Kärpästen herra uusi filmatisointi Areenassa

Vierailija kirjoitti:

Ah, se onkin sarja eikä leffa. Saa nähdä jaksaako ruveta katsomaan.

Niin lyhyet jaksot, että menee ihan leffana.

Luin William Goldingin Kärpästen herran viime vuonna. Se oli juuri niitä aikoja kun Trump syytti Ukrainaa ja Zelenskyi'ä sodasta ja ilmoitti että tavalla tai toisella hän tulee ottamaan Grönlannin Yhdysvalloille. 

Lukiessani ihmettelin miten tulinkaan tarttuneeksi siihen juuri oikeaan aikaan. Romaanin keskeisiä teemoja ovat sääntöpohjainen sivistynyt järjestelmä (jota Ralph ja Possu edustivat) ja sen särkeminen ja sekasorto (jota Jack seuraajineen edusti).

Täytyy katsoa tuo minisarja.

Vierailija kirjoitti:

Tulihan tuo katsottua. Kirjasta aikanaan tykkäsin, tästä sarjasta oikein en. Tekotaiteellinen. 

Sen kirjankin hohtoa on tosin vähän syönyt se, että nykyään tiedetään, että lapset/ihmiset yleensä EIVÄT ole oikeasti tositilanteessa toimineet noin, vaan ihan päinvastoin järkevästi ja yhteistyöhaluisesti. 

Esim. kesäkuussa 1966 nuoret pojat (iältään 13–16 vuotta) karkasivat Tongalla sijaitsevasta sisäoppilaitoksesta kalastusveneellä, joutuivat myrskyyn ja haaksirikkoutuivat asumattomalle 'Atan saarelle. Pojat viettivät saarella 15 kuukautta ennen kuin australialainen kalastaja Peter Warner pelasti heidät vuonna 1967.  Toisin kuin Goldingin romaanissa, jossa pojat ajautuvat raakaan valtataisteluun ja sotaan, todelliset nuoret perustivat toimivan yhteisön. He jakoivat työt kahden hengen ryhmissä, rakensivat majan, puutarhan, vesialtaan ja nuotion, joka pysyi sammuttamattomana yli vuoden. Pojat tekivät kitaran romuista ja lauloivat, ja kun yksi heistä mursi jalkansa, muut hoitsivat hänet takaisin kuntoon.

Ei mielestäni kirjan "sanoma" ole se, että ihmiset aina käyttäytyy tuolla tavalla, saati lapset. Mietipäs nyt vähän, kun se kirjoitettiin sodan jälkeen, yksi jos toinenkin, ei ainoastaan William Golding, mietti miten ihmeessä oli mahdollista että ihmiskunta oli aiheuttanut aivan valtavan tuhon, ja siihen oltiin ajauduttu alunperin näennäisesti normaalien prosessien kautta. Ei sitäkään kai "yleensä" tapahdu, mutta tapahtuipa vaan.

Varmaan kyseessä on ollut Goldingin ajatusleikki että minkälaisessa tilanteessa voisi semi-realistisesti havainnollistaa että lyhyen ajan kuluessa ihmisyhteisö ajautuu sotaan ilman näennäistä pakottavaa syytä. Ja muuten, en usko sitäkään että tarkoitus on korostaa lasten pahuutta (nykyään triggeri, mutta lapset ja ihmiset ovat kylläkin samaa lajia), nimittäin sisäoppilaitoksen koulupojat eivät olleet eivätkä ole Britanniassa  mitä tahansa lapsia, vaan eliittiä josta nousi eritotenkin sotaan asti kaikki ja sen jälkeenkin hyvin monet maan johtajista ja poliitikoista. TUnnetusti sisäoppilaitoksissa on oma sisäinen mikroyhteiskuntansa ja hierarkiansa, joku on "head boy" ihan virallsestikin, ja ennen aikaan oli paljon kiusaamista jne (nykyään ehkä viksumpaa). Mutta he myös edustivat lähtökohtaisesti maan kermaa ja olivat melkeinpä tuomittuja menestykseen. Eli eiköhän tuossakin ole jotain symbolismia.

Vierailija kirjoitti:

Tulihan tuo katsottua. Kirjasta aikanaan tykkäsin, tästä sarjasta oikein en. Tekotaiteellinen. 

Sen kirjankin hohtoa on tosin vähän syönyt se, että nykyään tiedetään, että lapset/ihmiset yleensä EIVÄT ole oikeasti tositilanteessa toimineet noin, vaan ihan päinvastoin järkevästi ja yhteistyöhaluisesti. 

