miksikö en saa?

Tuossa ap:n tilanteessa mies kuulostaa aivan ihanalta, hoitelee niitä kotihommia jne. Ja kertoi yrittäneensä sitä vaimon hellimistä muutenkin. No, osasyy varmaan on se, että vaimo tuntee olonsa vaivautuneeksi pitkän tauon jälkeen. Sitä vaan kummasti alkaa ajatella, että " mitä toi nyt taas tuossa yrittää" . Surullista, mutta totta. Sitä vaan vuosien myötä se kipinä häviää ja eletään kuin sisarukset vailla niitä kuumia tunteita. Kai se rakkaus jollain tapaa kuolee ja hiipuu vaikka sitä ei haluaisikiaan myöntää itselleen. Sitä vaan ollaan ja eletään siinä suhteessa ja ollaan " tyytyväisiä" , että on katto pään päällä jne.

Sitä ei vaan anna sille aviopuolisolle usein edes lupaa hyväillä ja hoivata niin, että kiihottuisi vaan tulee se ajatus heti, että " ei nyt" .



Niin, itse olen aika samassa tilanteessa, tosin siis nainen.

Takana jo melko pitkä liitto/seurustelua (17 v.) ja kaksi lasta.

Meillä suhteessa ihan samat ongelmat.

Pari vuotta sitten tapasin töissä miehen, joka alkoi vaan muutaman sanan vaihdolta jne. , mutta muuttui mukaviksi jutteluhetkiksi (kummallakin sellainen työ, ettei ole aikaa/mahdollisuutta jäädä pitemmäksi aikaa rupattelemaan. Kerran sitten vain laitoin hänelle hyvän viikonlopun toivotukset tekstarilla ja siitä se sitten lähti. Ollaan käyty kahvilla, juteltu, juteltu, juteltu ..... suudeltu ja pidetty toisiamme hyvänä. No, tottahan tälläisessä suhteessa ei ole niitä kotijuttuja rasittamassa, mutta hänen ei tarvitse kuin suudella minua, niin jo alkaa tapahtua paljon muutakin. Kaikki tuntuu niin hyvältä, että ei kertakaikkiaan voi sanoa, että " ei nyt" , ei tulisi mieleenkään.



Tämä ei ole vastaus kysymykseesi, enkä osaa sitä sinulle edes antaa. Itse myönnän tehneeni väärän ratkaisun asiassa, mutta pieni puolustus, tähän tilanteeseen on vain ajauduttu. Kumpakaan ei ole hakenut mitään sivusuhdetta.

Aika näyttää, mitä tapahtuu ja tuleman pitää, mutta elämä jatkuu kuitenkin.

Ehkä se kipinä löytyy vielä joskus vaikka yhteisen rentouttavan loman puitteissa ja kaikki kääntyy parhain päin, sitä toivon meille ihan jokaiselle ongelmiensa kanssa kamppaileville :-)))

meidän suhteessamme kyllä sillä tavalla, että jos mies hoitelee kotihommia illalla kanssani, päästään samaan aikaan nukkumaan ja voidaan harrastaa seksiä. Mutta en mä sitä varsinaisena palkintona miehelle katso. Enkä mittaa sitä sillä lailla, että paljon kotitöitä = paljon seksiä.



Mun silmissä miehen seksuaalinen vetovoima ei ole varsinaisesti sidoksissa siihen, tekeekö hän kotihommia vai ei. Parisuhteen tyytyväisyyteen se vaikuttaa - ja taas sitä kautta seksiin.



Jos mies on kasvanut aikuiseksi ja vastuuntuntoiseksi, siinä on seksikkyyttä jo itsessään.



Kuitenkin, jos töissä on erittäin stressaavaa, minusta tulee HYVIN itsekeskeinen, enkä välttämättä oikein jaksa panostaa parisuhteeseen, en myöskään seksiin. Se on tosi valitettavaa :(

eli hän on lapsista vastuun kantava mies, joka osallistuu kotitöihin. Seksiä oli harvoin, usein vuodenkin tauko välissä.



Syyksi paljastui vaimon vuosia kestänyt rinnakkaissuhde, jossa hän sai sitten riittävästi seksiä ja muuta.



Jälkikäteen mies huomasi olleensa todella masentunut ja onneton lähes koko liiton ajan, muutos oli vain niin vähittäinen, ettei sitä tajunnut.



Lapset reagoivat vanhempiensa huonoon parisuhteeseen mm. kehityshäiriöillä, jotka korjaantuivat eron jälkeen. Vuosi eron toteutumisen jälkeen lapset saavuttivat normaalin kehityksen rajat ja menivät ikäluokkansa kärkeen (testattu, lapset seurannassa).



