Eveliina Lappalaisen vuonna 2000 surmannut ”Otto” (Otto Martikainen) on nykyään hieman yli 40-vuotias ja elää tavallista perhe- sekä työeläm

Jos jutun esitutkintapöytäkirjoja olette ehtineet lukea, niin niissä piirtyy Otosta aika synkkä kuva. Mm.  ihan avoimesti vihasi venäläisiä (mm. Eveliinan poikaystävä oli venäläinen). Kun joi, oli todistetusti aggressiivinen ja uhosi voimillaan. Nosti myös yhden venäläisen rinnuksista ilmaan, ja tähän piti tulla ihmisten väliin. 

Bhagavad Gita: kosto alkaa siitä, mihin huomio takertuu

Bhagavad Gitan jakeissa 2.62–2.63 kuvataan mielen ketju:

Jatkuva ajatteleminen kiinnittyminen halu viha harhautuminen arvostelukyvyn menetys.

Koston yhteydessä tämä tarkoittaa, että ongelma ei ala vasta kostoteosta. Se alkaa siitä, että ihminen palaa loukkaukseen yhä uudelleen, rakentaa vaihtoehtoisia kohtauksia ja kuvittelee vastustajan kärsimystä. Lopulta kosto ei enää tunnu valinnalta, vaan välttämättömyydeltä. 

Mietelauseita:

Koston ensimmäinen ase on huomio.

Se, jonka tekoa toistat mielessäsi joka päivä, saa rangaistukseksi hallita päivääsi.

Viha lupaa kirkasta päämäärää juuri silloin, kun se sumentaa näkökentän.

Vierailija kirjoitti:

Jos lopetti firmassa,sai hyvät rahat osakkuudesta ja lisää vielä kunhan vedetään käräjille lässyttäjät...

Ei meitä niin vaan haukutakaan 🤣

Rahaa oli jo muutenkin riittämiin ja jos ei osakkuudesta luopunut, niin sitä kautta aina tuottoja nostella...

"Jos lopetti firmassa, sai hyvät rahat osakkuudesta ja lisää vielä kunhan vedetään käräjille lässyttäjät."

Otto Aleksi, sinulla ei ole mitään mahdollisuutta vetää käräjille yhtään ketään. Olet täysi mätäpaise!

Tirukkural: koston ilo kestää päivän
Tamililainen Tirukkural käsittelee kostoa hyvin suoraan. Sen mukaan kostaja saa ehkä yhden päivän tyydytyksen, mutta kärsivällisen ihmisen arvo ja maine kestävät kauemmin. Se myös kehottaa olemaan tekemättä epäoikeudenmukaista tekoa silloinkaan, kun toinen on ensin aiheuttanut tuskaa.
Toisessa jakeessa ajatuksena on ”voittaa” loukkaaja omalla arvokkuudella ja hyvällä teolla, joka saa tämän häpeämään tekoaan. Kyse ei ole välttämättä ystävystymisestä, vaan siitä, ettei loukkaaja saa määritellä sinun käytöstäsi. 

Mietelauseita:
Koston nautinto on lyhyt. Sen seuraukset eivät välttämättä ole.
Älä anna huonon ihmisen valita puolestasi, millaiseksi ihmiseksi muutut.
Jos toisen teko määrää sinun moraalisi, hän on voittanut kahdesti.

Jainalaisuus: koston suunnittelukin sitoo

Jainalaisessa ajattelussa viha kuuluu ihmistä sitoviin intohimoihin. Erityisen kiinnostava käsite on raudra dhyana, julma tai vihamielinen mietiskely. Sillä tarkoitetaan muun muassa uppoutumista täydellisen koston suunnittelemiseen koetun vahingon vuoksi.

Teko ei siis ole ainoa ongelma. Myös tuntikausien sisäinen oikeudenkäynti, rangaistusfantasiat ja vihollisen tuhon kuvitteleminen muokkaavat mieltä. Jainalaisessa karmakäsityksessä tällainen ajattelu sitoo ihmistä haitalliseen karmaan, vaikka kostoa ei koskaan toteutettaisikaan. 

Mietelauseita:

Kaikkea väkivaltaa ei tehdä käsillä. Osa harjoitellaan mielessä.

Kosto voi epäonnistua ulkoisesti ja silti onnistua turmelemaan kantajansa.

Älä rakenna vihollisellesi vankilaa mielessäsi. Saatat huomata olevasi sen ainoa asukas.

Tarina kuninkaasta, joka halusi kostaa kaikille käärmeille
Mahabharatan alussa kuningas Janamejayan isä kuolee käärmekuningas Takshakan puremaan. Janamejaya ei tyydy etsimään vastuullista. Hän järjestää valtavan käärmeuhrin, jonka tarkoituksena on hävittää kokonainen käärmeiden suku.
Uhritoimituksen voima vetää käärmeitä tuleen kaikkialta. Lopulta nuori viisas Astika saapuu paikalle ja pyytää kuningasta lopettamaan. Janamejaya suostuu, ja jäljelle jääneet käärmeet pelastuvat.

