Lue keskustelun säännöt.
Mihin te kaipaatte ystävää jos kaipaatte?
30.07.2026 |
Haluaisin tietää mihin te koette ”tarvitsevanne” ystävää? Haetteko saman elämäntilanteen vertaistukea tai seuraa (esim lapsiperhearki tai matkustusseuraksi) vai ettekö niinkään kaipaa seuraa, mutta koette ns velvollisuutta pitää yhteyttä ystäviin mitä matkan varrella tullut tai onko matkanvarrella nyt vaan löytynyt niin huipputyyppejä että vain viihdytte heidän seurassaan? Vai pitääkö joku yhteyttä kavereihin ihan vain hyötymielessä (näin anonyymipalstalla kun olemme)? Eli kiinnostaisi teidän ajatukset ystävyydestä. Itse koen kaipaavani seuraa lähinnä vain maailmankuvan laajentamiseen, eli pohdintaseuraa. Minulla ei ole ystäviä koska sellaista sielunsiskoa en ole löytänyt, että viihtyisin seurassa, enkä kaipaa ketään kysymään miten voin tai mihinkään kuulumisten läpikäyntiin. Maailmaa avartavia keskusteluita vain kaipaan, en niinkään ystävää.
Kommentit (37)
Juttuseuraksi, harrastusseuraksi. Kaipaan enemmän kevyttä kaveruutta kuin syvää ystävyyttä, mikä helposti menee vellomiseksi. Olen ollut monen ystävän ilmainen terapeutti, likasanko ja muuttoapu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi mukavaa, jos olisi kumppani, joka olisi myös paras ystävä. Ihminen, jonka kanssa olisi hyvä olla samassa tilassa, hiljaa ja kumpikin omia juttujaan puuhaillen, välillä jutellen. Läheisyyttä, yhteistä tekemistä kuten lenkkeilyä, musiikin kuuntelua, ehkä jopa tanssia, yms. Sen lisäksi riittäisi 2-3 ystävää, joiden kanssa välillä vaihtaa ajatuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskusteluseuraksi
Voi keskustella myös tuntemattomien kanssa, esimerkiksi bussipysäkillä.
Olet oikeassa.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Kiitos vastauksista (lisääkin saa esittää). Saan tästä vastauksia siihen miksei seurani ole kovin haluttua. Jos ymmärsin oikein niin moni kaipaa mieluiten kevyttä juttuseuraa tai seuraa tekemiseen. Olen varmasti liian syvällinen pohdiskelija useimpien seuraan. Sitä tosin olen arvellutkin mutta eihän sitä voi keneltäkään mennä kysymään, että miksi et viihdy seurassani 😁
Itse tykkään että voi puhua syvällisiä sekä myös vitsailla avoimesti mistä vain. Ei kannata ottaa elämää liian vakavasti kuitenkaan :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Kiitos vastauksista (lisääkin saa esittää). Saan tästä vastauksia siihen miksei seurani ole kovin haluttua. Jos ymmärsin oikein niin moni kaipaa mieluiten kevyttä juttuseuraa tai seuraa tekemiseen. Olen varmasti liian syvällinen pohdiskelija useimpien seuraan. Sitä tosin olen arvellutkin mutta eihän sitä voi keneltäkään mennä kysymään, että miksi et viihdy seurassani 😁
Näin anonyymisti suoraan sanottuna, koen itse syvälliset pohdiskelijat usein turhan raskaina ihmisinä. Et ole mikään filosofinen guru jonka pohdinnat olisivat kovin kiinnostavia tai antaisi kuulijalle oikeastaan mitään. Vaan ihan perus tyyppi jonka sisäisen maailman aivoituksia pitäisi jaksaa kuunnella ties kuinka pitkään.
Moni ns syvällinen tyyppi ei osaa normaalia sosiaalista tutustumisvaihetta lainkaan ja olettaa että puolituntematon alkaa avautua yksityisistä asioistaan saman tien. Et ole oikeutettu mun sisäiseen maailmaan heti kättelyssä. Enkä minä ole kiinnostunut puolitutun pohdinnoista.
Ongelma on minusta sosiaalinen kömpelyys, rajattomuus ja ylikorostunut tunne siitä että oma pohdinta on antoisaa kuunneltavaa
Minusta taas syvälliset pohdiskelijat ovat raskaita ainoastaan silloin jos ovat liian tosikkoja ja paasaavat omia juttujaan vastavuoroisen keskustelun sijaan. Lähtökohtaisesti toisen syvälliset ajatukset ovat todella kiinnostavia ja pelkkä pinnallinen höpötys ei aina nappaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Itse tykkään että voi puhua syvällisiä sekä myös vitsailla avoimesti mistä vain. Ei kannata ottaa elämää liian vakavasti kuitenkaan :)”
Minäkin vitsailen, aika paljonkin, ja mitään valitusta ja vellomista en jaksa, mutta keskustelun aiheeni ovat ehkä raskaita kun en jaksa keskustella puutarhanhoidosta tai muusta arkisesta harrasteesta, en sairauksista (paitsi yleisellä tasolla syy-yhteyksiä muodostaen) enkä perheasioista. Ap
”Minusta taas syvälliset pohdiskelijat ovat raskaita ainoastaan silloin jos ovat liian tosikkoja ja paasaavat omia juttujaan vastavuoroisen keskustelun sijaan. Lähtökohtaisesti toisen syvälliset ajatukset ovat todella kiinnostavia ja pelkkä pinnallinen höpötys ei aina nappaa.”
