Lue keskustelun säännöt.
Yksin tuntemattomien pöydässä häissä
Olen menossa ystäväni (morsian) häihin ensi viikolla. Emme ole mitään sydänystäviä, mutta kuitenkin ihan ookoo-tuttuja, kun kerran sain kutsunkin.
Tunnen hänet yhteisestä ystäväporukasta, johon kuuluu häiden seremoniamestari, eräs pariskunta ja vielä yksi yksittäinen ystävä. Olemme tunteneet porukan kanssa jo vuosia, ja ihan hyvissä väleissä. Olen opiskellut ulkomailla nyt 1,5 vuotta, jonka aikana emme ole nähneet kuin kerran, mutta olemme kuitenkin säännöllisesti kirjoitelleet ja soitelleet. Matkustan Suomeen nimenomaan näihin häihin ja palaan niiden jälkeen kakkoskotiini vielä hetkeksi, kunnes palaan kokonaan takaisin.
Sain äsken kuulla, että joudun istumaan erikseen tästä ystäväporukasta. Muu kaveriporukka istuu kaasojen pöydässä, vaikka yksikään heistä ei ole kaaso. Pariskunnan toinen puolisko oli, mutta morsian antoi hänelle lähtöpassit jo alkuvaiheessa, kun ei osallistunut paljon mihinkään. Ei muun muassa osallistunut hääpuvun sovitukseen, vaan varasi viikkoa ennen sitä parin päivän reissun ulkomaille, kun ”kerrankin oli vapaata”.
Istun siis yksin täysin tuntemattomien pöydässä ja loput kaverini istuvat keskenään. Muita kuin kaverini en näistä häistä tunne. Tiedän, että pöydässä on yksi henkilö, jonka kanssa työskentelemme samassa ammatissa, mutta jota en tunne tai ole koskaan tavannut, emmekä työskentele samassa yrityksessä. Juhlafiilis painui kyllä pohjamutiin, kun tästä kuulin.
Investoin paljon aikaa ja rahaa häihin, kun lennän paikalle ulkomailta, majoitun hotellissa ja laitan myös rahaa hääparin matkakassaan. Jos olisin tiennyt tästä istumapaikasta, olisin varmaan jättänyt häät väliin. Menemme kuitenkin kirkkoon ja juhlapaikalle yhdessä, ja sitten joudun eri pöytään istumaan.
Olenko ainoa, josta tämä järjestely tuntuisi kurjalta vai olenko nyt vain hankala tai dramaattinen?
Kommentit (580)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunpa joku kutsuisikin häihin, niin rientäisin tukka suorana!
Niin harvoin pääsee, etten ole edes tiennyt, että niissä on syytä loukkaantua jo etukäteen.
Voin hyvin ymmärtää, että on plaseeraus, mutten sitä, että kysymys on arvojärjestyksestä, itselleni riittää, että paikka löytyy.
Minä menisin syömään hyvin ja nauttimaan siitä, että saan olla mukana. Ihmisten kanssa juttelen aina, enkä edes odota, että esim. 100 vieraan häissä tuntisin ennestään läheskään kaikkia.
Kaikki meistä eivät ole ovimattoja jotka ovat ikuisesti kiitollisia siitä että saavat maksaa aikaa ja rahaa ja vaivaa siitä että pääsevät häihin joissa ovimaton viihtyvyyttä ei ole otettu huomioon
En kyllä tuntisi itseäni ovimatoksi, jos saisin hääkutsun.
Kyllä kutsu olisi ilo ja kunnia. Häihin menisin kokemaan ihanan vihkimisrituaalin ja sitten sen juhlan ihmisineen ja tarjoiluineen. Ei todellakaan ole taipumusta turhanpäiväisiin alemmuudentuntoihin.
Edelliset häät olivat oman lapsen parikymmentä vuotta sitten. Näillä näkymin seuraavat ovat 10-15 vuoden aikana, jos joku lapsenlapsista sellaiset pitäisi.
