysynyt muutaman kysymyksen siitä lapsen asiasta. Ai juu, eikä olisi haukkunut ylipainoisia naisia lasten kuullen (isälläni on tapana alkaa avautua spontaanisti siitä, miten kamalaa on kun hänen sisarensa on niin lihava). Sinun vanhempasi kuulostavat mukavilta isovanhemmilta.
Vauvakeskusteluista huomio. Satoja keskusteluja joissa vaaditaan vanhemmilta sitä ja tätä. Kuten tässäkin mieheltä parempia lahjoja ja jotain, mitä hän ei osaa. Lapsentasolla heittäytymistä.
Satoja keskusteluja joisa sätitään vanhempia jos he tarvisivat muuttoapua tai vanhuksina auttamista hoidon ja avun järjestymiseksi.
Niinpäin vanhemmat ovat ilkeitä narsisteja, suunta on vain yhteen suuntaan, kapsiaan heidän pitää "tukea.."
Oikein pahaa teki viikonloppuna lukea kun huonokuuloisen vanhuksen ( oliko liki 90) tytär ilkkui ettei äiti osaa nettiä eikä voi puhua puhelimessa, siinäpähän pärjää sitten. Hihhih.
En tarkoita että kenenkään pitää vanhempiaan ruveta hoitamaan mutta olisihan se inhimillistä edes saada hyvinvointialueen kotihoito vanhuksen avuksi. Neuvoa vanhusta, tilaamaan aika kuulonhuoltoon jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmissuhteet näyttää nykyisin olevan kaupankäyntiä. Oikeaa tavaraa tai rahaa riittävästi, voidaan sietää. Leiki kuin yli-innokas mummo tai lastenvahti lasteni kanssa, ehkä kestän sinua.
Omat vanhempani eivät lahjoneet lapsiaan eikä lastenlapsiaan eivätkä hoitaneet. He olivat yli 70 kun lapseni syntyivät. ( äiti oli 43 kun synnyin.) Ihan varma silti olin että me jokainen lapsi ja lapsenlapsi olimme heille tärkeitä, isällekin, joko oli jörö 1800-luvulla syntynyt mies. Silmien tuike kun otti lasta kädestä kiinni ja sanoi päivää vaikka ei tosiaan olisi legoilla rakentanut.
He eivät kyläilleet isän terveyden takia ja äitikin sanoi aina käykää, mutta älkää olko kauan isä väsyy pienessä asunnossa vieraisiin.
Mutta hetkeäkään en ole koskaan epäillyt etteivät olisi välittäneet ja kaikkea hyvää meille toivoneet.
Ainahan ihmissuhteiden suhteen on ollut niin, että siitä pitää jotain iloa saada ellei jostain syystä ole aivan pakko olla tekemisissä. Harvoin on. Ne ihmiset jotka pelkästään vievät voimia yleensä tippuvat vähitellen elämästä pois. Ei ketään aikuista tarvitse sietää pelkästään sen takia, että hän sattuu olemaan sukua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmissuhteet näyttää nykyisin olevan kaupankäyntiä. Oikeaa tavaraa tai rahaa riittävästi, voidaan sietää. Leiki kuin yli-innokas mummo tai lastenvahti lasteni kanssa, ehkä kestän sinua.
Omat vanhempani eivät lahjoneet lapsiaan eikä lastenlapsiaan eivätkä hoitaneet. He olivat yli 70 kun lapseni syntyivät. ( äiti oli 43 kun synnyin.) Ihan varma silti olin että me jokainen lapsi ja lapsenlapsi olimme heille tärkeitä, isällekin, joko oli jörö 1800-luvulla syntynyt mies. Silmien tuike kun otti lasta kädestä kiinni ja sanoi päivää vaikka ei tosiaan olisi legoilla rakentanut.
He eivät kyläilleet isän terveyden takia ja äitikin sanoi aina käykää, mutta älkää olko kauan isä väsyy pienessä asunnossa vieraisiin.
Mutta hetkeäkään en ole koskaan epäillyt etteivät olisi välittäneet ja kaikkea hyvää meille toivoneet.
Aloittajajan nimenomaan sanoi, että lahjoja vaari tuo, mutta käytös on ikävää.
Minulle olisi riittänyt ihan se, että isäni ei olisi kylään tullessaan puhunut koko aikaa taukoamatta omista asioistaan, olisi kuunnellut hetken lasta kun tämä tulee jotain kertomaan ja ehkä kysynyt muutaman kysymyksen siitä lapsen asiasta. Ai juu, eikä olisi haukkunut ylipainoisia naisia lasten kuullen (isälläni on tapana alkaa avautua spontaanisti siitä, miten kamalaa on kun hänen sisarensa on niin lihava). Sinun vanhempasi kuulostavat mukavilta isovanhemmilta.
