Menee hermot. Millä ihmeellä saa tuon pojan oppimaan ajamaan ilman apurattaita?

opin ajamaan vasta 8v:na, pelkäsin ihan sairaasti kaatumista ja että käy kipiää. silloin sain uusia kavereita ja he naureskelivat kun en osannut ajaa pyörällä. pakkohan se oli sitten opetella

pari kolme viikkoa siihen meni eikä suinkaan ilman jokapäiväisiä raivareita ja pyörän viskomista... Mutta me yritettiin pysyä rauhallisina ja kannustavina ja kehua aina kun sujui.

Poika kuitenkin itse halusi taidon oppia kun parhaat kaveritkin jo osasi. Joten, otimme apparit kokonaan pois, laskimme satulaa alas jotta pojan jalat yltti maahan ja hän potkiskeli alkuun menemään. Sitten harjoittelimme pienessä loivassa mäessä: siinä oli helppo lasketella menemään ensin rauhallisesti ja sitten kovempaa vauhtia, lopuksi poika alkoi polkea kun pyörässä oli jo vauhtia. Näin tehtiin viikko pari, ja kolmannella viikolla poika oppi jo lähtemään itse tasaiselta maalta, polkaisemaan pyörän vauhtiin tyhjästä. Nyt sujuu jo tosi hyvin.

Mutta siis, suosittelen sellaista alamäkilähtöä, se auttoi meillä PALJON!!

lapset oppi molemmat ajamaan äitienpäivänä ilman appareita. Poika on 3 v ja tyttö kohta 5. Poika oppi ekaks, apparit olivat jo pitkään olleet tosi ylhäällä ja menikin pitkän matkaa ilman että ne kosketti maata. Tyttöä sit kannustettiin yrittämään. Isänsä juoksi aluksi vierellä ja piti/otti kiinni jos meinas kaatua. Mutta todella nopeaa oppi ajamaan. Seuraavana päivänä osasi jo lähteä itse matkaan. Poika oppi sen taidon pari päivää sitten.



Eli kannustamalla, tukemalla, olemalla vierellä " kiinniottajana" . Näin ainakin meillä.

Johtuu varmaankin siitä ettei ole koskaan ollut niin kovin kiinnostunut koko polkupyörästä ja siitä ettei meillä ole pihassa mahdollisuutta oikein harjoitella. (jyrkkä mäki)

Yritä nyt sivuuttaa se oma kunnianhimosi ja anna lapsesi olla lapsi. Jos ensi syksynä täyttää vasta neljä vuotta, niin johan se olisi tavallista lahjakkaampi, jos nyt jo oppisi polkemaan ilman apupyöriä.

Lähti vaan polkeen 12' ' pyörällä. Itse halus ja sano, et osaa jo. Nyt ajelee ihan täysillä ilman. Lapset on todellakin yksilöitä.

Tähän asti on ollu tosi arka ja pelännyt kaatumista, jos sattuukin pahasti. Mutta eilen sitte yllätti. Se vaan nojaili ensin pyörään ja sano sitten, että saako hän kokeilla itse, ja siitä se lähti saman tien menemään. Oppi lähtemäänkin saman tien itse. Nyt se menee tuhatta ja sataa niinkuin vanha tekijä. Siihen tarvitaan herkkyys-kausi.

Lapset on yksilöitä, kuten joku tossa jo niin mainitsikin.

oppii varmasti kouluikään mennessä. En ymmärrä vanhempia, joilla on kiire kehittää lastaan vain omaksi huvikseen.

Minun tai mieheni opettaessa vain huusi ja luovutti heti. Mummon ohjauksessa pienellä paksurenkaisella pyörällä oppi äkkiä. Työntää ei saanut, halusi itse vaan hoksata jutun. Lapset on yksilöitä tässäkin asiassa. Toisilla kyse on rohkeuden puutteesta, toisilla tekniikasta. Viestini siis, joku vieraampi opettamaan, poika ei ilkeä luovuttaa heti ja kiukutella. Meillä uimakoulu toimi samalla periaatteela kun ope oli vieras, jaksoi olla sinnikkäämpi kuin meidän vanhempiensa kanssa.

muutaman kerran harjoiteltiin 12-tuumaisella ja sitten siirtyikin ajamaan 16-tuumaisella.