Sinua ei haittaisi istua lapsenlapsen häissä terassin perimmäisessä lisäpöydässä?
Ei isovanhempia tosiaankaan plaseerata terassin perimmäiseen takanurkkaan! He ovat kunniavieraina ykköspöydässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juhlissa ärsyttää ettei vieraita esitellä toisilleen.
Ai esitellä sata ihmistä toisilleen? Siinähän se ilta kivasti menee.
Ihmiset osaa yleensä esitellä itsensä sille joukolle, jolle on syytä esittäytyä, eli esim. omalle pöytäkunnalle.
Normitapoihinhan kuuluu, että kierretään tervehtimässä muut samaan pöytään tulevat ennen kuin istutaan. Kukaanhan ei tietysti istu alas ennen kuin ainakin suurin osa samaan pöytään tulevista on koolla? Se on luonteva paikka esittäytyä. Jos joku tulee myöhemmin ja muut istuvat jo, hän osannee sanoa nimensä.
Jenkkiläinen tapa pitää häitä edeltävänä iltana ns. harjoitusillallinen kokoaa tuttavia, ystäviä ja kahden puolen sukulaisia tutustumaan toisiinsa. Pitkien matkojen maassa kun on hyvä olla hääpaikan lähimaastossa jo edellisenä päivänä.
Onko joku ollut amerikkalaisella harjoitusillallisella?
Kaikenlaista on häätavoissakin omittu jenkkilästä, mutta tätä ei juuri taida olla meillä? Syykin lie ilmeinen… kaikki maksaa häiden järjestämisessä ihan riittävästi ilman aloitusbileitäkin. Ja meillä taitaa lähin hääväki viettää edellisen illan hiki päässä hoitamassa viime hetken asioita.
Vierailija kirjoitti:
Kunpa joku kutsuisikin häihin, niin rientäisin tukka suorana!
Niin harvoin pääsee, etten ole edes tiennyt, että niissä on syytä loukkaantua jo etukäteen.
Voin hyvin ymmärtää, että on plaseeraus, mutten sitä, että kysymys on arvojärjestyksestä, itselleni riittää, että paikka löytyy.
Minä menisin syömään hyvin ja nauttimaan siitä, että saan olla mukana. Ihmisten kanssa juttelen aina, enkä edes odota, että esim. 100 vieraan häissä tuntisin ennestään läheskään kaikkia.
Plaseeraus on maailman sivu suoritettu nimenomaan arvojärjestyksen mukaan. Menet mihin hyvänsä, missä on plaseeraus, paikkasi syödessä kertoo miten arvokas olet.
Tämä on sikäli kiehtovaa, että vaikka arvokkain paikka on kulttuurisidonnainen, ajatus ruokailupaikasta arvon osoittimena ei ole. Kun Jeesus makaili syömässä opetuslasten kanssa, paikka suhteessa Jeesukseen (isäntään) osoitti arvon, sama roomalaisten pidoissa tai nenetsien kodassa.
Me ihmiset olemme laumaeläiminä äärettömän hierarkisia. Ja kun joku osoittaa meille "paikkamme", eli osoittaa pitävänsä alempiarvoisena, serotoniinirasot laskee tai jopa romahtaa.
Tästä ap:n pahassa mielessäkin on kyse: serotoniinitasot romahti, koska lauma kertoi että paikkasi nokkimisjärjestyksessä on muuten matala. Ap ei ylireagoinut, vaan aivorunko reagoi kuten se on ohjelmoitu.
Tietoinen minä tietysti voi auttaa pääsemään tuosta yli. Voi keskittyä niihin yhteisöihin joissa asema on hyvä. Tai ajatella, että pelkkä hääkutsun saaminen kertoi että on sentään aika spessu, on yli 8mrd ihmistä, joita ei edes kutsuttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa odottaa vähän ylitsevuotavaa kiitollisuutta hääkutsusta. Jälkeenpäin voidaan olla kiitollisia jos juhlat oli kivat. Jos ne oli puuduttavat niin vierashan ei ole ollut kuin antajan roolissa
Hääjuhlahan on pääasiassa hääparia varten. Itse ajattelen niin, että menen osaltani vieraana edesauttamaan juhlien onnistumista enkä ainakaan ole naama nurinperin jos jokin ei miellytä. Häiden idea on olla ikimuistoinen päivä tuoreelle avioparille ja sinne ei tarvita yhtään keskenkasvuista itsekästä mölliä mököttämään että on tylsää!
