Eveliina Lappalaisen vuonna 2000 surmannut ”Otto” (Otto Martikainen) on nykyään hieman yli 40-vuotias ja elää tavallista perhe- sekä työeläm

Yritän yhä ymmärtää mitä tapahtui. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saiko kengän paksulle persiilleen todella?

Maksuaika tuli ottopojalle.

Taisi tulla maksuaika tekijän lynkkaajille. Jos hän jää työttömäksi, maksaa lynkkaajat verojen muodossa jatkossa hänen ja hänen perheensä elättämisen sen sijaan, että hän olisi itse maksanut elämänsä omalla työllään ja vielä verot päälle.

Tätähän tämä lynkkaajaporukka ei mieti eikö IS:n toimittaja. Ilmeisesti porukkaa ei paljon työt paina itselläänkään.

Maksan veroja mielelläni siitä hyvästä että murhaaja on työtön! Nythän joku parempi ihminen sai hänen työnsä. Tasapaino.

Vierailija kirjoitti:

Koskettava tuo Pmmpn biisi tapauksesta.

Onkohan Otto Aleksi kuullut sitä? Liekö ylpeä tekosistaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koskettava tuo Pmmpn biisi tapauksesta.

Onkohan Otto Aleksi kuullut sitä? Liekö ylpeä tekosistaan...

Miten Martikainen voi katsoa lapsiaan enää silmiin. Isä murhasi nuoren tytön kun satoi ja huono treeni takana.. 

Eli Aleksin lisäksi myös koko Aleksin suku on pitänyt vaimon pimennossa kaikkien näiden vuosien ajan että Aleksi on tehnyt nuorena henkirikoksen? Hyytävää...Mies on tappaja mutta kukaan ei ole kertonut vaimolle 😧

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koskettava tuo Pmmpn biisi tapauksesta.

Onkohan Otto Aleksi kuullut sitä? Liekö ylpeä tekosistaan...

Miten Martikainen voi katsoa lapsiaan enää silmiin. Isä murhasi nuoren tytön kun satoi ja huono treeni takana.. 

Ei minua kiinnosta mitä ajattelette 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä riittää. Te yrititte jallittaa minua. Nurkkaan ajettu kissa näyttää kyntensä. 

Otto näemmä sortui taas uhkailemaan, tyypillinen psykopaatti 

Täytyy kyllä olla hyvin pahasti sekaisin jos kuvittelee että Otto täällä päivystää ja tänne kirjoittelee.

Tapasin mieheni Pirkkalassa päivänä, jolloin minun ei oikeastaan pitänyt olla siellä ollenkaan.

Olin luvannut lähteä ystäväni seuraksi erääseen pieneen kesätapahtumaan. Olin väsynyt, hiukset huonosti, mieliala vielä huonommin, ja kun taivas alkoi iltapäivällä näyttää siltä, että kohta sataa, olin jo keksimässä tekosyytä jäädä kotiin. Ystäväni ei kuitenkaan antanut periksi.

Niin minä sitten seisoin Pirkkalassa sateenvarjon alla, liian ohuessa takissa, kahvimuki kädessä ja mietin, kuinka nopeasti voisin kohteliaasti häipyä.

Sitten joku törmäsi minuun.

Ei mitenkään romanttisesti. Ei mitään hidastettua filmihetkeä eikä tavaroita putoillut maahan niin, että olisimme kumartuneet poimimaan niitä yhtä aikaa. Hän yksinkertaisesti peruutti suoraan minua päin yrittäessään väistää lastenvaunuja.

Kahvini läikähti kengälleni.

"Voi helvetti. Anteeksi."

Katsoin häntä ja sanoin:

"Hyvä alku."

Hän alkoi nauraa.

Se oli ensimmäinen asia, jonka hänestä kunnolla muistan. Ei silmien väriä eikä vaatteita, vaan naurun. Sellaisen naurun, joka tuli kokonaan ulos eikä jäänyt kohteliaaksi hymähdykseksi.

Hän tarjoutui ostamaan minulle uuden kahvin. Sanoin, ettei tarvitse.

