Lue keskustelun säännöt.
Kun toinen on valehdellut aina kaikkea, "riidan pelossa".
31.07.2026 |
Mieheni on aina pelännyt riitoja. Hassua sinänsä koska itse usein aiheuttaa riidat puhumalla todella rumasti, jota minä taas en siedä lainkaan. Mutta riidassa hänelle tulee niin valtava ahdistus, ettei pysty olemaan "nahoissaan".
Tämä riidan pelko on sitten aiheuttanut valehtelua erilaisissa asioissa (tekemiset, menemiset, raha-asiat, naiset), ja kiinni jäätyään on se riita sitten kuitenkin tullut. Ja valehtelun myötä luottamus on kadonnut täysin. Minä en ole syyllinen valehteluun, koska mies myöntää että jos on ollut rehellinen, en ole suuttunut. Silti nimeää riidan pelon syyksi, kun taas seuraavalla kertaa valehtelee.
Ollaan yritetty selvittää asioita pariterapiassa. Ei auta. Minä olen käynyt yksin terapiassa ja mies on käynyt yksin psykoterapiassa, koska haluaa itsekin sen ahdistuksen ja pelon pois. Ei halua valehdella, eikä nyt vähään aikaan olekaan mitään valehteluja selvinnyt, kuin jostain vanhasta asiasta.
Mutta nyt mies sitten on pettynyt siihen, etten vieläkään luota häneen. Kuulemma ei mitään halua enempää kuin että uskoisin mitä hän sanoo. Minulla taas toimii itsesuojeluvaisto, eli kun en koskaan ole hänen sanoihinsa voinut luottaa, ja puhutaan todella pitkästä ajasta, niin se ei todellakaan lyhyessä ajassa palaudu. Enhän minä voi mistään tietää, onko hän puhunut totta nytkään.
Nyt taas kysyi, miten saisi minut luottamaan häneen. Vastasin, että siitä vaan voi alkaa kertoa minulle asioita, joista on vuosien mittaan valehdellut. Että jos uskaltaa olla täysin rehellinen, riitoja pelkäämättä, ja tunnustaa vanhat asiat, se on ainoa keino nähdä että hän oikeasti puhuu totta. En minä piittaa kaivella vanhoja, mutta ne on ainoita asioita, joista tiedän hänen valehdelleen. Mistä kertomalla hän voi osoittaa, että enää hän ei riitoja pelkää. Tuosta ei voi paljastua enää mitään, mikä suhdetta veisi enää huonommaksi, kun eron partaalla ollaan nytkin.
Miehen mielestä tuo on väärä tapa, minun mielestäni ainoa mahdollisuus. Olenko aivan hakoteillä? Ja ei, ei ole provo, ja ei, emme ole yhdessä rahasyistä. Ero on nyt hyvin lähellä, mies pyytää vielä mahdollisuutta, ja mielestäni tuo on ainoa. Saatteko kiinni ajatuksistani?
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Sano rehellisesti miehellesi ettet tiedä kauanko kestää että pystyt luottamaan. Ei hänkään pystynyt "käskystä" muuttamaan reaktiotaan riitelyyn. Sinä olet tukenut häntä, nyt on hänen vuoro tukea sinua.
Jos ei siihen pysty, eroatte.
Yleisen käsityksen mukaan ihminen tarvitsee 10 000 toistoa että oppii vanhasta oikeasti pois. Miehesi pitää siis osoittaa 10 000 kertaa olevansa luotettava. Jos hän vain kerran päivässä osoittaa luotettavuutta, aikaa menee yli 27 vuotta. Jos noin 10 kertaa päivässä, on realistista toivoa luottamuksen palautumista noin kolmen vuoden päästä.
Näin olen hänelle sanonutkin. Etten minä tiedä pystynkö häneen enää luottamaan ja jos pystyn, kauanko siihen menee. Ja tosiaan, koska niin kauan on mennyt huonosti, ei pieni hetki hyvää sitä korvaa. Ja tosiaan, mistäänhän minä en tiedä, onko hän lopettanut valehtelun vai ei. Raadollinen totuus. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen miehen aiempi parisuhteiluhistoria on?
Vierailija kirjoitti:
Ap, ihan oikeasti. Et saa häntä kuntoon vaikka mitä yrität.
Voit nyt valita: jatka näin, ja tiedät mitä saat. Tai lähdet.