Täh? Pitäkää juhla keskenänne jos teillä ei ole normaalia isäntäparin halua olla normaalin vieraanvaraisia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin kerran vastaavassa tilanteessa, lisäksi häissä ei morsiamen toiveesta ollut mitään ohjelmaa eikä alkoholitarjoilua. Ei siis mitään muuta, kuin pöydässä istumista. Oli ihan karseaa, kaikki väkisin keksityt puheenaiheet oli pöytäseurueen kanssa käsitelty melko nopeasti ja sitten siinä vain istuttiin vaivautuneina. Ei kenenkään tarvitse häissä hullun tavalla ryypätä, mutta kyllä pari lasillista viiniä olisi rentouttanut tunnelmaa.
Mahtoiko alkoholittomuuden syy olla esim. periaatteellinen, vakaumuksellinen, taloudellinen, känniääliöiden pelko vai joku muu?
Yhtä tylsää se on vieraille joka tapauksessa
Tällaisissa häissä olleena: niin on. Voisi ainakin olla valittavissa se pari lasia viiniä.
Minä olen ollut raittiissa häissä. Ne oli seurakunnan tiloissa, niissä ei yleensä saa tarjota alkoholia.
Ei siellä ollut yhtään sen tylsempää.
Suomalaiset pidot on olleet perinteisesti kuivat, enintään sahtia tarjolla miehille ja pullo povitaskussa. Alkoholi tuli "pakolliseksi" häissä vasta 2000-luvulla. 90-luvulla ei vielä välttämättä ollut ja nuo toisetkin kuvaamani häät olivat 2002.
Seurakuntien tilat saisi vihkipari yleensä ilmaiseksi tai tosi halvalla. Meilläkin on vanha kirkko ja saman ikäinen upea pappila kauniilla puutarhalla kävelymatkan päässä. Kukaan ei varaa pappilaa mihinkään, koska alkoholi on niin rakasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa odottaa vähän ylitsevuotavaa kiitollisuutta hääkutsusta. Jälkeenpäin voidaan olla kiitollisia jos juhlat oli kivat. Jos ne oli puuduttavat niin vierashan ei ole ollut kuin antajan roolissa
Hääjuhlahan on pääasiassa hääparia varten. Itse ajattelen niin, että menen osaltani vieraana edesauttamaan juhlien onnistumista enkä ainakaan ole naama nurinperin jos jokin ei miellytä. Häiden idea on olla ikimuistoinen päivä tuoreelle avioparille ja sinne ei tarvita yhtään keskenkasvuista itsekästä mölliä mököttämään että on tylsää!
Mitä tarkoitat sillä että juhla on hääparia varten? Tietysti he ovat ne joita juhlitaan, mutta miksi he kutsuvat vieraita jos juhla ei ole vieraita varten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juhlissa ärsyttää ettei vieraita esitellä toisilleen.
Ai esitellä sata ihmistä toisilleen? Siinähän se ilta kivasti menee.
Ihmiset osaa yleensä esitellä itsensä sille joukolle, jolle on syytä esittäytyä, eli esim. omalle pöytäkunnalle.
Normitapoihinhan kuuluu, että kierretään tervehtimässä muut samaan pöytään tulevat ennen kuin istutaan. Kukaanhan ei tietysti istu alas ennen kuin ainakin suurin osa samaan pöytään tulevista on koolla? Se on luonteva paikka esittäytyä. Jos joku tulee myöhemmin ja muut istuvat jo, hän osannee sanoa nimensä.