Hän osti silti.

Jäimme seisomaan kahvikojun viereen ja puhumaan. Ensin siitä, kuinka huono idea ulkoilmatapahtuma oli Suomen kesässä. Sitten siitä, miksi kumpikin oli siellä. Sitten töistä, musiikista ja siitä, miksi ihmiset ostavat valkoisia sohvia, jos heillä on lapsia tai lemmikkejä.

Jossain vaiheessa ystäväni katosi.

Myöhemmin hän väitti tehneensä sen tarkoituksella.

Sade alkoi kunnolla. Ihmiset pakkautuivat katosten alle, mutta me lähdimme kävelemään. En vieläkään tiedä miksi. Ehkä siksi, ettei kumpikaan halunnut sanoa ääneen, että keskustelua olisi ollut sääli lopettaa.

Kävelimme pitkin märkiä katuja Pirkkalassa, välillä sateenvarjon alla, välillä sen ulkopuolella, koska hän oli minua pidempi ja onnistui koko ajan pitämään puolet minusta sateessa.

"Et sä osaa käyttää sateenvarjoa", sanoin.

"En tiennyt, että se on taitolaji."

"On se."

Hän siirsi varjoa minun puolelleni ja kastui itse.

Se oli ehkä ensimmäinen hetki, jolloin jokin pieni liikahti sisälläni.

Ei rakkaus. Ei vielä.

Vaan ajatus siitä, että tuossa ihmisessä saattoi olla jotakin hyvää. 

Vierailija kirjoitti:

Eli Aleksin lisäksi myös koko Aleksin suku on pitänyt vaimon pimennossa kaikkien näiden vuosien ajan että Aleksi on tehnyt nuorena henkirikoksen? Hyytävää...Mies on tappaja mutta kukaan ei ole kertonut vaimolle 😧

Kyllähän nyt joka suvussa ainakin yksi kunnon luuranko pitää kaapissa olla 😂

Kun tapahtuma alkoi hiljentyä, päädyimme istumaan bussipysäkille. Minun bussini olisi tullut ensin. Kun se kaartoi näkyviin, katsoin häntä ja yhtäkkiä minua harmitti aivan suhteettoman paljon lähteä.

Hän kysyi:

"Nähdäänkö me vielä?"

Vastasin:

"Riippuu siitä, aiotko seuraavalla kerralla kaataa kahvit mun päälle."

Hän hymyili.

"Voin keksiä jotain uutta."

Annoin hänelle numeroni.

Bussissa huomasin olevani märkä, kylmissäni ja hymyileväni yksin ikkunaa vasten kuin idiootti.

Ensimmäinen viesti tuli ennen kuin olin edes ehtinyt kotiin.

"Selvisitkö hengissä Pirkkalasta?"

Vastasin:

"Täpärästi."

Hän kirjoitti:

"Hyvä. Haluaisin nähdä sut uudestaan."

Näimme seuraavalla viikolla.

Ja sitä seuraavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koskettava tuo Pmmpn biisi tapauksesta.

Onkohan Otto Aleksi kuullut sitä? Liekö ylpeä tekosistaan...

Miten Martikainen voi katsoa lapsiaan enää silmiin. Isä murhasi nuoren tytön kun satoi ja huono treeni takana.. 

Ei minua kiinnosta mitä ajattelette 😂

0/5

Pska baitti

Sitten tuli syksy. Ensimmäinen yhteinen joulu. Ensimmäinen riita, jossa kumpikin oli aivan varma olevansa oikeassa. Ensimmäinen asunto. Ensimmäinen yhteinen huonekalu, jonka kokoaminen melkein päätti suhteen ennenaikaisesti. Suruja, tavallisia tiistaipäiviä, liian vähän rahaa, liikaa pyykkiä, matkoja, naurua keittiössä ja vuosia, joita ei siinä bussipysäkillä vielä ollut olemassa.
Myöhemmin menimme naimisiin.
Joskus ihmiset kysyvät, milloin tiesin hänen olevan se oikea.
En osaa nimetä yhtä hetkeä.
Ehkä sitä ei tapahtunutkaan niin.
Ehkä rakkaus rakentui kaikista niistä pienistä kerroista, jolloin hän siirsi kuvitteellisen sateenvarjon minun puolelleni.
Mutta jos joku kysyy, mistä kaikki alkoi, siihen minä osaan vastata.
Pirkkalasta.
Kaatuneesta kahvista.
Ja miehestä, joka ei osannut käyttää sateenvarjoa.