Olisinhan minäkun voinut jankuttaa että olisin tahtonut rikkaammat vanhemmat jotka olisivat lahjoneet kaikki 8 lastaan ja heidän lapsensa kalliilla lahjoilla. Olisivat hlitaneet lapsenlapsensa. Olisivat saaneet muutenkin olla toisenlaisia, isä terve ( liki liikuntakyvytön) , äiti vähemmän kiinnostunut kyläläisten terveydestä yms. Että heidän olisi pitänyt olla semmoisia kuin minä mielessäni olisin tahtonut.
Ei, he olivat minulle riittävän hyviä, siinä vaiheessa olin jo aikuinen, hyväksyin, että on erilaisia ihmisiä. Työkaverin vanhemmat rakensi tontilleen työkaverille talon ja lasten rippilahjat 10 000 markan suuruisia, meillä vanhemmat sanoi että vai jo Riitta ripille pääsi ja isä vitsaili että nyt tanssimaankin jo tyttäresi voit laskea kun naimalupa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmissuhteet näyttää nykyisin olevan kaupankäyntiä. Oikeaa tavaraa tai rahaa riittävästi, voidaan sietää. Leiki kuin yli-innokas mummo tai lastenvahti lasteni kanssa, ehkä kestän sinua.
Omat vanhempani eivät lahjoneet lapsiaan eikä lastenlapsiaan eivätkä hoitaneet. He olivat yli 70 kun lapseni syntyivät. ( äiti oli 43 kun synnyin.) Ihan varma silti olin että me jokainen lapsi ja lapsenlapsi olimme heille tärkeitä, isällekin, joko oli jörö 1800-luvulla syntynyt mies. Silmien tuike kun otti lasta kädestä kiinni ja sanoi päivää vaikka ei tosiaan olisi legoilla rakentanut.
He eivät kyläilleet isän terveyden takia ja äitikin sanoi aina käykää, mutta älkää olko kauan isä väsyy pienessä asunnossa vieraisiin.
Mutta hetkeäkään en ole koskaan epäillyt etteivät olisi välittäneet ja kaikkea hyvää meille toivoneet.
Ainahan ihmissuhteiden suhteen on ollut niin, että siitä pitää jotain iloa saada ellei jostain syystä ole aivan pakko olla tekemisissä. Harvoin on. Ne ihmiset jotka pelkästään vievät voimia yleensä tippuvat vähitellen elämästä pois. Ei ketään aikuista tarvitse sietää pelkästään sen takia, että hän sattuu olemaan sukua.
Ja vauvapalstojen mukaan voi vanhemmat heivata elämästään kun tulevat vanhoiksi, heistä ei enää ole lapsia katsomaan, jutut vanhuuden höppänöitä, vetoketju häviää suusta, eivät ymmärrä ees hyviä lahjoja, kohta apya tarvisevat ehkä. Kiiireesti välit poikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmissuhteet näyttää nykyisin olevan kaupankäyntiä. Oikeaa tavaraa tai rahaa riittävästi, voidaan sietää. Leiki kuin yli-innokas mummo tai lastenvahti lasteni kanssa, ehkä kestän sinua.
Omat vanhempani eivät lahjoneet lapsiaan eikä lastenlapsiaan eivätkä hoitaneet. He olivat yli 70 kun lapseni syntyivät. ( äiti oli 43 kun synnyin.) Ihan varma silti olin että me jokainen lapsi ja lapsenlapsi olimme heille tärkeitä, isällekin, joko oli jörö 1800-luvulla syntynyt mies. Silmien tuike kun otti lasta kädestä kiinni ja sanoi päivää vaikka ei tosiaan olisi legoilla rakentanut.
He eivät kyläilleet isän terveyden takia ja äitikin sanoi aina käykää, mutta älkää olko kauan isä väsyy pienessä asunnossa vieraisiin.
Mutta hetkeäkään en ole koskaan epäillyt etteivät olisi välittäneet ja kaikkea hyvää meille toivoneet.
Aloittajajan nimenomaan sanoi, että lahjoja vaari tuo, mutta käytös on ikävää.
Minulle olisi riittänyt ihan se, että isäni ei olisi kylään tullessaan puhunut koko aikaa taukoamatta omista asioistaan, olisi kuunnellut hetken lasta kun tämä tulee jotain kertomaan ja ehkä kysynyt muutaman kysymyksen siitä lapsen asiasta. Ai juu, eikä olisi haukkunut ylipainoisia naisia lasten kuullen (isälläni on tapana alkaa avautua spontaanisti siitä, miten kamalaa on kun hänen sisarensa on niin lihava). Sinun vanhempasi kuulostavat mukavilta isovanhemmilta.