Jenkkiläinen tapa pitää häitä edeltävänä iltana ns. harjoitusillallinen kokoaa tuttavia, ystäviä ja kahden puolen sukulaisia tutustumaan toisiinsa. Pitkien matkojen maassa kun on hyvä olla hääpaikan lähimaastossa jo edellisenä päivänä.
Onko joku ollut amerikkalaisella harjoitusillallisella?
Kaikenlaista on häätavoissakin omittu jenkkilästä, mutta tätä ei juuri taida olla meillä? Syykin lie ilmeinen… kaikki maksaa häiden järjestämisessä ihan riittävästi ilman aloitusbileitäkin. Ja meillä taitaa lähin hääväki viettää edellisen illan hiki päässä hoitamassa viime hetken asioita.
Jenkeissäkin on jossain piireissä alettu pitää pieniä häitä, jopa nyyttäriperiaatteella. On tajuttu, että on hullua hassata asunnon käsiraha häihin ja sormukseen.
On alettu kysellä, haluaako häät, vai avioliiton?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vieraat eivät ole hääparin palvelijoita. Hääparin tehtävä on huolehtia että vierailla on kaikki hyvin. Vieraiden tehtävä on ainoastaan tuoda juhlaan arvokkuutta ja iloista tunnelmaa käytöksellä, vaatteilla ja lahjoilla. Tämä tosin on hankalaa jos saa huonoa kohtelua hääparilta, huono istumapaikka, nälkä tai muu tyly kohtelu vie ilon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juhlissa ärsyttää ettei vieraita esitellä toisilleen.
Ai esitellä sata ihmistä toisilleen? Siinähän se ilta kivasti menee.
Ihmiset osaa yleensä esitellä itsensä sille joukolle, jolle on syytä esittäytyä, eli esim. omalle pöytäkunnalle.
Normitapoihinhan kuuluu, että kierretään tervehtimässä muut samaan pöytään tulevat ennen kuin istutaan. Kukaanhan ei tietysti istu alas ennen kuin ainakin suurin osa samaan pöytään tulevista on koolla? Se on luonteva paikka esittäytyä. Jos joku tulee myöhemmin ja muut istuvat jo, hän osannee sanoa nimensä.
Jenkkiläinen tapa pitää häitä edeltävänä iltana ns. harjoitusillallinen kokoaa tuttavia, ystäviä ja kahden puolen sukulaisia tutustumaan toisiinsa. Pitkien matkojen maassa kun on hyvä olla hääpaikan lähimaastossa jo edellisenä päivänä.
Onko joku ollut amerikkalaisella harjoitusillallisella?
Kaikenlaista on häätavoissakin omittu jenkkilästä, mutta tätä ei juuri taida olla meillä? Syykin lie ilmeinen… kaikki maksaa häiden järjestämisessä ihan riittävästi ilman aloitusbileitäkin. Ja meillä taitaa lähin hääväki viettää edellisen illan hiki päässä hoitamassa viime hetken asioita.
Jenkeissäkin on jossain piireissä alettu pitää pieniä häitä, jopa nyyttäriperiaatteella. On tajuttu, että on hullua hassata asunnon käsiraha häihin ja sormukseen.
On alettu kysellä, haluaako häät, vai avioliiton?
Miksi pitää hääjuhla jos ei ole varaa tarjota edes ruokaa lähimmille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vieraat eivät ole hääparin palvelijoita. Hääparin tehtävä on huolehtia että vierailla on kaikki hyvin. Vieraiden tehtävä on ainoastaan tuoda juhlaan arvokkuutta ja iloista tunnelmaa käytöksellä, vaatteilla ja lahjoilla. Tämä tosin on hankalaa jos saa huonoa kohtelua hääparilta, huono istumapaikka, nälkä tai muu tyly kohtelu vie ilon.
Sanoisin ap:lle siis että jos järjestys loukkaa, älä mene. Jos kerran tiedät etukäteen mitä on luvassa ja päätät että menet niin älä murjota juhlassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juhlissa ärsyttää ettei vieraita esitellä toisilleen.
