Mitä syöt kun ei jaksa kokata?

Vierailija kirjoitti:

Luetun ymmärtäminen on kateissa joltain 🤔  Ei pyydetty kertomaan mitä kokkaatte!

Sinulta on. Jopa pää kainalossa kuumeessa oon vähintäänkin jaksanut paistaa ranuja, kalapuikkoja ja pakastekukkakaalia, enkä ikinä laskisi pakasteruuan lämmitystä kokkaamiseksi vaikka kuin olisi uuni päällä. Häiritseekö ettei kaikki ole yhtä vätyksiä keittiössä kun tarve sensuuriin? 

Kaikkea mahdollista, mitä löytyy kaupan valmiseinesosastolta. Viimeksi tein ruokaa noin 90-luvun puolivälissä, sen jälkeen en ole tarvinnut kuin valmiseineksiä, mikroaaltouunin missä lämmittää ne ja ruokailuvälineet. Aamupuuron teen vielä itse.

Vierailija kirjoitti:

btw, kuka oikeasti kokkaa 2 kertaa päivässä ja miksi? Kai sitä ruokaa voi lämmittää toisella syöntikerralla? Jopa vielä seuraavana päivänä.

Kokkaan kaksi kertaa päivässä, koska minulla on diabetes. Työpäivinä kokkaan kerran päivässä töiden jälkeen. Ruokatunnilla syön lounasravintolan buffetissa.

Aika harvoin lämmitämme eilisen päiväisiä rippeitä. Ainakin niiden lisäksi teen jotain.

Ruoanlaittohan on kivaa! Jos on kovin väsynyt niin käyttää vaikka pakastettuja keittojuureksia tuoreiden sijaan tai ottaa jonkun muun oikopolun.

Vierailija kirjoitti:

Ravioli burro&salvia.

Valmistusaika n 7 min.

No, eipä vielä ole ollut päivää etten olisi 2 ruokaa tehnyt!

Mitä tuo valmistusaika on jos ei kokkaamista?

 

En pidä kokkaamisena sitä että kaadan annoksen tuorepastaravioleja kiehuvaan veteen ja nokareen voita + salviaa pannulle ja yhdistän em sekä ripottelen sekaan parmesania jota on aina pakkasessa raastettuna.

Kokkaamista tuosta tulee vasta kun teen pastan ja täytteen itse, valmistan raviolit ja sitten jatkan em keittovaiheeseen.

Nämä onkin haastavia, kun ihmiset määrittää monet asiat niin eri tavoin. Tässäkin ketjussa on ollut useampia ihmisiä, jotka esim. tekevät salaatin, kun eivät jaksa kokata. Ilmeisesti kokkaaminen mielletään tällöin lämpimän ruoan tekemiseksi. Minulle kokkaamisessa on kyse kokonaisuudesta; miten monta askelta ja eri vaihetta + millainen määrä tiskiä tulee. Salaatti vaatii aikaa paljon raaka-aineiden pesemistä ja pilkkomista, joten miellän sen itse kokkaamiseksi. 

Minä en kuitenkaan pidä varsinaisena kokkaamisena sitä, että keittää pastaa, kaataa veden pois ja laittaa samaan kattilaan joukkoon esim. voita ja kuivattuja yrttejä tms. (sellaista maustetta siis, jota ei tarvitse pilkkoa). En pidä kokkaamisena sitäkään, että pussista kaadetaan juustoa valmiin aterian päälle. 

Siinä vaiheessa kuitenkin, kun keitetään pasta yhdessä kattilassa, ruskistetaan voita ja yrttejä pannussa ja yhdistetään nämä sitten keskenään ja koristellaan juustolla, niin itselle tuo on jo kokkaamista, kun siinä ollaan tehty asiat ns. oikein ja perusteellisesti, vaikkakin yksinkertaisesti. Se kokonaisuus alkaa tuossa jo vaatia sen verran, että jos en itse jaksa kokata, niin tuollaistakaan en lähde tekemään. 

En kyllä oikeasti väsyneenä jaksa tehdä edes tuota omaa ei-kokkausversiota. Olen joskus syönyt näkkileipää ilman voita, kun en ole jaksanut edes ottaa voirasiaa jääkaapista. Mulla kyllä on ihan diagnooseista johtuen uupumusproblematiikkaa, joten monet muille hyvin yksinkertaiset asiat vaatii multa suuremman ponnistuksen.

Heitän pikkukattilaan pakastekasviksia, makaronia ja vaikka tonnikalaa. Teen ison sannoksen, koska en viitsi kovin usein kokkailla. Mies kokkaa sielloin kun on kotona. Se tykkää siitä.

