Lue keskustelun säännöt.
Asumiskuviot uusiksi. Miten tekisit?
30.07.2026 |
Minä olen myymässä rivitalokolmiota pikkukaupungista. Saan siitä korkeintaan 100t€ (optimistinen arvio). Aikomus on muuttaa johonkin isompaan kaupunkiin tai parempien kulkuyhteyksien päähän (tarvitsen erikoislääkäriä ja jossain vaiheessa sairaalaa todennäköisesti). Tuloni on yleistuki eli noin 640€ kuussa. Olen 60v yksin elävä. Minkä vaihtoehdon valitsisit ja miksi?
1) vuokralle yksiöön, vuokra noin 500-600€ (tulot tällä hetkellä 640€, myöhemmin takuueläke).
2) ostan oman yksiön/kaksion, hinta maks 110t€. Vastike alle 200€/kk + muut kulut.
3) ostan vanhan halvan omakotitalon 50-60 000€ jostain keskustasta kaukana ja auton. Etuna voisi kasvattaa omaa ruokaa.
4) joku muu, mikä?______________
Kysy jos on kysyttävää. Kerro miten itse tekisit. Minä en osaa päättää mikä olisi järkevintä taloudellisesti.
Kommentit (266)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sijoittaisin tuon 100.000€, 5 % tuotolla saat mukavasti vuokraan rahaa ja pääoma pysyy olemassa tai jopa kasvaa. Eli myy asunto, sijoita rahat ja asu vuokralla.
Milläs sen vuokran maksaisin sitten? Sijoitetun pääoman voi menettää kokonaan.
Nimenomaan.
Vuokralle muuttaessa ap häviää omaisuutensa pitkällä tähtäimellä. Sitten sitä vasta ollaankin muiden armoilla. Eli ap pidä kynsin hampain kiinni omaisuudestasi ja muuta toiseen ja edullisempaan omistuskämppään, jossa on pienet kulut. Loput rahoista pistät esim. ETF-rahastoon kasvamaan. Älä anna rahojasi vuokraisännälle. Et saa edes asumistukea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota huomioon omistusasunnon/ok-talon tulevat rempat sittenkin, kun sinulta on säästöt loppu. Kun putoat rahattomana toimeentulotuelle, taloyhtiön rempat ei ole Kelan laskelmissa asumismeno. Lisäksi Kela ei katso kaikkia ok-talon asumiskuluja menona. Niillä on kiinteät rajat kaikelle. Jos sähkölasku on talvella lähes tonnin kuussa, toimeentulotukiasiakas on silloin omillaan.
Turvallisin olisi asumisoikeusasunto. Sinulla on siinä rahaa kiinni jota Kela ei voi määrätä realisoitavaksi. Olet kuitenkin oikeutettu täysin samoihin etuuksiin kuin kaupungin vuokratalossa asuessa, mutta paremmalla irtisanomissuojalla. Voit helposti vaihtaa asosta toiseen, se kerran maksettu asomaksu siirtyy siihen seuraavaan asuntoon, se ei kierrä sinun tilisi kautta, joten Kela ei saa siihen näppejänsä väliin.
Noissa on hävyttömän korkeat kuukausivastikkeet. Ei realistista ap:n tuloilla.
Järkevintä on muuttaa ihan omistuskerrostalokämppään tai rivariin, jossa pieni vastike.
Tyhmintä olisi mennä vuokralle noilla tuloilla. Ap syöttäisi siis vuokraisännän taskuun loppupeleissä siitä nykyisestä asunnosta saamansa rahat.