Esim. kesäkuussa 1966 nuoret pojat (iältään 13–16 vuotta) karkasivat Tongalla sijaitsevasta sisäoppilaitoksesta kalastusveneellä, joutuivat myrskyyn ja haaksirikkoutuivat asumattomalle 'Atan saarelle. Pojat viettivät saarella 15 kuukautta ennen kuin australialainen kalastaja Peter Warner pelasti heidät vuonna 1967.  Toisin kuin Goldingin romaanissa, jossa pojat ajautuvat raakaan valtataisteluun ja sotaan, todelliset nuoret perustivat toimivan yhteisön. He jakoivat työt kahden hengen ryhmissä, rakensivat majan, puutarhan, vesialtaan ja nuotion, joka pysyi sammuttamattomana yli vuoden. Pojat tekivät kitaran romuista ja lauloivat, ja kun yksi heistä mursi jalkansa, muut hoitsivat hänet takaisin kuntoon.

Vituttaa raskaasti se, että monet hokevat tuollaista soopaa kuin sinä. Ihminen on juuri sellainen kuin Kärpästen herrassa. Esimerkkinä neljä poikaa Koskelassa. Kolme kidutti yhden hengiltä. Kaksi murhaajista tunsi uhrinsa päiväkoti-ikäisestä asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostaisi katsoa mutta aikanaan kirjan lukeneena sain ikuiset traumat siitä emakon saalistus- ja kamalista tappokohatuksesta, en halua nähdä sitä visualisoituna kun en vuosikymmenissä ole päässyt yli edes luetusta versiosta.

Arvaapa, miten eläimiä, joita me syömme, kuskataan ja teurastetaan. 

Katsoin kerran eurooppalaisesta nautakarjan käsittelystä dokumentin. Vuorokausi taisi mennä ahdettuna kuljetusrekkaan ja sitten teuraalle. Yhden naudan takajalka oli katkennut säärestä irtipoikki ja roikkui nahanriekaleiden varassa. Se pakotettiin silti kävelemään itse, koska silloin siitä saatiin parempi hinta. Kun se ei tuskiltaan enää kyennyt tyngällä astumaan, annettiin sähköpatukalla sähköiskuja. Kun sekään ei enää auttanut, työnnettiin sormet sen silmään ja siitä vedettiin. Sen tuska oli niin hirveä, että se yritti taas kömpiä ylös ja pääsi lopulta raahautumaan teurashihnalle, joka päätti sen kärsimykset. Sellainen oli sen loppu. Tämän me sallimme. Meidän ihmisten ahneus ja julmuus on rajatonta.

Hyi kamala! Ihmiset on sairaita. Miksei tuotantoeläinten kohtelua valvota enemmän? 😢😞

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahisjoukon johtaja olisi pitänyt likvidoida. 

Ei ehkä likvidoida, mutta porukan pitäisi tehdä heti selväksi, että pahiskäytös ei ole sallittua, kun on kyse selviytymisestä. Hän voi jatkaa pahistelua sitten kun päästään saarelta himaan. 

Hänen kaltaisiaan on vaikea panna liekaan. Äly, oveluus ja vallanhimo on vahva yhdistelmä.

Kuten sanottu, jos kukaan ei lähde hännystelemään tälläisiä manipuloivia paskiaisia, niin yksin he jäävät. Ne aivottomat typerät myötäilijät ovat mahdollistajia. Lisää sosiaalista älykkyyttä ihmisille!

Myötäilijät pääsevät helpoimmalla. Myös Kärpästen herrassa.

Sama kouluissa jossa jotkut alkavat myötäilemään kiusaajaa.

Luin kirjan koska sen piti olla klassikko mutta olin ehkä jo yli-ikäinen koska kirjahan on poikaseikkailu pojille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulihan tuo katsottua. Kirjasta aikanaan tykkäsin, tästä sarjasta oikein en. Tekotaiteellinen. 

Sen kirjankin hohtoa on tosin vähän syönyt se, että nykyään tiedetään, että lapset/ihmiset yleensä EIVÄT ole oikeasti tositilanteessa toimineet noin, vaan ihan päinvastoin järkevästi ja yhteistyöhaluisesti. 

Esim. kesäkuussa 1966 nuoret pojat (iältään 13–16 vuotta) karkasivat Tongalla sijaitsevasta sisäoppilaitoksesta kalastusveneellä, joutuivat myrskyyn ja haaksirikkoutuivat asumattomalle 'Atan saarelle. Pojat viettivät saarella 15 kuukautta ennen kuin australialainen kalastaja Peter Warner pelasti heidät vuonna 1967.  Toisin kuin Goldingin romaanissa, jossa pojat ajautuvat raakaan valtataisteluun ja sotaan, todelliset nuoret perustivat toimivan yhteisön. He jakoivat työt kahden hengen ryhmissä, rakensivat majan, puutarhan, vesialtaan ja nuotion, joka pysyi sammuttamattomana yli vuoden. Pojat tekivät kitaran romuista ja lauloivat, ja kun yksi heistä mursi jalkansa, muut hoitsivat hänet takaisin kuntoon.

