Lue keskustelun säännöt.
Vaihtaisitko vähemmän arvostettuun perustyöhön stressin vähentämiseksi?
31.07.2026 |
Siinäpä kysymys. En jaksa enää työtäni enkä mitään vastaavan tason paikkaa.
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan juu. Minulla on kaksi korkeakoulututkintoa, mutta päädyin viimeisimmän valmistumisen jälkeen valtion virastoon alemmaksi toimihenkilöksi, eli työhön johon ei tarvita korkeakoulututkintoa eikä bruttopalkka todennäköisesti koskaan nouse edes 3000 euroon. Olen onnellinen, toisin kuin osa opiskelukavereista vaativissa asiantuntijatöissään.
Tuoko on perustyötä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä se perustyö olisi? Siivous?
Mitä sitten jos on siivous? Erittäin arvostettava ja tärkeä ammatti sekin.
Minun mielestäni on. Ihan perus aspaduuni, johon ei tarvita tietyn alan tutkintoa.
En. Stressi johtuu lähinnä vastuusta ja lievittyy tasapainottamalla elämää.
Vaihdoin, mutta muutaman vuoden päästä tilanne oli menossa samaan kuin ennenkin paitsi palkkapäivänä. Palkkapäivän tilanne oli osin omaa syytänikin, koska käytin vain perushommien tekemisestä maksamista syynä sysätä ainakin osan ei-perushommista pois itseltäni. Jos olisi maksettu niistä jotain, en olisi voinut tehdä sitä.
Lopulta vaihdoin alaa kokonaan, ja sen jälkeen olen saanut tehdä vain perushommia varsinkin, kun olen ollut aktiivisesti hakeutumatta lisäkoulutukseen, vaikka siihen olisi mahdollisuus. Pitää tajuta, että jos haluan pysyä perushommissa, en voi tarttua mahdollisuuksiin, jotka vie niistä pois päin. Sekin on omalla tavallaan stressaavaa, mutta ei läheskään niin stressaavaa kuin tehdä jatkuvasti ei-perushommia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein jonkun aikaa asiantuntijatöitä ja nyt taas duunarina. En kyllä jaksa kauaa tätä duunarinkaan hommaa vaan katselen koko ajan muita vaihtoehtoja. Se on kyllä ihmeellistä, miten tätä työtä tehdessä loppui aamuöiset heräämiset ahdistukseen ja töihin menen jotenkin turvallisin mielin. Aiemmin olin ahdistuksessa aina töihin lähtiessä ja aamulla olo oli tosi heikko. Ilmapiirillä oli siihen toki oma vaikutuksensa. Siitä huolimatta aivoni kaipaavat "työtä", pidän ongelman ratkaisusta ja tiedon hakemisesta. Myös sijaisena olo on sitä samaa vanhaa tuttua: ei ohjeisteta kunnolla, vakkarit istuu vitsailemassa toimistossa keskenään ja sieltä kurkkivat ikkunasta sijaisen suoriutumista, ei kerrota selkeästi päivän työtehtäviä ja sitten voivotellaan kun ei sijainen ymmärtänyt jotain tehdä, huoh
Vierailija kirjoitti:
Olispa töitä
Niinpä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä se perustyö olisi? Siivous?
Mitä sitten jos on siivous? Erittäin arvostettava ja tärkeä ammatti sekin.
Kyllä siinäkin työssä on stressiä. On kuluttava työ. Moni ei pääse terveenä eläkkeelle. Minä lopetin sen työn sairauksien takia. Nyt olen 50+ monisairas työtön.
Vaihdoin. Olen tarkka rahasta niin hyvin oon pärjännyt. Ei tarvinnut edes vaihtaa työpaikkaa, hankin vaan alennuksen takaisin riviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämänlaatu merkitsee enemmän kuin hieno titteli. En jaksa elämää, missä vapaa-aika menee toipuessa töistä. Olen siis vaihtamassa alaa.