Molemmat vanhemmat olivat olleet vakuuttuneita siitä, että ero on ehdottomasti lapsille haitallinen. Kuitenkaan heidän kehityksensä ei sitä todista. Myös vanhemmat ovat eron jälkeen " normalisoituneet" . Huono suhde ajoi molemmat piippuun.

Suhde alkaa pian muistuttaa ystävyyttä tai yhteistyökumppanuutta. Puhukaa asiasta ja vaadi lisää toimintaa petipuolelle että vaimo ymmärtää että on TOSI kyseessä. Seksi kuuluu parisuhteen hoitamiseen. Kertaviikkoinen sukupuoliyhteys ei voi olla kenenkään alistamista eikä se ole ohitettavissa millään tekosyillä. Ehkä on aika kiristää vaimoasi ja saada totuus ulos! Onko hgän valmis vapauttamaan sinut hakemaan sksuaalisen tyydytyksen joltain toiselta, kunhan hoidat koitityöt kotona? Tai olet hotamatta. Älä tyydy liian vähään.

On teillä maailmankuva. Huh.



Kyllä se vain on niin että vika voi ja usein onkin myös naisessa. Ihan vakavasti. Ja joskus tietenkin molemmissa osapuolissa. Mutta siihen typerään uskoon että naiset ovat jotekin pätevämpiä kumppaneita ei kannata takertua, asia kun ei ole niin.



Itselläni on hyvinkin samankaltainen tilanne kuin AP:lla, sillä erotuksella että olemme jo kriisin pohjalla käyneet ja muutos vaimossani on tapahtunut, ja hän on jopa tiedostanut ongelman aivan uudella tavalla.



Se vaati tosin minultakin paljon, mm. oman itsetunnon nostamista.



Merkittävin hyöty on kuitenkin se että vihdoinkin, monen vuoden jälkeen, vaimoni suostuu tunnustamaan että seksielämässämme jokin mättää ja että haemme siihen apua. Aikoinaan hän vain huusi että " minussahan ei ole mitään vikaa enkä mihinkään seksiterapiaan lähde"



Pohjan kautta kuitenkin kuljettiin. Elin masentuneena, eristyneenä ja puutteessa. Etäisyyttäkin otin, kuten AP koska en jaksanut vuosikausien jatkuvaa torjumista. Odotukset yksinkertaisesti masensivat kuin pavlovin koiria, joten oli turha edes yrittää. Vaimo koki tämän tosin suhteen parannuksena. Lopulta tuli se hetki jolloin petin häntä. Pettäminen sinänsä oli aivan hirveä tarina, jossa nössönä ja kilttinä miehenä sorruin toisen labiilin naisen käsittelyyn - mutta se antoi sentään uskoa minuun seksuaalisesti haluttavana olentona. Ja sen jälkeen oli helppo myös sanoa rehellisesti taas että vaimo on se nainen jota oikeasti halusin.



Pettäminen käynnisti todella ison kriisin, etenkin vaimoni maaillma kirjaimellisesti romahti. Kannoin vastuuni ja järjestin kaikkea mahdollista tukea ja terapiaa. Tunnustin ja häpesin. Hain tukea myös itselleni.



Prosessi kuitenkin avasi myös hänen silmänsä sille etten sittenkään ole mikään itsestäänselvyys. Sitä minun ei tarvinnut erikseen sanoa. Me molemmat jouduimme miettimään mitä me oikeasti halusimme. Paljon uutta opimme toisistamme, ja monta asiaa lähdettiin korjaamaan suhteessa.



Viimeinen, eli seksi jäi tosin pitkäksi aikaa varjoon. Nyt siihenkin olemme tarttuneet.

Minulle tuli heti sellanen olo, että millon viimeksi te olette tehneet kahdelleen jotain, ei se sen kummallista tarviis olla, mutta jotain erinlaista mitä yleinsä ette tee? piristystä tarvitaan joka suhteeseen, että sitä jaksetaan pitää pystyssä.. ja itse toivon tällä hetkelläkin että miehen kanssa päästäisiin kahdestaan vaikka telttailemaan.. tai jos ei yöksi ole mahdollista, niin uimaankin riittäisi.. naku uinnille keskellä yötä tai aikaseen aamulla, vähän eväitä matkaan ja menoksi.. mikäs sen mukavempaa. se tekisi ainakin minut iloiseksi.. Meillä on jopa todella tärkeää se kun miehen kanssa nähään tai sanotaan heipat, niin annetaan pusut lähtiissä. Ihan pikku asioista kun pitää kiinni, arjet pysyy paljon helpompana.. ja jos sitä pusua ei tule.. niin silloin kyllä mies kuulee sen.. minä haluan olla ajan tasalla meidän suhteesta..

silloin saattaa huomata, että vitsit noin magee pakkaus mulla olikin kumppanina. Se tuppaa unohtumaan, jos ollaan paljon kotioloissa nokakkain.