Olisinhan minäkun voinut jankuttaa että olisin tahtonut rikkaammat vanhemmat jotka olisivat lahjoneet kaikki 8 lastaan ja heidän lapsensa kalliilla lahjoilla. Olisivat hlitaneet lapsenlapsensa. Olisivat saaneet muutenkin olla toisenlaisia, isä terve ( liki liikuntakyvytön) , äiti vähemmän kiinnostunut kyläläisten terveydestä yms. Että heidän olisi pitänyt olla semmoisia kuin minä mielessäni olisin tahtonut.
Ei, he olivat minulle riittävän hyviä, siinä vaiheessa olin jo aikuinen, hyväksyin, että on erilaisia ihmisiä. Työkaverin vanhemmat rakensi tontilleen työkaverille talon ja lasten rippilahjat 10 000 markan suuruisia, meillä vanhemmat sanoi että vai jo Riitta ripille pääsi ja isä vitsaili että nyt tanssimaankin jo tyttäresi voit laskea kun naimalupa.
Edelleenkin useimmat täällä kertovat vanhempiensa ikävästä käytöksestä, eivät mistään rahaan liittyvästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko oikein tuottaa lapsille tällaisia kokemuksia? Olisiko parempi etteivät he tapaa isovanhempaa, jota ei vaikuta lasten seura kiinnostavan?
Typerys olet. Miksi puutut toisten ihmisten suhteisiin? Vai oletko siloittelijakasvattaja, joka kaikin tavoin haluaa estää lasten mahdolliset pettymykset? Mistä tiedät ettei keskustelu ala sujua kun lapset kasvavat? Kaikki eivät vain ole kiinnostuneita pikkulasten metkuista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmissuhteet näyttää nykyisin olevan kaupankäyntiä. Oikeaa tavaraa tai rahaa riittävästi, voidaan sietää. Leiki kuin yli-innokas mummo tai lastenvahti lasteni kanssa, ehkä kestän sinua.
Omat vanhempani eivät lahjoneet lapsiaan eikä lastenlapsiaan eivätkä hoitaneet. He olivat yli 70 kun lapseni syntyivät. ( äiti oli 43 kun synnyin.) Ihan varma silti olin että me jokainen lapsi ja lapsenlapsi olimme heille tärkeitä, isällekin, joko oli jörö 1800-luvulla syntynyt mies. Silmien tuike kun otti lasta kädestä kiinni ja sanoi päivää vaikka ei tosiaan olisi legoilla rakentanut.
He eivät kyläilleet isän terveyden takia ja äitikin sanoi aina käykää, mutta älkää olko kauan isä väsyy pienessä asunnossa vieraisiin.
Mutta hetkeäkään en ole koskaan epäillyt etteivät olisi välittäneet ja kaikkea hyvää meille toivoneet.
Aloittajajan nimenomaan sanoi, että lahjoja vaari tuo, mutta käytös on ikävää.
Minulle olisi riittänyt ihan se, että isäni ei olisi kylään tullessaan puhunut koko aikaa taukoamatta omista asioistaan, olisi kuunnellut hetken lasta kun tämä tulee jotain kertomaan ja ehkä kysynyt muutaman kysymyksen siitä lapsen asiasta. Ai juu, eikä olisi haukkunut ylipainoisia naisia lasten kuullen (isälläni on tapana alkaa avautua spontaanisti siitä, miten kamalaa on kun hänen sisarensa on niin lihava). Sinun vanhempasi kuulostavat mukavilta isovanhemmilta.
Miten koet kun täällä vauvalla työikäiset ihmiset koko ajan jankkaa lähimmäisten ylipainosta? Miten aiot suojella lapsesi tuollaisilta keskusteluilta ihan live-elämässäkään?
Vaikka toisen habitukseen puuttuminen ei ole tahdikasta ei siitä millään voi välttyä. Itse olen aina ollut pulskanpuoleinen ja kyllä se on ollut kestettävä, sisaruksilta, työpaikalla jne.
Kotona voi tietysti lapsia opettaa etteivät ainakaan he koulussa pilkkaa punkeroita, liian pitkiä/lyhyitä, jollain lailla vammaisia jne
Kyllä ne isovanhemmat on yksin aina riippumatta miten paljon ovat lapsistaan huolehtineet.
Lue tuo valituskeskustelu vaikka jossa sätitään lesket, kun soittelevat lapsilleen ja jäkätijäkäti.