Kaikki riippuu tietenkin siitä, millaisia ihmisiä porukkaan sattuu. Riittää, kun siellä on yksi, joka alkaa pyörittää juttua haluamaansa suuntaan ja on kyvykäs tekemään niin.

Kouluissahan tämä kiusaaminen on niin yleistä että hirvittää. Ei löydy yhteistyötä ja opettajatkaan ei mahda mitään.

Tällein kävi mun tapauksessa kun olin yläasteella. Koko luokka kääntyi mua vastaan kun yksi alkoi kiusaamaan minua. Se oli ihan hirveää. Opettajat eivät tehneet mitään, eikä kiusaamista ei saatu loppumaan. Lopulta minä olin se joka sai lähteä.

Kun kiusaajat kuolevat, he pääsevät - tai joutuvat - Helvettiin. Pelastus ja takaisinmaksu heidän elämänsä vielä kestäessä on heidän ainoa toivonsa välttyä Helvetintulelta.

Possu on aivan ihana. David McKenna näyttelee hahmon täydellisesti. Liikuttavaa miten vielä kuoleman kielissä hän jaksaa olla kohtelias "Yes, please", kun Ralph auttaa häntä... :`(

Simon oli huomattavasti huonompi kuin aiemmissa, ehkä siinä ihan ekassa oli paras tyyppi vetämässä sitä roolia. 

Poikain vaatteetkin näyttävät nyt kestävän, ekassahan oli alastomuuttakin.

Juutuubissa on kivoja haastattelupätkiä missä pääosapojat kertovat filmiprosessista. Lox Prattin puheesta on tosi vaikea saada selvää, hän puhuu nopeasti ja erikoista murretta (kotoisin Cornwallista).

Aika lailla tuolle 1963 elokuvajulisteen Jackille on minisarjan Jack uskollinen. Linkissä on myös alkuperäisen elokuvan traileri mikä sekin aika rankka.

https://suomalainenelokuvapalvelu.fi/tuote/lord-of-the-flies-1963/

Huh että. Sarjan viimeinen osa on todella rankka. 

Vierailija kirjoitti:

Kun kiusaajat kuolevat, he pääsevät - tai joutuvat - Helvettiin. Pelastus ja takaisinmaksu heidän elämänsä vielä kestäessä on heidän ainoa toivonsa välttyä Helvetintulelta.

Aina voi haaveilla, mutta ei se taida näin mennä. Valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostaisi katsoa mutta aikanaan kirjan lukeneena sain ikuiset traumat siitä emakon saalistus- ja kamalista tappokohatuksesta, en halua nähdä sitä visualisoituna kun en vuosikymmenissä ole päässyt yli edes luetusta versiosta.

Arvaapa, miten eläimiä, joita me syömme, kuskataan ja teurastetaan. 

Katsoin kerran eurooppalaisesta nautakarjan käsittelystä dokumentin. Vuorokausi taisi mennä ahdettuna kuljetusrekkaan ja sitten teuraalle. Yhden naudan takajalka oli katkennut säärestä irtipoikki ja roikkui nahanriekaleiden varassa. Se pakotettiin silti kävelemään itse, koska silloin siitä saatiin parempi hinta. Kun se ei tuskiltaan enää kyennyt tyngällä astumaan, annettiin sähköpatukalla sähköiskuja. Kun sekään ei enää auttanut, työnnettiin sormet sen silmään ja siitä vedettiin. Sen tuska oli niin hirveä, että se yritti taas kömpiä ylös ja pääsi lopulta raahautumaan teurashihnalle, joka päätti sen kärsimykset. Sellainen oli sen loppu. Tämän me sallimme. Meidän ihmisten ahneus ja julmuus on rajatonta.

Tämä oli aivan järkyttävää tekstiä... Ihmishirviö, joka tekee tälläistä pitäisi nylkeä elävältä. En todellakaan ikinä syö lihaa enää. Hyi helvetti. 