En mitään.

Pikkuisen laaja kysymys, koska sehän edellyttää, että kotona kuitenkin olisi jotain valmiiksi ruokakaupasta tai muualta ostettua. Proteiinivanukas tai -mousse. Jos koostumus sallii, siihen voi sekoittaa sydänystävällisiä kauraleseitä, joten proteiini muuten voisi kovettaa vatsaa (proteiinia ei pidä syödä liikaa, etenkään lapsien, koska se kuormittaa munuaisia; suo siellä, vetelä täällä).

Vierailija kirjoitti:

Sellaista ei ole vielä koskaan tullut vastaan ettei fyysisesti jaksaisi tehdä ruokaa, influenssaa sairastaessa ruoka oli tyyliin makaronia ja valmista tomaattikastiketta. Jos se ettei jaksa tarkoittaa sitä ettei viitsi tai ettei huvittaisi tehdä ruokaa niin sitten on syömättä kunnes taas huvittaa.

Ole onnellinen! Mulla on tällä hetkellä sellainen väsymyskausi päällä, että pääsen aamupalalle vasta iltapäivällä, vaikka herään joka aamu kahdeksalta ja aamupala on tyyliä ota kulho jääkaapista ja syö. Eikä ole mulle edes harvinaista, joskin tämän hetken tilanne on epänormaalin pitkäkestoinen. Ei ole kyse viitsimisestä eikä huvittamisesta. Joka ainoa askare vaan vaatii paljon energiaa eikä sitä kerry tarpeeksi, jotta sillä voisi tehdä kaikkea mitä täytyy. Terveydellinen syy toki taustalla, varmaan suurimmalla osalla ihmisiä tuo ruoanlaittamattomuus on enemmän viitseliäisyyskysymys. Selittää kyllä sen, miksi saan välillä niin vähätteleviä kommentteja omasta jaksamattomuudestani. Olkaa vaan tyytyväisiä, jos ei ole tämän tason ongelmia, elämä on paljon helpompaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

btw, kuka oikeasti kokkaa 2 kertaa päivässä ja miksi? Kai sitä ruokaa voi lämmittää toisella syöntikerralla? Jopa vielä seuraavana päivänä.

Kokkaan kaksi kertaa päivässä, koska minulla on diabetes. Työpäivinä kokkaan kerran päivässä töiden jälkeen. Ruokatunnilla syön lounasravintolan buffetissa.

Aika harvoin lämmitämme eilisen päiväisiä rippeitä. Ainakin niiden lisäksi teen jotain.

Saatko työnantajan ateriaedun (verottoman tai verotettavan lounaedun, joka nostaa muille ruokaravintoloiden hintoja sitä mukaan kuin ateriaetukin nousee eikä toisinpäin)? Kiva, jos se mahdollistaa lounaruokailun lounasruokalassa tai -ravintolassa. Kateeksi käy.

Minulta löytyy pakastimesta aina muutama rasia vihanneskeittoa, teen sitä   tuollaisia väsymys-  tai tenkkapoo- tilanteita varten.  Sekaan voi halutessaan heittää vaikka keittokinkkua tai sulatejuustoa. 

Vierailija kirjoitti:

Heitän pikkukattilaan pakastekasviksia, makaronia ja vaikka tonnikalaa. Teen ison sannoksen, koska en viitsi kovin usein kokkailla. Mies kokkaa sielloin kun on kotona. Se tykkää siitä.

Pakastenuppuvihanneksia (sekoitus tai äärimmäisen terveellistä parsakaalia) uunissa, noin puoli tuntia, 200 asteessa. Edellistä vielä vaivattomampaa. Ei niin vetisiä siten. Jos jaksaa sen aikaa odottaa. Tuoreen parsakaalinkin voi kypsentää uunissa, ei voi epäonnistua: halkaise pituussuunnassa kahteen tai neljään osaan koon mukaan ja varsi samoin. Tietysti vihannesten kanssa olisi kiva, jos olisi jotain muutakin syötävää.

(^ Kokata-sana sitten niin ottaa aivoon, ei vähiten MasterChefissä tuomaristokolmikon ja osallistujien hokemana, käännöstekstityksistä puhumattakaan, kun ruokaa voisi laittaa, tehdä tai valmistaa, ellei suorastaan vaikkapa leipoisi. Niin köyhää kieltä, kun suomen kielemme olisi niin rikas kieli.)