Vierailija kirjoitti:
Hei Ap. Olen itsekin 55+. Muutin maalle työttömäksi jäätyäni. Löysin osapäivätyönkin. Mutta tähän muuhun: luin koko ketjun ja koen, että tiedät jo itse vastauksen. Olet itse asiassa antanut sen vastauksen jo monta kertaa ketjussa. Olet liikuntaa, nimenomaan puuhastelua ja arkiliikuntaa, kaipaavaa ihmistyyppiä, ja kuitenkin sen verta riippuvainen, että huonot ominaisuutesi tulevat esiin kerrostaloyksiössä sairastuttaen sinut pahemmin. Rahallisesti kannattaisi vuokrata. Terveydellisesti kannattaisi vuokrata pieni ok-talo, tai vaikka puolikas. Olen itse asunut kaupungeissa ok-talon siipeen rakennetuissa kaksioissa kolme kertaa, vuokralla, oli iso piha viinimarjapensaineen raparpereineen ja vuokranantajan toive, että myös hoitaisin sitä. Rakastin sitä, ja hoidin. Nyt sain perintönä ok-talon maalta, ja asun täällä. Voin sanoa, että selkäni voi paljon paremmin, sitä paremmin, mitä enemmän päivittäin liikun.
Kuolemaa ja perikuntaa ei kannata ajatella niin kauan kuin on itse elossa. Kuvittele tilannetta, että muutat sairautesi vuoksi suurempaan kaupunkiin krs-taloyksiöön, ja kaiken fyysisen lisäksi vielä masennutkin sinne. Ei ei ei. Minä sanon: katsele Oikotieltä vuokra-ok-taloja. Niiden hinnat ovat siinä 500-600 e, pienimpien. Tulee tietty sähkökin, mutta eläkeläisenä saat asumistukea ja sähköön jopa toimeentulotukea Kelalta, jos pahin sattuu, eli kaikki tulohanat menevät. Nyt on kuitenkin tärkeintä nauttia loppuelämästä. Ja tiedät itsekin, mitä tarvitset. Tarvitset selvästi kasvimaan, pihan ja pienen puutarhan. Elät siitä. Ja elät sellaisen vuoksi vielä monta onnellista vuosikymmentä. Vaikka ottaisit kissan tai koiran tai kanin seuraksesi, sekin nauttisi puutarhasta.
Olen itsekin 55+ ja olipa typerä vastaus.
Kummasti unohtu se 100k vai paljonko AP sattuukaan saamaan . Ei silloin mitään tukia saa, mikäli on omaa rahaa. Ja hyvä niin.
Vierailija kirjoitti:
Etsi puoliso itsellesi niin jaatte asumiskustannukset.
En missään nimessä etsi. Se vaihtoehto on täysin poissuljettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ainakaan tuota omakotitaloa. Tuon hintatason omakotitalo on tulevaisuudessa todennäköisesti vaikea myydä ja siihen tulee aivan varmasti remontteja jotka ovat kalliita. Pienikin remontti on kallis jos se täytyy teettää ulkopuolisella. Lisäksi jo olet jo 60-vuotias ja sairas niin kuinka kauan pystyisit edes omakotitalosta huolehtimaan.
Eihän kukaan voi tietää kuinka kauan pystyy omakotitalossa asumaan.
Ei tiedä ei. Meidän kylässä asuu kahdessa talossa meitä 55+ ikäisiä, seuraavassa talossa asuu 94-vuotias, sitä seuraavassa 71-vuotias, häntä vastapäätä kaksi yli 80-vuotiasta ja heidän naapurissaan 69-vuotias. Meidän talon aiempi asukas muutti tästä pois 91-vuotiaana, koska talossa ei ole sisävessaa, suihkua eikä tule lämmintä vettä.
Ja asutaan maalla. Jokaisella omakotitalo isoine tontteineen. Osalla eläkeläisistä on eläimiäkin, ja peltoa hoidettavana. Ja ainoa joka tarvitsee apua arjessa, on tuo 94-vuotias, koska ei enää itse pääse kauppaan eikä saa nurmikkoa leikattua. Ruokansa kyllä laittaa itse ja siivoaa.
Itse tosiaan olen 55 ja hyvin menee, vaikka en ole terve. Pois en aio muuttaa, kuin jalat edellä.
Tämäpä kertoo aika hyvin sen että aika pitkäänkin voi asua omakotitalossa ja pysyy toimintakuntoisena pitempään.