Monasti siinä vähän arvostetussa perustyössä vasta stressiä onkin, alimiehitysten ja mahdottoman tiukkojen aikataulujen muodossa. Perustyöntekijästä halutaan puristaa kaikki irti mitä saadaan, ja sitten vielä vähän ekstraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hieman yli 30-vuotias jolla on jo yksi tutkinto taskussa ja olen työssä jota inhoan ja joka ahdistaa minua joka päivä. Palkka on ihan hyvä. Nyt pääsin opiskelemaan aivan täysin eri alaa ja otin paikan vastaan. Todennäköisesti uusi alakin on stressaavaa mutta toivon että se sopisi minulle paremmin. Jos tälle uudelle alalle työllistyn niin panna luultavasti tulee olemaan hieman vähemmän mutta olen siihenkin valmis jos löydän paremmin itselleni sopivan alan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut varhaiskasvatuksen opettaja 15 vuotta. Olen myös introvertti. Need I say more. Tämän jälkeen pystyisin mihin vaan.
Minä pystyn dementiakodin jälkeen mihin tahansa.
Onko näin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihdoin teollisuudesta opetustyöhön ja elämänlaatu parani, vaikka palkka pieneni.
Vierailija kirjoitti:
Feissari
Entä sitten, jos onkin feissari? Työtä sekin on. Miten muuten tärkeät järjestöt saisivat lahjoittajia?
Oon vaihtanut jo. Tai mä kyllä paskat nakkaan tuolle "arvostukselle", en ole enkä koskaan ole ollutkaan kiinnostunut arvostuksesta muiden silmissä statuksen perusteella. Toivon, että jos joku mua jollain tavalla ja jostain syystä arvostaa, arvostus perustuu siihen, millainen olen ja miten toimin maailmassa muihin ihmisiin nähden, ei siihen, miten joku minut näkee koulutukseni tai ammattini kautta.
Mulla on ADHD, mutta sen sijaan, että lähdin hakemaan diagnoosia ja varsinkaan lääkitystä, päätin vaihtaa siististä sisätyöstä hevosalalle. Tokikaan elämänmuutos ei poista kaikkia ADHD:n tuomia vaikeuksia, mutta se vähentään henkistä pahoinvointia ja stressiä. Siis en sano, että siinä on jotain vikaa, että joku haluaa lääkityksen ja hyötyy siitä, mutta mulle ajatus oli vastenmielinen. Joten näillä mennään. Ei tässä varsinaisesti rikastumaan pääse, mutta saan tehdä sitä, mitä rakastan.
Minulla on valinnan paikka.
Nyt: 3tonnia käteen, 40h työviikko mutta matkoihin menee 3 tuntia päivässä, 15 tuntia viikossa eli 2 ylimääräistä työpäivää. Henkisesti raskas työ. Vakityö mutta se ei tunnu hyvältä vaan vankilalta.
Vaihtoehto: noin 2 tonnia käteen, 30h neljäpäiväinen työviikko, vaihtelevat työpisteet. Henkisesti huomattavasti vähemmän raskasta. Työn jatkuvuus epävarmaa mutta olisi aikaa ja energiaa hakea muuta työtä samalla.
Mieluummin ottaisin nelipäiväisen työviikon. Tulisin palkalla yhä toimeen. Olenko hullu?
Vierailija kirjoitti:
Minulla on valinnan paikka.
Nyt: 3tonnia käteen, 40h työviikko mutta matkoihin menee 3 tuntia päivässä, 15 tuntia viikossa eli 2 ylimääräistä työpäivää. Henkisesti raskas työ. Vakityö mutta se ei tunnu hyvältä vaan vankilalta.
Vaihtoehto: noin 2 tonnia käteen, 30h neljäpäiväinen työviikko, vaihtelevat työpisteet. Henkisesti huomattavasti vähemmän raskasta. Työn jatkuvuus epävarmaa mutta olisi aikaa ja energiaa hakea muuta työtä samalla.
Mieluummin ottaisin nelipäiväisen työviikon. Tulisin palkalla yhä toimeen. Olenko hullu?
Vaihtaisin heti jos saisin 3 vapaapäivää viikossa
Tavallaan juu. Minulla on kaksi korkeakoulututkintoa, mutta päädyin viimeisimmän valmistumisen jälkeen valtion virastoon alemmaksi toimihenkilöksi, eli työhön johon ei tarvita korkeakoulututkintoa eikä bruttopalkka todennäköisesti koskaan nouse edes 3000 euroon. Olen onnellinen, toisin kuin osa opiskelukavereista vaativissa asiantuntijatöissään.