Vierailija kirjoitti:

Eli Aleksin lisäksi myös koko Aleksin suku on pitänyt vaimon pimennossa kaikkien näiden vuosien ajan että Aleksi on tehnyt nuorena henkirikoksen? Hyytävää...Mies on tappaja mutta kukaan ei ole kertonut vaimolle 😧

Paska suku. Itse en haluaisi olla tekemisissä tuollaisten totuuden pimittäjien kanssa 🤮

Minä asun Etelä-Suomessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koskettava tuo Pmmpn biisi tapauksesta.

Onkohan Otto Aleksi kuullut sitä? Liekö ylpeä tekosistaan...

Miten Martikainen voi katsoa lapsiaan enää silmiin. Isä murhasi nuoren tytön kun satoi ja huono treeni takana.. 

Lapsia käy eniten sääliksi 

Tämä on lopulta hyvin yksinkertainen asia:

Otto Martikainen teki rikoksen. Yrityksen parikymmentä työntekijää eivät tehneet sitä.

Martikainen tuomittiin teosta seitsemäksi vuodeksi vankeuteen nuorena henkilönä tehdystä taposta. Hän oli tekohetkellä 15-vuotias.  Nyt kohteeksi otettu yritys työllistää 21 ihmistä.  Kun yritystä pommitetaan yhden tähden arvioilla tai yritetään ajaa vaikeuksiin, rangaistus ei osu vain Martikaiseen. Se osuu työntekijöihin, joilla ei ole mitään tekemistä vuonna 2000 tapahtuneen rikoksen kanssa.

Ajatellaan tämä aivan rautalangasta:

Jos kerrostalon yksi asukas tekee rikoksen, koko taloa ei polteta.

Jos ravintolan yksi omistaja on tehnyt rikoksen nuorena, tarjoilijoilta ja kokeilta ei viedä työpaikkoja.

Jos yrityksessä on rikoksesta tuomittu osakas, muita työntekijöitä ei muuteta hänen rikostovereikseen jälkikäteen.

Yhden tähden Google-arvostelu ilman asiakaskokemusta on lisäksi valheellinen arvostelu. Se ei kerro yrityksen tuotteista, palvelusta tai työn laadusta, vaan sitä käytetään aseena aivan toisessa asiassa. Julma rikos ei muutu oikeudenmukaisuudeksi sillä, että sen varjolla tehdään vääryyttä uusille, täysin sivullisille ihmisille.

Martikaisen tekemää tekoa ei tarvitse vähätellä, unohtaa eikä antaa henkilökohtaisesti anteeksi. Eveliinaa saa ja pitää muistaa. Tuomiota saa arvostella liian lieväksi. Rikoksesta saa keskustella. Mutta keskustelu rikoksesta ja sivullisten toimeentulon sabotointi ovat kaksi eri asiaa.

Lisäksi koko oikeusjärjestelmän ajatus on, että tuomittu suorittaa määrätyn rangaistuksensa ja palaa sen jälkeen yhteiskuntaan elämään rikoksetonta elämää. Rikosseuraamuslaitos sanoo suoraan tavoitteeksi rikoksettoman elämän sekä yhteiskuntaan sijoittumisen. Jos internetjoukko voi 25 vuotta myöhemmin keksiä loputtomasti uusia rangaistuksia ja hyökätä jokaista työpaikkaa vastaan, rangaistus ei koskaan pääty. Silloin tuomioistuimen sijasta rangaistuksen määrää anonyymi lauma, eikä siinä järjestelmässä ole enää oikeutta, vain kostoautomaatin kolinaa.