Mutta älä toivo, että asiat jotenkin muuttuisivat, vaikka päälläsi seisot
En minä häntä kuntoon yritä saadakaan, siinä olen luovuttanut kauan sitten. Ammattilaisen kanssa sitä nyt yrittää. Ap
Pelko riitoihin, tai malli siihen miten "riidellään", tulee aika pitkälti sieltä lapsuudesta. Olin tällaisen miehen kanssa, sen lisäksi hän harrasti mykkäkoulua. Oli todella rankkaa. En epäillyt etteikö hän rakastanut, tai olisi ollut muita naisia, mutta oli uskovaisesta perheestä, missä äiti oli ollut hänen sisarustensa mukaan aikamoinen despootti, Hän vaan oli niin lukossa, enkä minä ainakaan saanut hänen lukkojaan auki. Näki mm. riitoja keskusteluissa mitkä meille muille on vain pientä, terveellistä erimielisyyttä. Erosimme ns. ystävinä, pystymme juttelemaan ja vaihtamaan kuulumisia kun törmäämme vaikka kaupassa, en vain jaksanut enää. Muuten oli kyllä tosi hyvä mies, välitti ja huolehti hyvin.
Tiedossa on, että miehen valehtelu perustuu lapsuuden pelkoon riidoista. Silti nainen vaatii, että semmoinen touhu pitää loppua. Ja "valheesta kiinni jäätyään on sitten se riita tullut". Mies on ihan oikeassa siis ollut, pelätessään riitaa.
Ja onko ne asiat olleet edes vakavia, joista se mies valehtelee??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millainen miehen aiempi parisuhteiluhistoria on?
Kaksi muutamien kuukausien seurustelusuhdetta, jotka päättyivät siihen että nainen petti. Olemme siis tavanneet jo nuorina. Ap
En syyttäisi valehtelijaa, jos oikeasti toisella on taipumusta suutahtaa liian vihaisesti .
Ei siinä pelätä silloin riitaa ja äänen korottamista, vaan ehkä kovin epämieluisia uhkaavaa tilannetta.
Joskus joillain tapana myös tuoda riidan aihe uudelleen ja uudelleen esiin vuoden aikana jos muuten on kurjaa. .
Ymmärrän hyvin jos ei silloin helposti tuo esiin asioita, mistä voisi tulla riitaa.
Voi olla jopa niinkin hullusti, että joku suuttuu kohtuuttomasti aivan mitättömistä syistä . Vaikka ei olisi sen toisen vika tai vaikka on, niin todella mitätön juttu.
Jos toisella taipumusta tuollaiseen, tietenkään silloin ei mielellään tuo aiheita esiin.
Raukkamaista kylläkin varsinkin jos pitäisi oikeasti ratkoa joku asia tai tehdä päätöksiä. Moni ottaa puheeksi, mutta helpost ei enää 100 kertaa, jos tilanne ollut uhkaava. edes pikkuriikkisen.
Viimeksi kun juttelin tuollaisessa tilanteessa en jatkanut, vaikka olisi ollut paljon sanottavaa.Ei pelon, vaan nolouden takia, jos se toinen lapsellisesti menettää hermonsa julkisella paikalla. Vaikutti jo siltä.
Kaksin kesken taas liian epämieluisaa, jos joku menettää hermonsa. Eikö olekin hassua että mieluiten siis kävisi hankalat keskustelut tai riidat kun on joku kolmas paikalla joidenkin henkilöiden kanssa? Ei pelkästään pelon takia, vaan se toinen ei kehtaa ehkä sanoa jotain älytöntä tai tokaista, että ei ole keskusteltavaa.
Ja anna mä arvaan: Sitten vielä puhutaan ihan kun olisi kummankin vika tasapuolisesti. että ei asioista voida keskustella? Voidaan jopa väittää, että se joka ei ole se asiaton. ei halua keskustella? (Jos mustamaalauksen kohde?)
Joskus lähdin riidasta pois, mutta vain koska toinen oli täysin asiaton ja jopa uhkaava. Sitten oli puhuttu selön takana, että en halua selvitellä riitoja ja lähden tilanteista pois. Oliko jopa huhuja joistain turhista peloista Jumalauta kuinka raukkamaista! No jotkut tiesi totuudet Joihinkin ehkä upposi tuokin paska.
Raukkamaista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedossa on, että miehen valehtelu perustuu lapsuuden pelkoon riidoista. Silti nainen vaatii, että semmoinen touhu pitää loppua. Ja "valheesta kiinni jäätyään on sitten se riita tullut". Mies on ihan oikeassa siis ollut, pelätessään riitaa.
Ja onko ne asiat olleet edes vakavia, joista se mies valehtelee??