Samaa mieltä. Omat vanhempani 85 pärjäävät hyvin talossaan maalla, jopa isot perunamaat ja muut on. Keräävät marjat metsästä ja puskista, tekevät polttopuut, kaikkea mahdollista. Usein heidän kanssaan puhuttu, että kerrostalossa asuessa olisivat jo menehtyneet, kunto ja mielenterveys olisi mennyt. Esimerkiksi korona-aikaan heidän elämänsä ei muuttunut mitenkään.
Onko heillä palvelut lähellä? Kauppa lähinnä. Auto jolla vielä kulkevat?
Puolen tunnin matka kauppaan, terveyskeskukseen ym. Ajokortti vielä on, mutta lääkäri oli jo varoitellut ettei ehkä uutta lupaa enää tule. Sen jälkeen aikovat kulkea taksilla. Muutenkin käyvät kaupassa harvakseltaan, parin viikon välein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan kuinka eräs tuntemani eläkeläispariskunta muutti pienessä kunnassa rivitaloon, jossa oma piha. Siinä viljelijät mansikat, herukat, jopa perunaa ja sipulia. Palvelut ja kaupat 1km etäisyydellä. Heillä ei ollut autoa, eikä tarvetta. Pyörillä menivät lähialueen metsiin ja järville marjaan sekä kalaan. Vaivaton rivitalo kaksio, jossa yhtiöllä sauna sekä pesutupa. Aika unelma ratkaisu, ehkä itsekin tähtään tähän suunnitelmaan.
Olen 53v ja yritän päästä eroon ok talosta, koska en tätä jaksa hoitaa ja neliöitä on liikaa yhdelle. 156m2 ja 1500m2 tontti jossa riittää työtä. Mun suunnitelma on, että kun vaan saan tän myytyä. Menköön halvalla, niin mulla on toi 100ke jolla ostan vapaa-ajan paikan. Sen pitää olla tasaisella tontilla, ilman nurtsia, puutarhaa, tie perille, yhdessä tasossa. Jos saan vielä vähän lainaa.. ehkä 50-60ke, ostan kt yksiö/kaksio läheltä työpaikkaani. Pystyn hyvin vielä maksamaan palkasta jokusen vuoden lainaa pois ja ylläpitämään "mökkiä". Kun työelämästä jään niin astun mökille asumaan ja tilanteen mukaan pidän/vuokraan/Myyn kt kämpän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muuttaisi kaupunkiin, vaan pieneen taloon/mökkiin maalla. Lääkärissä ja sairaalassa pääsee käymään tarvittaessa kauempaakin.
Pieni sopiva talo ei tule kalliiksi ja todellakin sitä pysyy paremmassa kunnossa, kun on arkiaskareita tehtävänä.
Itse en ylipäätään halua kaupunkiin enkä rivariin/kerrostaloon. Ikinä. Menee elämänhalu.
Tuo olisi haave kun en välitä ihmisistä, metelistä,ruuhkasta. Mutta sitten jää miettimään että miten perikunnalle jää riesaksi vanha pieni talo, pääsevätkö ikinä siitä eroon. Tiedän että eläisin huomattavasti mielekkäämpää elämää omassa talossa. Jäisi rahaa remppoihin jos ostaisi halvan pienen mökin. Auto olisi sitten se riesa ja rahareikä.
Se ei sinun elämäsi, ei perikunnan. Ei se yksi talonrähjä heidänkään elämäänsä pilaa. Elä omaa elämääsi, nyt. Mieti mitä aidosti haluat, mikä on unelmasi, ja miten haluat elää. Kuulostaa,että juuri se pieni okt ja piha on sinun haaveesi
Vierailija kirjoitti:
Johonkin asumistukikelpoiseen.
Uskomatonta ja kuvottavaa, miten ihmiset koittavat maksimoida tukensa.