Tuotannon häiriöt ja lisätyö. Toimitusjohtajan, työnjohdon tai muiden työntekijöiden on nyt jaettava poistuneen henkilön tehtävät. Se voi tarkoittaa hitaampaa päätöksentekoa, kiirettä, ylityötä ja suurempaa virheriskiä.

Rekrytointi- ja perehdytyskulut. Ilmoittelu on vasta pikkukulu. Kalliimpaa on hakijoiden käsittely, haastattelut, mahdollinen rekrytointiyritys, uuden päällikön palkka sekä kuukausien perehdytys. Entisen tuotantopäällikön päässä ollut hiljainen tieto ei siirry uudelle ihmiselle USB-tikulla.

Työnantajamaineen vahingoittuminen. Hakija googlaa tietenkin firman. Vastaan tulee rikostapaus, keskustelupalstoja, arvostelupommitus ja tieto siitä, että edellinen tuotantopäällikkö katosi julkisuuskohun keskellä. Osa pätevistä hakijoista saattaa ajatella, ettei halua astua siihen soppakattilaan.

Asiakkaiden epävarmuus. Topmec myy yrityksille vaativia teräsrakenteita ja korostaa nimenomaan laatua ja toimitusvarmuutta. Kuluttajien yhden tähden arvostelut eivät välttämättä suoraan vie suuria teollisuustilauksia, mutta asiakkaat voivat kysellä johdolta, mitä yrityksessä tapahtuu ja vaikuttaako johdonvaihdos projekteihin.

Topmec

Henkilöstön kuormitus. Noin parinkymmenen ihmisen työpaikassa tällainen ei jää etäiseksi nettikohuksi. Työntekijät joutuvat katselemaan oman työnantajansa haukkumista, vastailemaan mahdollisiin kysymyksiin ja pelkäämään, vaikuttaako tilanne heidän toimeentuloonsa. Vuonna 2025 yhtiö työllisti 21 ihmistä.

Asiakastieto

Taloudellinen riski. Topmecin liikevaihto oli viime vuonna noin 6,2 miljoonaa euroa, mutta liikevoitto vain 218 000 euroa eli 3,5 prosenttia liikevaihdosta. Firma ei siis ui miljoonien vapaassa rahassa, vaikka liikevaihtoluku näyttää isolta. Yksi menetetty projekti, tuotannon tehottomuus tai kallis rekrytointisotku voi puraista tuloksesta tuntuvan palan.

Asiakastieto

Lisäksi yritys joutuu käyttämään aikaa arvostelujen ilmoittamiseen, mahdollisiin lakimies- tai viestintäkuluihin ja maineensa siivoamiseen. Google voi poistaa sääntöjensä vastaisia arvosteluja, mutta yrityksen pitää tunnistaa ja ilmoittaa ne, eikä internetin hakutuloksia saa pyyhittyä puhtaiksi yhdellä märällä rätillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä riittää. Te yrititte jallittaa minua. Nurkkaan ajettu kissa näyttää kyntensä. 

Otto näemmä sortui taas uhkailemaan, tyypillinen psykopaatti 

Täytyy kyllä olla hyvin pahasti sekaisin jos kuvittelee että Otto täällä päivystää ja tänne kirjoittelee.

Ei noista psykopaateista koskaan tiedä 

Vierailija kirjoitti:

Onko nyt hyvä kun Aleksin syyttömät lapset kärsii tästä loppuikänsä? Kiltti vaimo joka peruuttamattomasti traumatisoitunut ja siinä meni "Oton" lisäksi nyt toinenkin veronmaksaja?

Ymmärrän paskan kohdistuvan kohteeseen syystäkin mutta teillä ei ole mitään käsitystä miten tää vaikuttaa syyttömiin sivullisiin😭😭

Traumatisoituiko kiltti vaimo siitä, että miehensä kuristi ja talloi ojaan 14v tytön, koska sadesää kiukutti? Eikö tiennyt ukon taustoja?