Aikamoinen asioiden kääntäminen ylösalaisin,
"Yhteiset" rahat olleet kysymyksessä, joista mies on valehdellut? Onko teillä joku yhteistili? Miten sellaisesta voi valehdella, jos on yhteistili, koska ne tilitapahtumat näkee kumpikin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse riidasta ahdistuvana miehenä tuon ajatuksiani. Oma kokemus että se on vaikea tilanne jos joutuu kokemaan niin suurta turvattomuutta läheisessä ja tärkeässä ihmissuhteessa että syntyy ahdistusta. Olen kokenut sen että jokin väärinkäsitys, jokin asia jonka en edes tiennyt olevan väärin, johtanut huutamiseen, kiukutteluun, yms. tuntien, päivien, viikkojen täydelliseen yhteyden katkeamiseen, eikä tiedä näkeekö toita enää ikinä. Se alkaa aiheuttaa ahdistusta, ja pelkoa, joka on primitiivistä ja saa kropan joutumaan siihen moodiin automaattisesti, jo pelkkä äänensävy voi sen laukaista kun kokemus opettanut että nyt voi taas olla kaikki pelissä ja olla syytetyn penkillä koska tahansa.
Ja sitten sitä alkaa pelätä ja suojautua, ihan terveytensä puolesta. Jos oppinut että toinen suuttuu "toisista naisista", olivatpa ne mitä tahansa, asiakaspalvelijan punaisesta huulipunasta kollegoihin, niin siinä kohtaa kun yrittää toipua edellisestä yllätysdraamasta niin ei välttämättä halua riskeerata kaikkea ottamalla esille uuden mahdollisen asian, kunnes on riittävät varma olo omasta voinnistaan ja kun siinä kohtaa sitten vaikka sanoo että tapasi naisen työn merkeissä, niin silloin syytetään jo valehtelijaksi eikä voi ikinä luottaa kun salaan asioita, vaikka se "salaaminen" johtuu ihan siitä ettei vain kestä jatkuvaa draamaa turhasta ja tilanne mennyt jo siihen että rajoittaa omaa elämänlaatua ja työkykyä rankasti, ja pahenee vain, kun toistoa tulee vuosien myötä lisää ja lisää.
Pitkäaikaisen kokeellisen terapian jälkeen tuosta saattaa kuoriutua sadismin ja narsismin piirteitä ilmentävä.
Juokse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen pitäisi yhtäkkiä muistaa kaikki sanomiset, menemiset ja tekemiset vuosien jälkeen? Mitä väliä on menneillä.
Siis ymmärsinkö nyt oikein, että sinä et kestä rumia puheita lainkaan, siitä tulee riita. Ja mies pelkää riitoja. Sitten sinä päätät suuttua miehen puheista.
Ymmärrän hyvin, että mies valehtelee, koska kaikesta sanomastaan sinä teet riidan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ihan oikeasti. Et saa häntä kuntoon vaikka mitä yrität.
Voit nyt valita: jatka näin, ja tiedät mitä saat. Tai lähdet.
Mutta älä toivo, että asiat jotenkin muuttuisivat, vaikka päälläsi seisot
En minä häntä kuntoon yritä saadakaan, siinä olen luovuttanut kauan sitten. Ammattilaisen kanssa sitä nyt yrittää. Ap
Jos olet luovuttanut kauan sitten, miksi teit tämän aloituksen?
Minä en kysele mitä mies ostaa rahoillaan eikä mies kysele minulta. Riittää kun laskut maksetaan yhdessä ja ruokaa riittää
Seurustelin kuutisen vuotta sitten vastaavanlaisen naisen kanssa. Joka kerta kun hän jäi kiinni valehtelusta (jota tapahtui usein), hän perusteli sitä sillä, että "suojeli mun tunteita" tms. paskaa. Joka ikisen kiinnijäämisen kohdalla hän yritti kääntää asian niin, että hänen valehtelunsa olikin tosiasiassa minun vikani. Puoli vuotta sitä touhua katselin ja sitten mulle riitti. Päättelin, että hänen toimintamallinsa hankalaan tilanteeseen oli aina valehtelu, eikä se muuttuisi mihinkään.
Jotkut on patologisia valehtelijoita. Liian tiukka kasvatus sen synnyttää, kun kielletyistä jutuista rangaistaan.
Eletään tavallaan kaksinaamaista elämää. Tehdään, mitä vaan, mutta salataan se toiselta ja valehdellaan. Tuskin muuttaa tyyliä.
Jo se, että luottamuksesta pitää jauhaa, kertoo, ettei sitä ole.
Valheiden verkko vaan kasvaa ajan myötä.