Toivottavasti tämä tukien jakaminen loppuum
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä osta omakotitaloa ja autoa, vaan edullinen iso yksiö tai pieni kaksio (löytynee alle 100 000e:n) läheltä palveluita., tarvittaessa harkitse paikkakunnankin vaihtoa. Säästyt omakotitalon ylläpidolta ja niiltä kustannuksilta, rahasi myös riittävät paremmin siihen asti kunnes takuueläke riittää kattamaan kuukausittaiset asumisen kustannukset ja sinulle ehkä jää jopa jemmaan jotain nykyisen asunnon myyntirahoista siinä kohtaa kun takuueläke alkaa juosta.
Tämä tuntuu taloudellsesti järkevimmältä/turvallisimmalta ehkä mutta miten siihen sopeutuu henkisesti?? Nyt suurin ongelma tuntuu olevan se että masennun johonkin im yksiöön ja kuolen ennenaikaisesti. Päivät menee tvn ääressä. Miten te muut jotka tämän olette valinneet, olette sopeutuneet, jos olette aina olleet puuhaajia ja tekeviä ihmisiä??
Sori jos kerroit jo tästä, mutta uskotko siis ettet pysty käymään missään harrastuksissa (niitä on edullisiakin, lukupiirit, kuorot, vapaaehtoistyö)?
Vierailija kirjoitti:
Vuokralle lähelle sairaalaa. Seniorivuokratalot ovat aivan mainioita vaihtoehtoja
Ap:lls ei ole rahaa niihin. Lisäksi senioritaloissa on vielä korkeampi vuokra kuin tavallisissa vuokra-asunnoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan omakotitalonkin vuokrata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esteetön vuokra-asunto vanhuksille suunnitellusta talosta olisi valintani. Niissä on monesti ikäraja 55+. Sukulainen asuu 36 neliön yksiössä pikkukunnassa tällaisessa ja vuokra vähän alle 400. Rivitalo, ei priimaa mytta täysin asumiskelpoinen. Bussipysäkille n. 300 metriä ja siitä pääsee lähimpään kaupunkiin bussilla kolmessa vartissa. Kaikki bussit pysähtyvät sairaalan pysäkillä jos siihen on tarvetta jollain jäädä tai siitä lähteä.
Tuo olisi muuten aika ihanne mutta pieni yksiö ajatuksenakin jo ahdistaa. Menisikö elämä samaa rataa että ainoa tekeminen on tv ja kaupassa käyminen?
Harrastukset on keksitty, vuokrapalstalla voi viljellä, uimahallissa uida ja saunoa, kuntosalit ja ryhmäliikunnat on olemassa....ei asunnon koko tai sijainti sitä määrää mitä teet vaan sinä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on monta lavakauluslaatikkoa, niissä on kyllä kitkemistä ja puuhaa kerrakseen, mutta selälle ergonomisempaa kuin maahhan asti kyykistely. Lisäksi tuholaiset ehkä åysyvät paremmin poissa, vaikka tuli minulle yhteen lavakaulukseenkin etanoita. Perunoita voi kasvattaa noissakin ja lisäksi maahan pihan nurkassa ämpäreissä. Marjapensaatkin menevät ja jos on iso piha, niin jopa kääpiöomenapuu. Saa talvella puuhastella ja luoda lunta ja polttaa lyhtyjä pihalla. On kaikenlaista puuhaa, muttei tarvitse luultavasti ajaa nurmikkoa ja jos vähän pitää, voi sen ottaa trimmerillä. Taloyhtiö hoitaa remontit, helpompi myydä pois myöhemmin kuin omakotitalo, koska ei ole sitä pelättyä myyjän vastuuta vuositokulla. Lisäksi pieni rivitaloasunto on yleensä yhdessä kerroksessa eli esteettömämpi kuin vanhat omakotitalot.
Näin elän nyt mutta kolmiossa eli liian suuri asunto ja liian kallis vastike. Remontteja tulossa kymmenen vuoden päästä ehkä. Uudet pienemmät asunnot maksaa enemmän kuin tästä saisin. Mutta ei poissuljettu vaihtoehto jos löytyy sopiva.
