Puhumaton poikani,vertaistukea kaipailen..
Eli 2,5v pojumme ei vielä puhu sanaakaan. Eihän tuossa maalaisjärkeni ja puheterapeutin mukaan ole viel hätää, mutta aina väliin huoli iskee.. Muilla myöhään puhumaan oppineita? Pojuni ei sano tosiaan sanaakaan ja alkaa vähitellen arki muuttua aika kiukkuseks ku poika ei saa perille haluamaansa. Kuinka te muut tässä tilanteessa olette toimineet? Puheterapeutin suosittelemat viittomat ja valokuvat ovat käytössä, mutta tuntuu ettei toimi ku poika ei vilkasekkaan niihin.. Poju kyllä ymmärtää tosi hyvin mitä sanomme (paitsi sillon ku on kiukkukohtaus päällä) eikä muuten ole ymmärtämisessä vikaa, hän ei vaan saa sanojaan ulos. Joskus kun oikeen innostuu jostakin , aukoo suutaan ku kala kuivalla maalla, mut mitään ei tuu ulos. Näitä tavuja kyl on;ka-ka, ka-ke, äh, ja öh. Niin ja tirrii ossaa snua tosi hyvin. Jotenni vaan varsinaiset sanat ei tule.. Kun se kuites reilu puol vuotta sitte sano ätti ja äppy, mutta nytte neki on kavonneet. kertokaa kaikki mitä vaan oletta kuulleet, tiedättä tai jotan, auttakkee.
Kommentit (2)
kun otimme käyttöön tukiviittomat, ja kuvat. Se helpotti tytön elämää paljon, kun sai kuvasta esim. näyttää mitä halusi jääkaapista. Oppi viikossa viittomaan voileipää. Puoli vuotta meni ja tyttö alkoi puhua.
Nyt 4v. ja kesällä oppi r:n, ja nyt harjoitellaan s:ää. Sen olen huomannut, ettei saa pakottaa, mutta ei myös luovuttaa. Vaikka poikasi ei suostuisi käyttämään tukiviittomia, niin jatkakaa itse ihmeessä niiden käyttöä. Hämmästytte vielä kun joku kaunis päivä hän viittoo ensimmäisen kerran:)
sanoi ennen kolmatta ikävuotta vain muutamia tavuja. Luu = luumu, pää = pää, päärynä, puke päälle. Ei sanonut edes äiti. Sitten alkoi tulla sanoja, jotakin aivan käsittämätöntä sekamelskaa. Kirjaimet olivat oikein, mutta aivan väärässä järjestyksessä. Eli esimerkiksi sukat olivat tuskat, sipuli oli pisuli, kenkä oli änke jne. Kukaan ei ottanut hänen puheestaan mitään tolkkua, niin kummallista se oli.
Monet asiantuntijat kehoittivat vain odottamaan rauhallisesti, sanoivat puheen jääneen jalkojen alle eli lapsi oli motorisesti taitava. Oppi kävelemään 7 kk iässä ja juoksi ensimmäisen kilpajuoksunsa 1 v 4 kk iässä. Mutta täysin mykkänä.
Vähitellen puhe tuli järkevänä, ensin sanona sitten lauseita. 6-vuotiaana sai jo esitettyä asiansa jotenkin kutenkin. Lukemaan oppi koulussa vasta 2. luokalla, sekin tuotti aluksi suunnattomia vaikeuksia.
Mutta nyt tilanne on kääntynyt aivan päälaelleen. 12-vuotiaana hän on opettajien mukaan äidinkielellisesti todella lahjakas, oppii myös vieraita kieliä helposti. Nyt neiti pärjää loistavasti sekä suomella, ruotsilla että englannilla. Yes!
Vanha kansa sanoo myös, että se taito, joka viimeiseksi tulee, on yleensä lopulta se kaikkein vahvin. Meillä tämä on ainakin kahden lapsen kohdalla toteutunut just näin. Tämä hitaasti puhumaan, mutta aikaisin liikkumaan oppinut lapsi on urheilullisesti lahjaton, kielellisesti hyvin lahjakas. Yksi lapsistamme puhua pälpätti täysin jo 1,5 -vuotiaana, mutta ei kävellyt. Hän on puolestaan nyt urheilumaailman tulevaisuus, äidinkieli taas tuottaa vaikeuksia.
Koska lapsesi ymmärtää ja jotain ääntä oikeasti suusta tulee, niin ainakaan kuuro tai mykkä ei ole. Joten odotelkaa vain rauhassa, lie mikä "jaritervo" hänestä lopulta kasvaakaan :)