Valitettavasti kyse ei ollut yksittäisestä ihmishirviöstä, vaan vakiintuneesta käytännöstä teuraskarjan käsittelyssä. Heidät on ohjeistettu saamaan naudat kävelemään keinolla millä hyvänsä. Jos joku ei saa, lähtee itseltä työpaikka  ja tilalle tulee uusi, joka saa. Takana on raha. Itse kävelevästä naudasta saadaan parempi hinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostaisi katsoa mutta aikanaan kirjan lukeneena sain ikuiset traumat siitä emakon saalistus- ja kamalista tappokohatuksesta, en halua nähdä sitä visualisoituna kun en vuosikymmenissä ole päässyt yli edes luetusta versiosta.

Arvaapa, miten eläimiä, joita me syömme, kuskataan ja teurastetaan. 

Katsoin kerran eurooppalaisesta nautakarjan käsittelystä dokumentin. Vuorokausi taisi mennä ahdettuna kuljetusrekkaan ja sitten teuraalle. Yhden naudan takajalka oli katkennut säärestä irtipoikki ja roikkui nahanriekaleiden varassa. Se pakotettiin silti kävelemään itse, koska silloin siitä saatiin parempi hinta. Kun se ei tuskiltaan enää kyennyt tyngällä astumaan, annettiin sähköpatukalla sähköiskuja. Kun sekään ei enää auttanut, työnnettiin sormet sen silmään ja siitä vedettiin. Sen tuska oli niin hirveä, että se yritti taas kömpiä ylös ja pääsi lopulta raahautumaan teurashihnalle, joka päätti sen kärsimykset. Sellainen oli sen loppu. Tämän me sallimme. Meidän ihmisten ahneus ja julmuus on rajatonta.

Tämä oli aivan järkyttävää tekstiä... Ihmishirviö, joka tekee tälläistä pitäisi nylkeä elävältä. En todellakaan ikinä syö lihaa enää. Hyi helvetti. 

Valitettavasti kyse ei ollut yksittäisestä ihmishirviöstä, vaan vakiintuneesta käytännöstä teuraskarjan käsittelyssä. Heidät on ohjeistettu saamaan naudat kävelemään keinolla millä hyvänsä. Jos joku ei saa, lähtee itseltä työpaikka  ja tilalle tulee uusi, joka saa. Takana on raha. Itse kävelevästä naudasta saadaan parempi hinta.

Kolme sanaa: Lopettakaa lihan syönti. 

Katsoin ja ajattelin katsoa uudelleen.

Tosielämässä varmaankin porukka toimisib yhdessä, mutta tämä onkin kertomus erilaisista persoonista. Miten joku, joka ottaa persoonallaan ja dopaaminiannoksilla porukan haltuun ja muokkaa ovat säännöt.

Ei se ole mikään dokumentti, se on tarina. Tykkäsin taiteellisuudestakin ja näyttelijäsuoritukset olivat aika nappiin.

Olin kuullut nimen, mutta en ollut edes lukenut kirjaa. Mikä tästä tekee niin erityisen? Onko tämä joku merkkiteos? Ei jotenkin vakuuttanut. Olen kyllä lukenut kaikenlaisia klassikoita, mut tää ei jotenkin kolahtanut yhtään.

Muutama huomio: minusta Kärpästen Herra kuvaa hyvin sitä, miten ns. fiksuista ja sivistyneistä pojista tulee "villipetoja".

Joku vertasi tongalaisiin, eli nk. oikeaan vastaavaan tarinaan, mutta siinä on eroja tähän (muutakin kuin että toinen faktaa ja toinen fiktioita). Ensinnäkin tongalaiset pojat tunsivat toisensa, Kärpästen Herrassa olivat joukko poikia, jotka eivät tunteneet toisiaan, pl. kuorolaiset. Asetelma on hyvin erilainen, jos kuuden hengen kaveriporukka ajautuu autiolle saarelle, vs. tuiki tuntemattomat.

Kuorolaiset oli tiivis (ja muistelen, että hieman muita vanhempia?) porukka, joita Jack johti, muut enemmän 'yksinäisiä' joiden oli eri tavalla pakko turvata tuntemattomiin =toisiinsa.

Hommahan alkaa ihan hyvin, mutta pikku hiljaa sekasorto alkaa levitä, ja tulee uhreja. Pojat ovat valmiita jopa polttamaan metsän, jotta Ralp saadaan sqvustettua esiin. Muistan, että kirjan lopussa kun juoksivat rannalle, ja se merimies oli siellä, kuvattiin (tai ainakin nii  muistan! Vuosia sitten lukenut kirjan...) hienosti miten äkkiä kaaos lakkaa, kun "oikeasta" tai "menneestä" maailmasta saadaan saarelle häivähdys, eli se merimies ja ymmärrys, että nyt on pelastuttu.