Siisi osta niin pienikokoinen rivariyksiö kuin löydät.
Taloyhtiöissä asuntojen remontit maksetaan neliöiden perusteella. Jos ostat vaikka jostain 30 000 euron yksiön ja sijoitat loput rahasi, niin sinulla on iso varasto, jos tulee taloyhtiöremonttejs. Jopa putkirrmontti 1000 euroa neliöltä on 25 neliön asunnossa vain 25 000 euroa, kun 80 neliön adunnossa se on 80 000 euroa!
Lisäksi kuukausittainen vastike menee neliäidrn mukaan. Vaikka 7 euroa per neliö vastike on 25 neliössä 175 euroa/ kk, mutta 80 neliössä se on 560 euroa/ kk. Eli neliöiden vähentäminen säästää omistusasumisessa taloyhtiössä, moni omakotitalossa asuva ei hahmota sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muuttaisi kaupunkiin, vaan pieneen taloon/mökkiin maalla. Lääkärissä ja sairaalassa pääsee käymään tarvittaessa kauempaakin.
Pieni sopiva talo ei tule kalliiksi ja todellakin sitä pysyy paremmassa kunnossa, kun on arkiaskareita tehtävänä.
Itse en ylipäätään halua kaupunkiin enkä rivariin/kerrostaloon. Ikinä. Menee elämänhalu.
Tuo olisi haave kun en välitä ihmisistä, metelistä,ruuhkasta. Mutta sitten jää miettimään että miten perikunnalle jää riesaksi vanha pieni talo, pääsevätkö ikinä siitä eroon. Tiedän että eläisin huomattavasti mielekkäämpää elämää omassa talossa. Jäisi rahaa remppoihin jos ostaisi halvan pienen mökin. Auto olisi sitten se riesa ja rahareikä.
En sinuna miettisi perikunnan tilannetta. Sinä voit elää vielä 20 - 30 vuotta, moni asia ehtii muuttua noin pitkässä ajassa. Eikä sinulla itselläsi ole kuin yksi elämä... siitä kannattaisi tehdä niin miellyttävä kuin mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muuttaisi kaupunkiin, vaan pieneen taloon/mökkiin maalla. Lääkärissä ja sairaalassa pääsee käymään tarvittaessa kauempaakin.
Pieni sopiva talo ei tule kalliiksi ja todellakin sitä pysyy paremmassa kunnossa, kun on arkiaskareita tehtävänä.
Itse en ylipäätään halua kaupunkiin enkä rivariin/kerrostaloon. Ikinä. Menee elämänhalu.
Tuo olisi haave kun en välitä ihmisistä, metelistä,ruuhkasta. Mutta sitten jää miettimään että miten perikunnalle jää riesaksi vanha pieni talo, pääsevätkö ikinä siitä eroon. Tiedän että eläisin huomattavasti mielekkäämpää elämää omassa talossa. Jäisi rahaa remppoihin jos ostaisi halvan pienen mökin. Auto olisi sitten se riesa ja rahareikä.
Se ei sinun elämäsi, ei perikunnan. Ei se yksi talonrähjä heidänkään elämäänsä pilaa. Elä omaa elämääsi, nyt. Mieti mitä aidosti haluat, mikä on unelmasi, ja miten haluat elää. Kuulostaa,että juuri se pieni okt ja piha on sinun haaveesi
Se on aina ollut haaveena, pieni talo ja piha. Mutta kun työt loppui viiskymppisenä, työkyky meni samantien, eläke jää minimaaliseksi ja nyt elän yleistuella kunnes eläkeikä koittaa. Rahat on niin tiukilla että kaikki vaihtoehdot pelottaa. Erityisesti tämä jossa nyt asun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muuttaisi kaupunkiin, vaan pieneen taloon/mökkiin maalla. Lääkärissä ja sairaalassa pääsee käymään tarvittaessa kauempaakin.
Pieni sopiva talo ei tule kalliiksi ja todellakin sitä pysyy paremmassa kunnossa, kun on arkiaskareita tehtävänä.