Ai esitellä sata ihmistä toisilleen? Siinähän se ilta kivasti menee.
Ihmiset osaa yleensä esitellä itsensä sille joukolle, jolle on syytä esittäytyä, eli esim. omalle pöytäkunnalle.
Normitapoihinhan kuuluu, että kierretään tervehtimässä muut samaan pöytään tulevat ennen kuin istutaan. Kukaanhan ei tietysti istu alas ennen kuin ainakin suurin osa samaan pöytään tulevista on koolla? Se on luonteva paikka esittäytyä. Jos joku tulee myöhemmin ja muut istuvat jo, hän osannee sanoa nimensä.
Jenkkiläinen tapa pitää häitä edeltävänä iltana ns. harjoitusillallinen kokoaa tuttavia, ystäviä ja kahden puolen sukulaisia tutustumaan toisiinsa. Pitkien matkojen maassa kun on hyvä olla hääpaikan lähimaastossa jo edellisenä päivänä.
Onko joku ollut amerikkalaisella harjoitusillallisella?
Kaikenlaista on häätavoissakin omittu jenkkilästä, mutta tätä ei juuri taida olla meillä? Syykin lie ilmeinen… kaikki maksaa häiden järjestämisessä ihan riittävästi ilman aloitusbileitäkin. Ja meillä taitaa lähin hääväki viettää edellisen illan hiki päässä hoitamassa viime hetken asioita.
Jenkeissäkin on jossain piireissä alettu pitää pieniä häitä, jopa nyyttäriperiaatteella. On tajuttu, että on hullua hassata asunnon käsiraha häihin ja sormukseen.
On alettu kysellä, haluaako häät, vai avioliiton?
Miksi pitää hääjuhla jos ei ole varaa tarjota edes ruokaa lähimmille?
No, ne katsos tekevät elämänmittaisen sitoumuksen ja haluavat läheiset ihmiset paikalle sitä todistamaan ja siitä iloitsemaan.
Tuolla sitäpaitsi häälahjaprobleemikin ratkeaa kätevästi, jokainen tuo lahjaksi omaa bravuurileipomustaan. Tämä useimmissa tapauksissa säästää rahaa lahjan antajallekin.
Minusta tuo oli tavattoman herttainen ajatus. Idea on nimenomaan viettää aikaa läheisten kanssa, ei pröystäillä isoilla häillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista ikinä olleeni häissä, joissa olisi nimetyt paikat. Toki hääparilla on ollut oma pöytänsä ja varmaan hääparin vanhemmat ovat istuneet siinä lähimmässä pöydässä, jotain tällaista, mutta on saanut vapaasti istua mihin haluaa ja missä on tilaa. Siinä voi sitten lyöttäytyä jonkun sukulaisen tai tutun kanssa yhteen, ja pöydässä voi olla myös uusia tuttavuuksia. Minusta rento meininki on mukavampi.
-Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne ystävät eivät halunneet sinua samaan pöytään, olet ulkopuolinen ja todennäköisesti aika raskas ihminen, joka haluttiin sijoittaa sivummalle, jotta ei olisi vaivaksi.
Tuskin, ei häntä silloin olisi kutsuttu lainkaan.
Ap on ns. pakkokutsuttu eli kun kavereiden ydinporukka kutsutaan ja tiedetään, että tästä kuultuaan ap loukkaantuu, jos ei kutsua tule, niin laitetaan se kutsu. Ja ollaan varmoja, että ap pysyy ulkomailla kakkoskodissaan, joten on oltu kohteliaita eikä sivuutettu, nyt petyttiin, kun ap päättikin tulla.
