Lue keskustelun säännöt.
Hoikat, onko teillä "ruokamelua" (food noise)?
01.08.2026 |
Food noise on lähes jatkuvia ajatuksia ruoasta ja herkuista jota tekee mieli syödä. Lihavilla tyypillisesti on ongelmana food noise joka vaikeuttaa laihtumista.
Kommentit (36)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun laihdutan, ajattelen enemmän ruokaa kuin muulloin. Tällöinkin lähinnä mietin seuraavan aterian terveellistä koostumista. Pystyn hyvin sietämään mielitekoja.
Ei. Olen ollut hoikka (50-55kg) koko ikäni, enkä koskaan mieti ruokaa.
Ajattelin, että kyse olisi ruokailun aiheuttamistä äänistä (itse en voi sietää), mutta kyse olikin ruoka-ajatuksista. Eikö jokaisella ole niitä? Anorektikoilla päivä pyörii kyseisten ajatusten ympärillä.
En ole ikinä kuullut käsitettä. Ei ole ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On, mulla on kakskytsenttiä pidemmän ruokahalu vaikka olen lyhyt. Kaupassa on kuin liikkuisi tenavan kanssa: ei sitä pullaa nyt, ei tarvita jätskiä, lasketko sen viinin alas, nyt syödään terveellistä ei laiteta herkkujuustoa mukaan..koko reissu pahimmillaan samaa.
Siksi myös rassaa koko sana, kaikilla (!) on ruokamelua, se on evoluution jäänne! Se ruokamelu loppuu (tutkitusti) kun alkaa opetella SANOMAAN ITSELLEEN EI. Ei ole pakko noudattaa kaikkia himojaan, niin kaikessa muussakin aikuiset toimii. Itsekuri vahvistuu refleksinä kun sitä harjoittelee.
Ja kun kotiin on päästy ilman herkkuja niin ei tarvitse tehdä kuin päätös ettei wolttaa, niin aika homma on lähteä hakemaan jos illallisen jälkeenkin jotain tekee mieli.
Oon huomannut että monet fitnesselämästä innostuneet on myös taloudellisesti vakaalla pohjalla.
Stressaantuneena on. Nytkin koko työviikon suunnittelin kuinka perjantaina palkitsen ja hemmottelen itseäni ostamalla KAKSI jäätelöä. Toisen olisin syönyt autossa pikalohtuna ja toisen säästänyt kotiin kahvin kanssa, mutta töiden loputtua satoikin vettä kaatamalla, niin ei sitten enää tehnyt mieli mennä kauppaan. Sipsitkin on jo toista viikonloppua mielessä, mutta kun ei ole viikonloppuisin muuten tarvetta käydä kaupassa, niin nekin jää ostamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En miei ruokia sen enempää kuin vaikka auton polttoainetta.
Hoikkia/normaalipainoisia koko perhe lastenlapsia myöten. Ja rakastetaan ruokaa, syömisen suunnittelua, reseptien tonkimista, kuvien kuolaamista. Ruuanlaittoon ja syömiseen käytetään aikaa ja vaivaa.
Neuroin juuri lapsenlapselleni joka söi aamiaista ja mietti jo lounasta sekä päivällistä syödessään, sukuun tulee!
Meidän onni on pieniruokaisuus ja hyvälaatuinen kotiruoka, ei vaan mätetä jotain vatsantäytettä kiireessä koskaan.
Eli eikös tuo juuri ole sitä foodnoisea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Minulla tulee muutenkin syömisestä herkästi paha olo, jos syön vähänkään liikaa ihan terveellistäkään ruokaa.
Ei. En ajattele ruokaa, paitsi kun suunnittelen kauppalistan tai etsin uusia reseptejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän epäilyttävää, että koko ruokamelu sanaa en muista koskaan kuulleeni ennen ozempicia. Puhuttiin nälästä ja mieliteoista. Haiskahtaa vahvasti lääketehtaan markkinointipropagandalta.
Heikkolaatuinen ravinto lisää sekä nälkää että mielitekoja, "melu" hiljenee kun syö tarpeeksi ja hyvää puhdasta ruokaa.
Olen aina ollut normaalipainoinen. Ajattelen ruokaa vain nälkäisenä tai jos suunnittelen esim. seuraavan viikon aterioita. En tunnista mitään ruokamelua. Itsekuria minulla ei ole nimeksikään, joten siihen ei liity.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen varmaan nykymittapuun mukaan "hoikka" eli siis normaalipainoinen, ja mä kyllä ajattelen ruokaa aika paljon. Mitä syön tänään, mitä huomenna. Mihin menen syömään seuraavalla lomareissulla, mitä uutta ravintolaa pitää kokeilla. Muistelen hyviä ruoka-annoksia.
