Naisten koirahulluus.
Miten joku voi ottaa 2-3 koiraa. Miten niitä ehtii edes hoitaa jos on töissäkin. Mun eks muija halus 2 koiraa ja minä sanoin ei käy. En minä jaksa niitä ulkoiluttaa 3 kertaa päivässä. Niitä pitäis myöhään illallakin viedä ulos talvella -20 pakkasta. Ei käy minulle.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koirasta on enemmän iloa kuin miehestä.
Olen hoitanut jonkin verran koiria, enkä vieläkään ole päässyt jyvälle siitä miten mikään koira voi korvata ihmisen. Olen yhä varmempi näin iän ja kokemuksen karttuessa, että koira on elintärkeää seuraa heille joilta puuttuvat sosiaaliset taidot. On se varmasti raskasta olla ihmisten kanssa silloin. En ole koskaan seurustellut niin huonon miehen kanssa, että koira olisi parempaa seuraa.
Eli mikä tahansa mies kelpaa, kunhan ei tarvitse olla yksin :D Olisi kauheaa joutua pitämään rima noin alhaalla.
Johtaako koirahulluus loogisen päättelyn puutteeseen, vai päinvastoin? Eikö nimenomaan pakottava tarve omistaa koira johdu siitä, ettei kestä olla yksin? On niin epätoivoinen ja seurankipeä, että jopa koira kelpaa? Missään ei ole kukaan sanonut, että miehen kanssa seurustelu tarkottaisi matalaa rimaa tai sitä, ettei pystyisi olemaan yksin. Ihmettelen vain, miten surkeita miehiä nämä koirahullut ovat itse tavanneet.
Oho, kylläpä jollain nyt meni ihon alle :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koirasta on enemmän iloa kuin miehestä.
Olen hoitanut jonkin verran koiria, enkä vieläkään ole päässyt jyvälle siitä miten mikään koira voi korvata ihmisen. Olen yhä varmempi näin iän ja kokemuksen karttuessa, että koira on elintärkeää seuraa heille joilta puuttuvat sosiaaliset taidot. On se varmasti raskasta olla ihmisten kanssa silloin. En ole koskaan seurustellut niin huonon miehen kanssa, että koira olisi parempaa seuraa.
Eli mikä tahansa mies kelpaa, kunhan ei tarvitse olla yksin :D Olisi kauheaa joutua pitämään rima noin alhaalla.
Johtaako koirahulluus loogisen päättelyn puutteeseen, vai päinvastoin? Eikö nimenomaan pakottava tarve omistaa koira johdu siitä, ettei kestä olla yksin? On niin epätoivoinen ja seurankipeä, että jopa koira kelpaa? Missään ei ole kukaan sanonut, että miehen kanssa seurustelu tarkottaisi matalaa rimaa tai sitä, ettei pystyisi olemaan yksin. Ihmettelen vain, miten surkeita miehiä nämä koirahullut ovat itse tavanneet.
Oho, kylläpä jollain nyt meni ihon alle :D
Koirahulluilla vai? Kai sille on ihan hyvä syy, miksi joku jää hylkiöksi?
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Yhdessä on tarpeeksi.
Tarkoitit siis että yhdessäkin on liikaa
Jos jaksaa olla alituisessa taisteluvalmiudessa, sitä koiran pitäminen edellyttää, ei päivää ilman skismaa.
Samalla vaivalla niitä hoitaa kahta tai kolmea kuin yhtäkin, paitsi jos ovat kovin eri-ikäisiä, jolloin liikunnantarve on erilainen ja "joutuu" käyttämään kaikki erikseen lenkillä.
Itsellä on ollut yksi, kolme ja kaksi koiraa yhtä aikaa, eikä yhden ja kahden suunnilleen samanikäisen välillä ole mitään eroa, paljonko aikaa niiden hoitamiseen ja lenkittämiseen menee. Kahden kanssa on helpompaa sikäli, että ne leikkivät keskenään sensijaan, että olisivat minua haastamassa leikkimään.
Ja ero olisi meilläkin tullut, jos mies olisi sanonut ei koiran hankkimiseen. Koirasta on valtavasti iloa, paljon enemmän kuin ei-eläinrakkaasta ukonturjakkeesta. Meillä toki minä kannan koirista vastuun, koska olen niitä enemmän halunnut. Mies osallistuu, jos huvittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihaan koiria, enkä ikinä ottaisi edes yhtä. Nainen.
En luottaisi eläintenvihaajaan, en yhtään. Eläimiä ei tarvitse rakastaa, mutta jos puuttuu empatiakyky, niin sellainen ihminen on pelottava. Empatiakykyä ei voi olla vain jotain yksittäistä asiaa kohtaan, se joko on tai ei. Toivottavasti sinä et ole lisääntynyt, etkä aio tehdä sitä. Sinunlaisia ei tarvita tänne yhtään enempää.
Rakastan kaikkia muita eläimiä. Empatiakykyä minulla on hyvinkin paljon. Olen lisääntynyt ja lapsenikin ovat empatiakykyisiä. Sinusta taas voisi sanoa paljonkin asioita, mutta koska olen empatiakykyinen, toisin kuin sinä, en sano.
Vierailija kirjoitti:
Samalla vaivalla niitä hoitaa kahta tai kolmea kuin yhtäkin, paitsi jos ovat kovin eri-ikäisiä, jolloin liikunnantarve on erilainen ja "joutuu" käyttämään kaikki erikseen lenkillä.
Itsellä on ollut yksi, kolme ja kaksi koiraa yhtä aikaa, eikä yhden ja kahden suunnilleen samanikäisen välillä ole mitään eroa, paljonko aikaa niiden hoitamiseen ja lenkittämiseen menee. Kahden kanssa on helpompaa sikäli, että ne leikkivät keskenään sensijaan, että olisivat minua haastamassa leikkimään.
Ja ero olisi meilläkin tullut, jos mies olisi sanonut ei koiran hankkimiseen. Koirasta on valtavasti iloa, paljon enemmän kuin ei-eläinrakkaasta ukonturjakkeesta. Meillä toki minä kannan koirista vastuun, koska olen niitä enemmän halunnut. Mies osallistuu, jos huvittaa.
Ihan uteliaisuudesta kysyn, mitä iloa koirasta konkreettisesti on? Jopa niin paljon, että ero pitäisi ottaa jos mies ei halua koiraa? Itse pidän kissoista, mutta en silti olisi valmis luopumaan ihmissuhteista sen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihaan koiria, enkä ikinä ottaisi edes yhtä. Nainen.
No onhan edes yksi valistunut yksilö, hyvä!!
Kiitos!
Minusta taas useampi koira on helpompi hoitaa kuin yksi, vanhemmat koirat opettaa aina uuden pennun tavoille. Itselläni ei ole tilasta puutetta eli hyvin mahtuu pitää vähintään kahta isoa koiraa kerralla ja lenkitys on helppoa omassa metsässä. Meillä on metsän lisäksi 2 hehtaaria aidattuna pihasta ja koirat vahtii aluetta niin että hiipparit pysyy loitolla. En ole sinkku, mutta mies on paljon työmatkoilla ja silloin koirista on seuraa ja turvaa.