Itse en ylipäätään halua kaupunkiin enkä rivariin/kerrostaloon. Ikinä. Menee elämänhalu.
Tuo olisi haave kun en välitä ihmisistä, metelistä,ruuhkasta. Mutta sitten jää miettimään että miten perikunnalle jää riesaksi vanha pieni talo, pääsevätkö ikinä siitä eroon. Tiedän että eläisin huomattavasti mielekkäämpää elämää omassa talossa. Jäisi rahaa remppoihin jos ostaisi halvan pienen mökin. Auto olisi sitten se riesa ja rahareikä.
En sinuna miettisi perikunnan tilannetta. Sinä voit elää vielä 20 - 30 vuotta, moni asia ehtii muuttua noin pitkässä ajassa. Eikä sinulla itselläsi ole kuin yksi elämä... siitä kannattaisi tehdä niin miellyttävä kuin mahdollista.
Kun on itse perikuntaa jolle tulee hometalo riesaksi, ei halua samaa kohtaloa omalle perikunnalleen. Siksi ei kykene ihan itsekkäästi tekemään päätöksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esteetön vuokra-asunto vanhuksille suunnitellusta talosta olisi valintani. Niissä on monesti ikäraja 55+. Sukulainen asuu 36 neliön yksiössä pikkukunnassa tällaisessa ja vuokra vähän alle 400. Rivitalo, ei priimaa mytta täysin asumiskelpoinen. Bussipysäkille n. 300 metriä ja siitä pääsee lähimpään kaupunkiin bussilla kolmessa vartissa. Kaikki bussit pysähtyvät sairaalan pysäkillä jos siihen on tarvetta jollain jäädä tai siitä lähteä.
Tuo olisi muuten aika ihanne mutta pieni yksiö ajatuksenakin jo ahdistaa. Menisikö elämä samaa rataa että ainoa tekeminen on tv ja kaupassa käyminen?
Harrastukset on keksitty, vuokrapalstalla voi viljellä, uimahallissa uida ja saunoa, kuntosalit ja ryhmäliikunnat on olemassa....ei asunnon koko tai sijainti sitä määrää mitä teet vaan sinä itse.
Vuokrapalstoja on aika harvoilla paikkakunnilla eikä minua kiinnosta mikään sosiaalinen yhdessä tekeminen. Arvostan omaa rauhaa ja itsenäistä puuhastelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä osta omakotitaloa ja autoa, vaan edullinen iso yksiö tai pieni kaksio (löytynee alle 100 000e:n) läheltä palveluita., tarvittaessa harkitse paikkakunnankin vaihtoa. Säästyt omakotitalon ylläpidolta ja niiltä kustannuksilta, rahasi myös riittävät paremmin siihen asti kunnes takuueläke riittää kattamaan kuukausittaiset asumisen kustannukset ja sinulle ehkä jää jopa jemmaan jotain nykyisen asunnon myyntirahoista siinä kohtaa kun takuueläke alkaa juosta.
Tämä tuntuu taloudellsesti järkevimmältä/turvallisimmalta ehkä mutta miten siihen sopeutuu henkisesti?? Nyt suurin ongelma tuntuu olevan se että masennun johonkin im yksiöön ja kuolen ennenaikaisesti. Päivät menee tvn ääressä. Miten te muut jotka tämän olette valinneet, olette sopeutuneet, jos olette aina olleet puuhaajia ja tekeviä ihmisiä??
Sori jos kerroit jo tästä, mutta uskotko siis ettet pysty käymään missään harrastuksissa (niitä on edullisiakin, lukupiirit, kuorot, vapaaehtoistyö)?
Minua ei kiinnosta yhtään mikään yhteinen harrastuspiiri. Olen itsenäinen puuhastelija. Introvertti.
En ikinä lähtisi vuokralle. Yleistukea saava ei saa asumistukea, jos tilillä on rahaa.
Siinä on sitten hupsista huomaamatta mennyt koko omaisuus vuokraloordin taskuun.