Ehkä ap ehti varata lennot ja hotellit ennen kuin tiesi istumajärjestyksestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä hieman OT, mutta kutsumiseen liittyen: Minut kutsuttiin kerran toiseen maahan ystäväni häihin, ja muistelen, että yksi osasyy miksi en mennyt, oli tieto siitä, että silloista läheistä ystävääni, naista johon olin ollut ihastunutkin ja joka olisi edelleen voinut olla potentiaalinen vaimo minulle, ei kutsuttu. Eli minun oli helpompi muistaakseni ikään kuin sivuuttaa koko aihe (tai ainakin se, että minut oli kutsuttu) ollessani tekemisissä tämän ei-kutsutun ystävän kanssa, kun en edes matkustanut ko. maahan. Minulle oli hieman yllätys, että minut kutsuttiin ja tätä toista ei, vaikka tiedän, että heidän välillään oli ollut jotakin kitkaa myös (tämä toinen oli aiemmin kritisoinut morsianta muista asioista hänen osaamiseensa/työhönsä liittyen). Arvostin silti kutsua ja olen tavannut tämän morsiamen myöhemmin ja toimittanut hänelle häälahjat siinä yhteydessä.
-Erään miehen ajatuksia
Olisiko se oikeasti noin kauheata joutua istumaan tuntemattomien kanssa samassa pöydässä? Itse olen ollut tuollaisessa tilanteessa pari kertaa ja oikein mukavaa oli.
Mitä ihmettä. Mulla on yksi ystävä joka tuntee myös mun siskon. Hän ei tuntenut muita häävieraita eikä ottanut puolisoaan mukaan häihin (kutsu oli avecilla). Todellakin istutin hänet ns perhepöytään siskoni viereen. Toihan ois ihan horror että istutetaan johonkin pöytään josta ei tunne ketään. Mä saattaisin jopa jättää väliin nuo häät jos morsian ei sen vertaa mua arvostaisi että plaseeraisi kunnolla. Jos kaveriporukka ei mahdu samaan pöytään niin silloin siitä porukasta otetaan useampi sinne toiseen pöytään eikä todellakaan noin että joku joutuu yksin muualle. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juhlissa ärsyttää ettei vieraita esitellä toisilleen.
Ai esitellä sata ihmistä toisilleen? Siinähän se ilta kivasti menee.
Ihmiset osaa yleensä esitellä itsensä sille joukolle, jolle on syytä esittäytyä, eli esim. omalle pöytäkunnalle.
Normitapoihinhan kuuluu, että kierretään tervehtimässä muut samaan pöytään tulevat ennen kuin istutaan. Kukaanhan ei tietysti istu alas ennen kuin ainakin suurin osa samaan pöytään tulevista on koolla? Se on luonteva paikka esittäytyä. Jos joku tulee myöhemmin ja muut istuvat jo, hän osannee sanoa nimensä.
Jenkkiläinen tapa pitää häitä edeltävänä iltana ns. harjoitusillallinen kokoaa tuttavia, ystäviä ja kahden puolen sukulaisia tutustumaan toisiinsa. Pitkien matkojen maassa kun on hyvä olla hääpaikan lähimaastossa jo edellisenä päivänä.
Onko joku ollut amerikkalaisella harjoitusillallisella?
Kaikenlaista on häätavoissakin omittu jenkkilästä, mutta tätä ei juuri taida olla meillä? Syykin lie ilmeinen… kaikki maksaa häiden järjestämisessä ihan riittävästi ilman aloitusbileitäkin. Ja meillä taitaa lähin hääväki viettää edellisen illan hiki päässä hoitamassa viime hetken asioita.
Jenkeissäkin on jossain piireissä alettu pitää pieniä häitä, jopa nyyttäriperiaatteella. On tajuttu, että on hullua hassata asunnon käsiraha häihin ja sormukseen.
On alettu kysellä, haluaako häät, vai avioliiton?
Miksi pitää hääjuhla jos ei ole varaa tarjota edes ruokaa lähimmille?
No, ne katsos tekevät elämänmittaisen sitoumuksen ja haluavat läheiset ihmiset paikalle sitä todistamaan ja siitä iloitsemaan.
Tuolla sitäpaitsi häälahjaprobleemikin ratkeaa kätevästi, jokainen tuo lahjaksi omaa bravuurileipomustaan. Tämä useimmissa tapauksissa säästää rahaa lahjan antajallekin.
