Miksi se, että parikymppinen haluaa valita itselleen parhaan opiskelupaikan, on ok, mutta jos koululaiselle haluaa parhaan koulun, niin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäkää huoli näiden kullanmurujen kasvatuksesta ihan riippumatta siitä, mitä koulua he käyvät.  Opettakaa käytöstavat, valvokaa läksyjen tekoa, asettakaa kotiintuloajat ja katsokaa, että niillä mukuloilla on säännöllisesti edessä ruokaa ja puhtaat vaatteet.  Puhelimella roikkumista ja ylimielistä suunsoittoa kannattaa  myös rajoittaa.  Siinä sitä shoppailua on teille riittämiin.

Se hyväkäytöksinen ei silti välttämättä opi luokassa jossa on kamala melu ja häiriköinti

No sitten opiskelee kotona enemmän.  Äidinkieli kehittyy, kun lukee paljon, ja se on kaiken muun oppimisen perusta.  On ihan hullua muuten kuvitella etteivät ns. kantasuomalaiset tenavat osaisi mölytä ja häiriköidä.  Kyllä levottomia kouluja on ollut jo pitkään, vaikkei niissä olisi ma mun ma mua.  Oman lapsen tekemisiä pitää jokaisen seurata ihan itse. 

Mikä sen koulun pointti siis on jos opetus tapahtuu kotona?

Että oppii jo nyt elämään sellaisessa ympäristössä, jollainen Suomi on vuonna 2050.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä aloitus. Opiskelupaikan, aunnon, usein myös työpaikan, asuinmaan jne saa valita. Mutta ei lapselle tärkeää asiaa.

Eihän lapsista tässä maassa kunnolla edes välitetä. Ajatellaan että lapsuus on vain nopea, väliaikainen vaihe, joten päiväkotien ja koulujen laatuun ei niin tarvitse panostaa, oli kyse sitten opetuksen tasosta tai rakennuksen kunnosta. Ei mietitä yhtään niitä kauaskantoisia seurauksia. 

Itse kävin 20 vuotta sitten yläasteen luokalla, jolla oli jonkinlainen inkluusiokokeilu, ja kannan traumoja niistä ajoista edelleen. Opiskelusta ei siihen aikaan tullut mitään, vaikka olinkin koulusta kiinnostunut.