Tykkään laittaa ruokaa ja ajattelen paljon erilaisia ruokia ja suunnittelen aterioita. Se ei minulla kuitenkaan tarkoita että söisin paljon tai koko ajan. Ruokaa voi ajatella myös ilman ajatusta sen syömisestä heti. Olen normaalipainoinen.
On kyllä. Minut pitää hoikkana kiireinen työ, päivän aikana ei ole aikaa ajatella ruokaa ja kestän näläntunnetta oikein hyvin silloin kun ruokaa ei ole saatavilla. Sen sijaan vapaapäivät ja lomat ovat ongelmallisia, ruoka pyörii mielessä jotenkin koko ajan. Vaikka yrittäisin syödä terveellisen ja rasva/proteiinipitoisen aamiaisen niin minulla on tosi pian uudestaan alkava näläntunne jota on hyvin vaikea vastustaa kun kotona on kaapissa ruokaa, saati jos siellä on herkkuja.
Olen oppinut vähän pärjäämään tämän kanssa hyväksymällä sen, että syön kokoisekseni (55 kg) todella isoja annoksia, mutta vain noin 2 kertaa päivässä. Oikeasti isolla annoksella "nälkäkohina" vaimenee. Naistenlehtien ohjeilla "mussuta parin tunnin välein rahkapurkki ja leipäpala sipaisulla margariinia" nälkä ei vaimene oikeastaan koskaan.
En tiedä onko minulla food noisea, mutta ajattelen tosi paljon ruokia, suunnittelen ruokia, katselen nälkäisenä ja mielitekojen vallassa kuvia ja videoita ruoista. Vuosia sitten olin (kristillisen uskoni innoittamana) nestepaastolla 4 vrk, ja kaksi ensimmäistä vuorokautta ajattelin ihan koko ajan ruokaa. Se meni niin pahaksi että edes ruokien kuvat ja videot eivät riittäneet, koska halusin lähempää kosketusta. Niinpä otin luonnoslehtiöni ja piirsin ruokaa! Piirsin puuväreillä kuvia pizzoista ja lihapulla-annoksista yms. Päätin että paaston loputtua teen niitä ruokia itselleni.
Miksi en ole lihonut vaikka olen ruokaihminen? Ensinnäkin minulle on niin tärkeää olla hoikka että on itsestään selvää, että "jos syön tuon, tuo siirtyy huomiselle". Terveys on yksi tärkeimmistä asioista minulle, ja sen takia syön terveellisesti (mikä jo itsessään vähentää mielitekoja). Nälän ja kylläisyyden tunteeni toimivat niin kuin pitää. Minulla on jonkinlainen automaattinen säätely: jos syön runsaammin yhtenä päivänä, seuraavana päivänä luontaisesti tekee mieli syödä vähemmän. Ja, mikäli persoonallisuudenpiirteillä on jotain vaikutusta, niin olen aika kurinalainen ja ns. periaatteen ihminen.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Eipä oikeastaan. Jos on nälkä, niin sitten tietysti on ruoka ja herkut mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Kun laihdutan, ajattelen enemmän ruokaa kuin muulloin. Tällöinkin lähinnä mietin seuraavan aterian terveellistä koostumista. Pystyn hyvin sietämään mielitekoja.
Tuokin on osa ruokahälyä ihan kuin muukin jatkuva ruoan ja syömisen ajatteleminen. Ozempic paransi minut ja poisti ruokahälyn kokonaan. Lääke toimii, koska se on hormonaalinen eli ruokahälyn syy on hormoneissa.
En ole koskaan ollut sairaalloisen lihava, mutta painoni on vaihdellut jojona 65 ja 85 kg:n välillä. Ja aina ruoan ja syömisen ajatteleminen on vienyt valtavasti kognitiivista kapasiteettiani. Kaksi vuotta Ozempicia käytettyäni paino on 65 kg enkä ajattele ruokaa sairaaloisesti.
Ja kurinalaisuus on osa tuota ruokahälyä, valtava määrä energiaa kuluu mieliteoista kieltäytymiseen. Ozempicin ansiosta tunnen itseni vapaaksi.
Olen aina ollut hoikka ja mulla on aina ollut runsaasti ajatuksia ruoasta ja herkuista. Toisaalta mulle on sattunut tulemaan kurinalaisuus luonteenpiirteenä.