Vierailija kirjoitti:
Itse riidasta ahdistuvana miehenä tuon ajatuksiani. Oma kokemus että se on vaikea tilanne jos joutuu kokemaan niin suurta turvattomuutta läheisessä ja tärkeässä ihmissuhteessa että syntyy ahdistusta. Olen kokenut sen että jokin väärinkäsitys, jokin asia jonka en edes tiennyt olevan väärin, johtanut huutamiseen, kiukutteluun, yms. tuntien, päivien, viikkojen täydelliseen yhteyden katkeamiseen, eikä tiedä näkeekö toita enää ikinä. Se alkaa aiheuttaa ahdistusta, ja pelkoa, joka on primitiivistä ja saa kropan joutumaan siihen moodiin automaattisesti, jo pelkkä äänensävy voi sen laukaista kun kokemus opettanut että nyt voi taas olla kaikki pelissä ja olla syytetyn penkillä koska tahansa.
Ja sitten sitä alkaa pelätä ja suojautua, ihan terveytensä puolesta. Jos oppinut että toinen suuttuu "toisista naisista", olivatpa ne mitä tahansa, asiakaspalvelijan punaisesta huulipunasta kollegoihin, niin siinä kohtaa kun yrittää toipua edellisestä yllätysdraamasta niin ei välttämättä halua riskeerata kaikkea ottamalla esille uuden mahdollisen asian, kunnes on riittävät varma olo omasta voinnistaan ja kun siinä kohtaa sitten vaikka sanoo että tapasi naisen työn merkeissä, niin silloin syytetään jo valehtelijaksi eikä voi ikinä luottaa kun salaan asioita, vaikka se "salaaminen" johtuu ihan siitä ettei vain kestä jatkuvaa draamaa turhasta ja tilanne mennyt jo siihen että rajoittaa omaa elämänlaatua ja työkykyä rankasti, ja pahenee vain, kun toistoa tulee vuosien myötä lisää ja lisää.
Ymmärrän hyvin. Meillä ei kuitenkaan ole tuollaista suhdetta. Mies on itse todennut ja myöntänyt, että mulle voi kertoa mitä tahansa, enkä suutu. Näin on ollut ne harvat kerrat, kun on jotain kertonut. MUTTA tavallisesti hänen ensireaktionsa on valehdella, ja joskus se valhe tulee jo ennen kuin on ehtinyt edes miettiä, mikä on totta.
Minä en kilahtele, vaan olen hyvinkin rauhallinen ja keskusteleva tyyppi. Miehen sanojen mukaan olen hänen kallionsa, johon voi aina luottaa ja joka rauhoittaa hänet joka tilanteessa. Ristiriitaista, kyllä, koska käytännössä riitatilanteet menee seuraavasti.
Miehelle tulee vaikka viesti, jossa häntä kiitetään viime perjantain käynnistä. Katsomme parhaillaan hänen puhelimestaan karttaa, joten näen viestin. Kysyn aivan normaalisti, ai sä oot käynyt siellä? Johon mies vastaa salamannopeasti, että ei ole käynyt siellä koskaan, mitä lie höpisee, ikinä en ole käynyt. Ihmettelen mielessäni hetken, mutta en sano mitään, vaan jatketaan kartan lukua ja unohdan.
Kohta mies sanoo että ai niin, kävin minä siellä silloin. Naurahdan, että siis kävit vai et käynyt? Jolloin mies suuttuu, alkaa huutaa miksi syytän häntä, ja mitä pahaa hän on muka tehnyt. Sanon edelleen rauhallisesti, että tarkistin vain, kun ensin sanoit,.... Ja hän jatkaa huutoaan, jolloin minä sitten jo itsekin korotan ääntäni, koska yritän saada hänet hiljenemään miestä pelkäävän koirankin takia.
Kun tilanne tuosta rauhoittuu, asiat saadaan puhuttua, ja selviää että mies on kertonut minulle käyvänsä paikassa A kun menikin paikkaan B, jota ei halunnut minulle kertoa. Ja kun asia selvisi niin hän pelästyksissään valehteli koska pelkäsi riitaa. Jonka hän sitten loppujen lopuksi itse aiheutti huutamalla, kun pelkäsi että syytän häntä nyt jostain.
Tämä nyt hölmönä esimerkkinä pienestä asiasta, joka kasvaa suureksi. Erikseen on sitten ne isot asiat.
Joka tapauksessa mies on monesti sanonut että hän tietää että kaikki on hyvin vaikka kertoo totuuden, mutta ei pysty siihen. Ap
Ap, ihan oikeasti. Et saa häntä kuntoon vaikka mitä yrität.
Voit nyt valita: jatka näin, ja tiedät mitä saat. Tai lähdet.
Mutta älä toivo, että asiat jotenkin muuttuisivat, vaikka päälläsi seisot