Tarinassa koston logiikka laajenee nopeasti:
Yksi aiheuttaa vahingon.
Viha nimeää kokonaisen joukon syylliseksi.
Rangaistuksesta tulee hävitysretki.
Astikan viisaus ei ollut väittää, ettei kuninkaan suru olisi todellinen. Hän pysäytti hetken, jossa suru oli muuttumassa joukkotuhoksi.
Mietelauseita:
Kun kosto ei enää erota syyllistä sivullisesta, se on lakannut etsimästä oikeutta.
Yksi haava voi synnyttää tuhat uhria, jos viha saa itse määritellä syyllisten piirin.
Oikeus etsii vastuullisen. Kosto etsii lisää poltettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karma 👍

Se iskee kun vähiten sitä odotat

Eiköhän kysymys ole enemmänkin miesvihasta. Kärsinyt rangaistuksensa niin silloin ihmisellä on oikeus elää rauhassa.

M u r h a a j a l l a ei ole oikeutta rauhaan.

Anteeksianto vahvan koristeena

Mahabharatan Vidura kuvaa anteeksiantoa sekä heikon hyveeksi että vahvan koristeeksi. Ajatus on kiinnostava: heikko saattaa pidättäytyä kostosta, koska ei kykene siihen. Vahva voi pidättäytyä, vaikka hänellä olisi valta vahingoittaa.

Silloin anteeksianto ei ole kyvyttömyyttä vaan vallan hallitsemista. Samassa yhteydessä kuitenkin tunnustetaan sen vaara: anteeksiantavaa ihmistä saatetaan pitää heikkona. 

Mietelauseita:

Pidättyminen merkitsee eniten silloin, kun kädessä todella olisi ase.

Heikkous ei pysty kostamaan. Itsehillintä pystyy, mutta valitsee tarkemmin.

Voimaa ei mitata vain sillä, mitä saat aikaan. Sitä mitataan myös sillä, mitä kykenet jättämään tekemättä.

Entä Gandhi?

Tunnettu lause ”silmä silmästä tekee koko maailman sokeaksi” sopii gandhilaiseen ajatteluun, mutta siitä ei ole löydetty luotettavaa kohtaa Gandhin omista kirjoituksista tai puheista. Varhaisin tunnettu yhteys Gandhiin näyttää tulevan Louis Fischerin vuonna 1947 julkaistusta Gandhia käsittelevästä kirjasta, jossa ilmaus on kirjoittajan selitys, ei Gandhin suora lausuma. Sitä kannattaa siis kutsua gandhilaisen ajatuksen tiivistykseksi, ei varmaksi Gandhi-sitaatiksi. 

Intialaisten opetusten yhteisen ytimen voisi tiivistää näin:

Älä anna anteeksi automaattisesti.

Älä rankaise kiihtyneenä.

Pysäytä vääryys oikealla voimalla, oikeaan aikaan ja ilman että alat rakastaa rangaistusta.

Ja kaikkein terävin versio:

Kosto haluaa toisen menettävän jotakin.

Viisaus varmistaa ensin, ettet menetä itseäsi.

Ytj:n mukaan siivottu pois heti yrityksen hallituksesta 3.8. Pitivät ylimääräinen yhtiökokouksen. Suoraselkäistä toimintaa 👍

Suomalainen kostonviisaus on usein kuivaa, metsäistä ja epäromanttista. Vääryyttä ei tarvitse niellä, mutta kostoa katsotaan ennen kaikkea seurausten kautta: mitä jää käteen, kun kirves on heilahtanut?

Kullervo: suomalaisen perinteen suuri kostovaroitus

Kullervon tarina on ehkä vahvin suomalais-karjalainen kertomus kostosta. Untamo tuhoaa hänen sukunsa, Kullervoa kohdellaan julmasti ja hänet myydään orjaksi. Kun Ilmarisen emäntä leipoo kiven hänen leipäänsä ja Kullervon perintöveitsi katkeaa, hän kostaa lähettämällä pedot emännän kimppuun. Myöhemmin hän tuhoaa Untamon väen, mutta palaa kostoretkeltään kotiin ja löytää oman perheensä kuolleena. Lopulta hän surmaa itsensä. 

Kullervo ei ole yksinkertainen pahantekijä. Hän on itse vakavan vääryyden uhri. Juuri siksi tarina on terävä: kärsimys selittää hänen vihansa, mutta ei estä vihaa tuhoamasta häntä. Kullervo-runoissa on karjalaisia ja inkeriläisiä kansanrunouden aineksia, mutta kokonaisuus on myös vahvasti Elias Lönnrotin rakentama. Tarinaa on tulkittu varoituksena siitä, mitä lapsuuden julmuus ja laiminlyönti voivat synnyttää. 

Mietelauseita:

Väärin kohdeltu ei aina muutu oikeudenmukaiseksi. Joskus hän vain oppii väärinteon kielen.

Kosto voi voittaa vihollisen ja hävittää kaiken, minkä vuoksi voitto olisi ollut tärkeä.

Haava selittää miekan, mutta ei päätä, mihin sitä on käytettävä.

”Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan”

Tämä tuttu sananlasku voidaan lukea kostoa puoltavana: saat takaisin sitä, mitä annat. Mutta viisaampi tulkinta on varoitus vastavuoroisuuden kehästä. Kun huudat metsään vihaa, metsä ei jalosta sitä. Se palauttaa saman äänen. 

Jos kumpikin pitää vastaustaan vain oikeutettuna vastauksena edelliseen loukkaukseen, riita muuttuu kaikukammioksi. Lopulta kukaan ei enää muista ensimmäistä huutoa, mutta metsä pauhaa edelleen.

Mietelauseita:

Kaiku ei tiedä, kuka aloitti.

Kun vastaat kaikkeen samalla mitalla, toinen saa määrätä mittasi.

Älä huuda metsään sellaista, minkä kanssa et halua elää.

”Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää”

Suomessa vakiintunut sanonta muistuttaa, etteivät teot välttämättä jää siihen hetkeen, jolloin ne tehdään. Kotimaisten kielten keskuskin käyttää sanontaa muodossa ”Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää”. 

Kostosta ajateltuna tämä toimii kahteen suuntaan. Väärintekijä voi joutua kohtaamaan tekonsa myöhemmin, mutta myös kostaja saattaa löytää edestään oman tekonsa seuraukset.

Mietelauseita:

Kaikkea ei tarvitse maksaa takaisin. Osa veloista perii itsensä.

Kun lähdet palauttamaan pahaa, tarkista ensin, ettei lähettäjän osoitteeksi tule omasi.

Teon voi jättää taakseen. Sen seuraukset osaavat suunnistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rikoksesta lukiessa törmäsin useasti viranomaisten epäilyyn motiivista. Huono sää ja sählypelissä hermostumiseen ei uskottu.

Spekuloidaan. Mikä oli todellinen syy, jota otto ei kertonut? Mitä 15-vuotias teini ei tahtoisi kertoa? Veikkaan, että tuli torjutuksi. Ehkä Otto lähestyi Eveliinaa, ehdotti treffejä tai seurustelua, sai pakit ja raivostui. Tämä kävi niin psykopaatin itsetunnolle, että ei ole tahtonut kertoa koskaan. 

Ei Otto-paskaläjä tuossakaan mahdollisessa tilanteessa olisi voinut olla ihastunut Eveliinaan. Miespuolinen psykopaatti tavoittelee tasan kolmea asiaa, rahaa, seksiä ja valtaa.

Jos se tavoitteli sitä just siksi. Eveliina oli kieltämättä kaunis, ja olisi kohottanut egoa päästä söpön tytön kanssa treffeille. Eikö oo niin ettei psykopaatit hyväksy torjutuksi tulemista?

Mikä muu motiivi näissä yleensä on? Kateus, mustasukkaisuus?

”Parempi laiha sopu kuin lihava riita”

Kotuksen sananparsikokoelmassa on Riistavedeltä vuonna 1932 tallennettu muoto:

”Paremp on laeha sopu, kun lihava riita.”

Enosta on puolestaan tallennettu:

”Sovinnon jäläki silein on.” 

”Laiha sopu” ei tarkoita täydellistä anteeksiantoa tai lämmintä ystävyyttä. Se voi olla vaatimaton käytännön ratkaisu: vahingot korvataan, rajat sovitaan ja tiet erkanevat. Tällainen rauha voi olla laiha, mutta se ei syö talosta kaikkea, kuten lihava riita.

Mietelauseita:

Kaikkien rauhojen ei tarvitse olla ystävyyksiä.

Sovinto voi tarkoittaa yhteistä pöytää. Joskus se tarkoittaa vain sitä, ettei pöytää enää kaadeta.

Laiha rauha jättää jotakin huomista varten. Lihava riita syö huomisenkin eväät.

Vierailija kirjoitti:

Ytj:n mukaan siivottu pois heti yrityksen hallituksesta 3.8. Pitivät ylimääräinen yhtiökokouksen. Suoraselkäistä toimintaa 👍

Tästä nostan firmalle hattua. Hienosti toimittu. 

Sisu voi pelastaa, kauna voi naamioitua sisuksi
Suomalaisessa mielikuvastossa kärsiminen, kestäminen ja periksiantamattomuus voivat näyttää hyveiltä. Kostossa on kuitenkin vaara, että kaunaa aletaan kutsua sisuksi.

Ero on suunnassa:

Sisu kantaa eteenpäin.
Kauna sitoo loukkauksen hetkeen.
Sisu sanoo: ”Et saanut minua tuhottua.”
Kauna sanoo: ”En elä ennen kuin sinut on tuhottu.”

Mietelauseita:
Kaikki periksiantamattomuus ei ole sisua. Joskus se on viha, joka on opetellut seisomaan suorassa.
Älä rakenna kostosta elämäntyötä. Palkka maksetaan katkeruutena.
Paras vastaus vähättelijälle ei aina ole hänen kaatumisensa, vaan se, ettei hän saanut pysäytettyä kulkuasi.

Sekosiko syyllinen ja alkoi hautoa kostoa mietelauseita lukien? 

Otolla on nyt paljon aikaa roikkua vauvalla, uliksella ja minfossa lukemassa itsestään.