Minusta tuo oli tavattoman herttainen ajatus. Idea on nimenomaan viettää aikaa läheisten kanssa, ei pröystäillä isoilla häillä.
Vaan köyhäillä pienillä itsepalveluhäillä...? Kai siinä on joku välimuotokin olemassa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunpa joku kutsuisikin häihin, niin rientäisin tukka suorana!
Niin harvoin pääsee, etten ole edes tiennyt, että niissä on syytä loukkaantua jo etukäteen.
Voin hyvin ymmärtää, että on plaseeraus, mutten sitä, että kysymys on arvojärjestyksestä, itselleni riittää, että paikka löytyy.
Minä menisin syömään hyvin ja nauttimaan siitä, että saan olla mukana. Ihmisten kanssa juttelen aina, enkä edes odota, että esim. 100 vieraan häissä tuntisin ennestään läheskään kaikkia.
Plaseeraus on maailman sivu suoritettu nimenomaan arvojärjestyksen mukaan. Menet mihin hyvänsä, missä on plaseeraus, paikkasi syödessä kertoo miten arvokas olet.
Tämä on sikäli kiehtovaa, että vaikka arvokkain paikka on kulttuurisidonnainen, ajatus ruokailupaikasta arvon osoittimena ei ole. Kun Jeesus makaili syömässä opetuslasten kanssa, paikka suhteessa Jeesukseen (isäntään) osoitti arvon, sama roomalaisten pidoissa tai nenetsien kodassa.
Me ihmiset olemme laumaeläiminä äärettömän hierarkisia. Ja kun joku osoittaa meille "paikkamme", eli osoittaa pitävänsä alempiarvoisena, serotoniinirasot laskee tai jopa romahtaa.
Tästä ap:n pahassa mielessäkin on kyse: serotoniinitasot romahti, koska lauma kertoi että paikkasi nokkimisjärjestyksessä on muuten matala. Ap ei ylireagoinut, vaan aivorunko reagoi kuten se on ohjelmoitu.
Tietoinen minä tietysti voi auttaa pääsemään tuosta yli. Voi keskittyä niihin yhteisöihin joissa asema on hyvä. Tai ajatella, että pelkkä hääkutsun saaminen kertoi että on sentään aika spessu, on yli 8mrd ihmistä, joita ei edes kutsuttu.
Jossain tosi virallisissa plaseerauksissa noin mutta jos on sukulaisia, tuttuja ja ystäviä, niin huomaavaisesti voi ajatella keskenään toimeen tulevia jos se tiedetään. Sitä päätypaikkaa kun ei riitä kaikille. Vain vanhemmat ja kaasot siihen pääparin rinnalle. Tuossakin ap:n tapauksessa on voitu ajatella että se ulkomaan elävä ei tarvitse mitään klikkiä ympärilleen, vaan pitää seuraa muillekin.
Vierailija kirjoitti:
En muista ikinä olleeni häissä, joissa olisi nimetyt paikat. Toki hääparilla on ollut oma pöytänsä ja varmaan hääparin vanhemmat ovat istuneet siinä lähimmässä pöydässä, jotain tällaista, mutta on saanut vapaasti istua mihin haluaa ja missä on tilaa. Siinä voi sitten lyöttäytyä jonkun sukulaisen tai tutun kanssa yhteen, ja pöydässä voi olla myös uusia tuttavuuksia. Minusta rento meininki on mukavampi.
-Eri
Ohhoh! Missä päin tuollainen on noin yleistä?
Hääjuhlahan on pääasiassa hääparia varten. Itse ajattelen niin, että menen osaltani vieraana edesauttamaan juhlien onnistumista enkä ainakaan ole naama nurinperin jos jokin ei miellytä. Häiden idea on olla ikimuistoinen päivä tuoreelle avioparille ja sinne ei tarvita yhtään keskenkasvuista itsekästä mölliä mököttämään että on tylsää!