Samaa mieltä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että on hyvä tarvita ketään, mutta tykkään että on kavereita joiden kanssa syntyy hauskoja keskusteluja. Henkistä stimulaatiota siis kaipaan ja joskus myös henkistä tukea toki. Olisi kiva myös käydä joskus ulkomailla kaveriporukan kesken.
En pitäisi pelkästään velvollisuuden takia yhteyttä kehenkään, tuntuisi aika järjenvastaiselta pitää yhteyttä jos ei viihdy toisen seurassa.
Vierailija kirjoitti:
”Itse tykkään että voi puhua syvällisiä sekä myös vitsailla avoimesti mistä vain. Ei kannata ottaa elämää liian vakavasti kuitenkaan :)”
Minäkin vitsailen, aika paljonkin, ja mitään valitusta ja vellomista en jaksa, mutta keskustelun aiheeni ovat ehkä raskaita kun en jaksa keskustella puutarhanhoidosta tai muusta arkisesta harrasteesta, en sairauksista (paitsi yleisellä tasolla syy-yhteyksiä muodostaen) enkä perheasioista. Ap
Joo minulla kanssa se, että tykkään jos voi toisen kanssa avoimesti ja suoraan puhua vaikka mt-ongelmista yms, ja pinnalliset aiheet kuten urheilu ja autot kyllästyttävät :D olenkin adhd-autisti, ehkä aika monet tavalliset ihmiset eivät uskalla näin häpeilemättä puhua vaikeista asioista vaan haluavat pitää kulisseja yllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siis minäkin vastasin, että kevyttä seuraa tekemisiin jne. Mutta ei se haittaa, vaikka olisit syvällinen pohdiskelija. Olen itsekin. Se vain, kun en enää jaksa kovin paljoa sellaista muiden kanssa. Ja just se vellominen ja raskaus vie voimat. Jos se pysyy energialtaan kevyenä ja maltillisena, niin ei haittaa. Sehän olis just kaikkein parasta, jos sais samassa paketissa monipuolisen ihmisen.
Jos olet sellainen, niin ongelma voi olla se, ettei ihmiset osaa lokeroida sua. Älä kuitenkaan muutu muiden vuoksi. Luotetaan ennemmin siihen, että kun näyttää mikä on, niin oikeat ihmiset löytää. Suurin osa ihmisistä tarvii niitä lokeroita. Sitten on meitä, jotka ei vain sovita mihinkään lokeroon ja se pelottaa. Energian pitää myös jotenkin sopia yhteen.
Sitten sekin, että jos kommunikointi on liian erilaista, niin ei tule ymmärretyksi tai toinen väsyy yrittämiseen (liian nopea/hidas, liian tarkka/suurpiirteinen, epäselvä, hiljainen, liian kovaääninen, vaikeita termejä, ei ymmärrä toisen huumoria). Itselläni on tuo kommunikointi noussut tärkeäksi oman kuormituksen myötä. Ei riitä enää energia siihen, jos pitää koko ajan pinnistellä, että ymmärtää toista, tai sopeuttaa omaa puhetta ja tarkkailla, ymmärtääkö toinen. Ehkä siitäkin syystä haluan mieluiten vain keveyttä nykyään. En jaksa enää viestitelläkään, kun tuntuu, että toinen puhuu aidasta ja toinen aidanseipäästä, eikä kumpikaan tiedä mistä kukakin puhuu.
Itse olen sellainen, että minulla on monenlaisia näkökulmia ja huomioita ihan arkisiinkin asioihin. Saan keskustelusta viihdyttävän vaikka aiheena olisi mattojen tamppaus. Vastavuoroista pallottelua, tilanteen mukaista flirttiä, piikittelyä, vitsailua… Olenkin yleensä juhlissa se joka piiritetään nopeasti. Voi johtua osittain myös tietyn genren julkkisstatuksesta.
Ja se jota yleensä huomion keskipisteenä olevat ihmiset vihaavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seuraksi
vaikka road tripille
Tuli tuosta adhd-autistista mieleen, että sekin voi olla se syy, ettei ihmistä osata lokeroida. Adhd-autisti voi vaikuttaa niin tavalliselta, ettei kukaan arvaisi (itsekään), mutta silti siinä on jotain. Ainakin se, että ei jaksa niitä typeriä sosiaalisia pelejä ja nokkimisjärjestyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suihin otto, oma selkä niin kankea ettei taivu.
poistoon
Jos miettii, mihin tekemisiin kaipaan, niin lenkkiseuraksi, marjaan, sieneen ja kalaan. m50
Seuraksi yhteiseen tekemiseen ja elämässä mukana kulkemiseen. Mitään päivittäistä viestittelyseuraa tai meemien lähettelyä en kaipaa, mieluummin sovin tapaamisen ystävän kanssa, sitten tehdään jotain yhdessä ja jutellaan mistä milloinkin huvittaa, joskus syvällisiä, joskus päivän uutisista ja lomasuunnitelmista.
Kyllä