Lue keskustelun säännöt.
Syöpää sairastavien lasten/nuorten vanhemmat
30.07.2026 |
Meidän nuori menehtyi syöpään pari vuotta sitten. Omilla harteilla on aivan valtava syyllisyyden taakka, koska syöpä oli lähettänyt etäpesäkkeitä, kun se todettiin. Kyse oli harvinaisesta ja erittäin aggressiivisesta taudista ja erikoislääkäri ym. vakuuttivat ettei ennuste olisi muuttunut, vaikka se olisi todettu aiemmin. Mun on kuitenkin vaikeaa uskoa sitä. Jos olisi heti todettu, kun ensimmäinen pesäke ilmestyi, hän voisi vielä olla täällä.
Kyseinen syöpä uusii herkästi, niin oman mielenterveyden vuoksi yritän vakuuttaa itseni siitä, että mitään ei olisi voitu tehdä toisin eli lopputulos olisi ollut tämä ennemmin tai myöhemmin mutta olisi ollut edes MYÖHEMMIN. Olisi saatu lisää aikaa kuitenkin.
Hirveä syyllisyys mutta toisaalta hyväksyn sen, että tämä syyllisyys ja suru on nyt osa mua. Ajattelen myös, että se syyllisyys on ansaittua eli mun kuuluukin potea sitä loppuelämäni.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Minusta kuulostaa että AP teit kaikkesi minkä pystyit etkä ole lääkäri ilmeisesti ammatiltasi joten et voi olettaa että osaamisesi ja havannointisi olisi lääkärintasoista saati tietotaito. Asian vierestä kerron, Itse menetin rakkaan äitini joka oli alle 60v syöpään koska terveyskeskuksessa tehtiin väärä diagnoosi ja he tämän myönsivät. Olisi pitänyt hakea korvausta tästä mutta emme kukaan jaksaneet. Äiti ramppasi jatkuvasti terveyskeskuksessa mutta diagnoosi oli tyyliin vatsavaivoja on vaan ja jatkuvaa vähättelyä. Diagnoosi tuli puolivuotta liian myöhään jonka jälkeen kriittisessä tilassa leikkaukseen ja sytöhoitoihin. Äiti menehtyi reipas 2 vuotta leikkauksesta ja kolmen sytöhoitojakson jälkeen. Olen ollut armollinen itselleni, asuin tuolloin kaukana ulkomailla ja äiti hoisi asioitaan täällä itsekseen. Luotin terveyskeskuksen arvioihin vaikka yhdessä äitini kanssa asiaa kummasteltiin. Muutin takaisin omaishoitajaksi kun äiti leikattiin. Syöpä oli agressiivinen. En ole sote-alalla töissä joten luotin että osaavat tahot tekevät oikeat diagnoosit. Jotta ihan kaikkeen voisi elämässä varautua täytyisi olla juristi-lääkäri-rakennusammattilainen jottei putoaisi johonkin elämän mutkan takana olevaan sudenkuoppaan mutta kukaan ei voi olla tätä kaikkea kerralla, vaan luotamme ammattilaisten arvioihin koska meidän on pakko. Aina voi jossitella jälkikäteen mutta se on kovin turhauttavaa. Kaikkea lämpöä ja voimia itsellesi AP, sinulla on nyt edessäsi tie jossa itsellesianteeksianto tulee tärkeäksi ja se että pidät huolta omasta jaksamisestasi. Valoa sinulle.
💔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iso kiitos kaikille kauniista vastauksista ja lohdun sanoista <3 Säilytän tämän ketjun itselläni, jotta voin palata, kun on huono päivä. Kiitos!!
Ap
Jos vaan olisi vähemmän narsistinen siitä lapsestaan, eihän naapurin ole ongelma yleensä vaikka kuolisikin keskenkasvuisena, se oman jatkuvuuden tyssääminen siitä tekee.
Nyt sulla on äärimmäisen väärä paikka tälle aloitukselle.
Vierailija kirjoitti:
Nyt sulla on äärimmäisen väärä paikka tälle aloitukselle.
Kuinka niin? Ohis sivusta.
Minusta kuulostaa että AP teit kaikkesi minkä pystyit etkä ole lääkäri ilmeisesti ammatiltasi joten et voi olettaa että osaamisesi ja havannointisi olisi lääkärintasoista saati tietotaito. Asian vierestä kerron, Itse menetin rakkaan äitini joka oli alle 60v syöpään koska terveyskeskuksessa tehtiin väärä diagnoosi ja he tämän myönsivät. Olisi pitänyt hakea korvausta tästä mutta emme kukaan jaksaneet. Äiti ramppasi jatkuvasti terveyskeskuksessa mutta diagnoosi oli tyyliin vatsavaivoja on vaan ja jatkuvaa vähättelyä. Diagnoosi tuli puolivuotta liian myöhään jonka jälkeen kriittisessä tilassa leikkaukseen ja sytöhoitoihin. Äiti menehtyi reipas 2 vuotta leikkauksesta ja kolmen sytöhoitojakson jälkeen. Olen ollut armollinen itselleni, asuin tuolloin kaukana ulkomailla ja äiti hoisi asioitaan täällä itsekseen. Luotin terveyskeskuksen arvioihin vaikka yhdessä äitini kanssa asiaa kummasteltiin. Muutin takaisin omaishoitajaksi kun äiti leikattiin. Syöpä oli agressiivinen. En ole sote-alalla töissä joten luotin että osaavat tahot tekevät oikeat diagnoosit. Jotta ihan kaikkeen voisi elämässä varautua täytyisi olla juristi-lääkäri-rakennusammattilainen jottei putoaisi johonkin elämän mutkan takana olevaan sudenkuoppaan mutta kukaan ei voi olla tätä kaikkea kerralla, vaan luotamme ammattilaisten arvioihin koska meidän on pakko. Aina voi jossitella jälkikäteen mutta se on kovin turhauttavaa. Kaikkea lämpöä ja voimia itsellesi AP, sinulla on nyt edessäsi tie jossa itsellesianteeksianto tulee tärkeäksi ja se että pidät huolta omasta jaksamisestasi. Valoa sinulle.