Pakastekebablastuja, niitä paistaa hellalla aika nopeasti. Mutta pitää tietysti jaksaa paistaa.

Vierailija kirjoitti:

Ruoanlaittohan on kivaa! Jos on kovin väsynyt niin käyttää vaikka pakastettuja keittojuureksia tuoreiden sijaan tai ottaa jonkun muun oikopolun.

Eikö pakastettuja keittojuureksia suositella muulloin kuin vain jos olisi väsynyt. Vaikka halvemmalla/ko kilohinnalla (ja laadukkaampiako) saisi jos ostaa tuoreita ja jaksaa pilkkoa ne.

Vierailija kirjoitti:

Harvemmin tällainen yksineläjä voi katsoa olevansa kokatun, lämpimän aterian arvoinen, joten useimmiten murskaan esim. kikherneitä lautaselle, lorautan oliiviöljyä ja soijakastiketta päälle, ja se on siinä. Hapankaalia viereen.

Voi ei, kuulostaa tosi ikävältä! Itse asun yksin ja kokkaaminen tai sen puute ei kyllä liity mitenkään yksinasumiseen tai ihmisen arvoon. En erityisemmin nauti kokkaamisesta ja olen muutenkin usein niin väsynyt, etten jaksa kokata, jolloin menen voileivillä tms., mutta se nyt liittyy ihan eri asiaan. Teen kyllä ihan yhtä kivaa ruokaa itselleni kuin seurassakin sekä tykkään myös kattaa nätisti ihan itseänikin varten. Saahan sitä tietysti syödä juuri sitä mitä haluaa ja itsekin syön usein kuvailemallasi tyylillä, mutta on kyllä todella ankeaa, jos se sinulla kumpuaa arvottomuuden puutteesta. En tiedä mikä siihen auttaisi, mutta jotenkin kannattaa yrittää rakentaa parempaa minäkuvaa.

Vanhan liiton lihapiirakka käristemakkaralla. Paitsi eihän niitä saa enää mistään. Pakko sekin tehdä itse.

Tähän aikaan, tai hiukan aikaisemmin kesästä, kaupan tuoreita sokeriherneitä, jos aloittaja jaksaa edes riipiä ne herneenpaloista esiin.

Vierailija kirjoitti:

Menen ravintolaan syömään, tietysti.

Minulta taas ravintolassa käyminen vaatii jaksamista. Odottamista, hälinää, kilkan kalkan, keskinkertaista ruokaa kalliilla hinnalla. Juuri kun saat ruoan eteesi ja alat syödä, niin tarjoilija keskeyttää "maistuuko". Kyllä minä kerron jollei maistu.

Helpompaa on lämmittää kotona vaikka pakastepizza.

Vierailija kirjoitti:

Vanhan liiton lihapiirakka käristemakkaralla. Paitsi eihän niitä saa enää mistään. Pakko sekin tehdä itse.

Yhtenä päivänä yksi papparainen tuli tihkusateessa Biltemasta (tämä ei ole mainos) onnellisen näköisenä (omalle) autolle(en) avoin lihapiirakkalautasellinen kädessään. Mahtoiko olla heräteosto vai tietoinen päivän lounas. Suloista. Vaikka ruokavalio sitten olisikin sitä, kunhan ainakin ikäihmiset syövät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menen ravintolaan syömään, tietysti.

Minulta taas ravintolassa käyminen vaatii jaksamista. Odottamista, hälinää, kilkan kalkan, keskinkertaista ruokaa kalliilla hinnalla. Juuri kun saat ruoan eteesi ja alat syödä, niin tarjoilija keskeyttää "maistuuko". Kyllä minä kerron jollei maistu.

Helpompaa on lämmittää kotona vaikka pakastepizza.

Pakastepizzat ovatkin laadukkaampia kuin einespizzat. Jotkut pakastepizzat vaativat tosi lyhyen uuniajan. Niihin voi aina lisätä jotain päälle, vaikka se voi pidentää paistoaikaa tai tehdä niistä vetisempiä.

Suomessa ei ruokaravintoloissas selviä nopeasti. Henkilökuntaa on niin vähän, ja se on aina ollut niin. Lounas/noutopöydissä (joissain etnisissä koko aukioloajankin) sen sijaan voi joutua odottelemaan jonkin tai useammankin astiallisen täyttämistä, muuten niissä selviää nopeasti: karua vain, kun ihmiset eivät pese käsiään tai desinfioi niitä ennen linjaston valtaamistaan tai vaihdellaanko ottimia riittävän usein tai lainkaan.