Tein itse kaikki läksyt yksin, nyt omat lapset tarvitsevat läksyapua koko ajan...

Että onko kouluissa levottomampaa nykyään, menee enemmän aikaa järjestyksen pitoon? Opetussuunnitelmat on kuulemma kunnianhimoisempia kuin ennen, sanoo opettajat.

autettiin lapsena ja mä autan nyt lastani.

olen itsekin ope ja silti ihmettelen...

t. ap

En kyllä tarvinnutkaan apua.

Musta tuntuu, että noi etenee kauheeta vauhtia.

Itse sain ja tarvitsinkin lapsena apua läksyjen teossa. Minä olen ajatellut että koulu on nykyään niin helppoa, että lapset saa kiitettäviä temättä juuri mitään.

Esikoinen aloitti ekan luokan ja olin varautunut, että yhdessä sit kahlataan läksyjä läpi. Mutta itsehän poika ne onkin tehnyt. usein jo ip-kerhossa tai sit tekee kotona. Aluksi katsoin onko oikein, mutta nyt en katso kuin ehkä kerran viikossa vähän kuinka sujuu.



Voihan tämä tästä vielä muuttua. Alussa on vasta koulutie meillä :)

Poika aloitti ekalla ja jo nyt on ollut tilanteita että apua on tarvinnut. Kuitenkin sanoisin että poika ON fiksu:-). Kuinkahan käy jatkossa? Vähän pelkään että tätäkö tämä on kolmen lapsen kanssa. Kaikki iltapäivät/illat kiinni läksyissä ja niiden auttamisessa??!



Muistelen ettei mua koskaan kukaan auttanut ja ihan hyvin meni silti. Yliopistoon asti pääsin.

Nykyään opiskeltavia asioita on enemmän. Etenemistahti on nopeampi kuin esimerkiksi 80-luvulla. Myös yksilöissä on eroja. Sinä olet voinut olla sellainen, joka on mielellään pohtinut asioita yksin. Lapsesi taas ovat ehkä sellaisia, että oppivat paremmin keskustellen. Ope

kuin ihan poikkeuksellisesti. Yksi lapsista on jo yläasteella.Olen kyllä tarkkana, että läksyt on tehty ja välillä tarkistan tuloksia. Joskus olen alaluokkalaisen pistänyt tekemään uusiksi, kun jälki on ollut niin huolimatonta ettei tekstistä saa erkkikään selvää, mutta 99% nuo pitävät kyllä itse huolen läksyistään.

että lapseni menevät kouluun ja saan auttaa heitä läksyjen teossa. Joopa, tuo opettaja oli aikanaan yksi toiveammattini...

Ne on tehty 5 minuutissa ja sitten mangutaan, ettei ole tekemistä.

Neljän äiti

itse opettelin vasta peruskoulun 4. luokalla kertotaulun vuonna 1972...



t. ap

Onkohan meidän 9. luokkalaisen koulussa jotain vikaa kun koskaan ei ole läksyjä tai ne ainakin kuulemma ehtii kaikki tehdä välitunnilla koulussa???

Eli olen miettinyt samaa kuin ap.



Mutta voi tosiaan olla että meillä oli helpompaa. Muistan joskus kysyneeni isältä apua matikan läksyissä, mutta koska faijakin oli sellainen besserwisser itse, niin oli "noloa" näyttää tyhmyytensä. Sitä vaan yritti itse pärjätä.

ettei edes me korkeakoulutetut vanhemmat osattu auttaa, olivat niin omituisia.



t: 17

No sit mäen oo niin huolissani, kun tunnen itseni älykääpiöksi auttaessani 4-luokkalaista matikassa! En meinaa tajuta niistä laskuista mitään! Mutta mä en kyllä olekaan korkeakoulutettu, ihan opistotasoa ihmisenä.

minulle ihan hepreaa. En ymmärrä tippakaan, mitä niissä kysytään. Pitäis kai etsiä isompien lasten kirjat ja luntata sieltä.

ettei edes me korkeakoulutetut vanhemmat osattu auttaa, olivat niin omituisia.

t: 17

Ja en sitten ikinä pitänyt koulua tärkeänä ja nyt aikuisena kärsin siitä, että minusta olisi muuhunkin kuin tstotöihin...



Omia lapsiani autan ja patistan läksyjen tekoon.

Joskus menin kysymään isältä neuvoa ja, kun neuvo oli vain "viitteellinen", niin mulla paloi heti hihat. Isä ei suostunut sanomaan suoraan vastausta. Erityisesti lukioiässä tuli muutama suutahdus asiasta. Olin vaan niin kärsimätön ja olisin halunnut isän suoraan kertovan ratkaisun ja pitkällä matikalla sitä matikkaa oli jatkuvasti, joten olin aika usein tuossa tilanteessa.. Äiti neuvoi paremmin esimerkiksi kielien kanssa, mutta ei sekään suoraan suostunut tekemään asioita puolesta. Tosin kielissä ei ollut niin paljon sellaista pähkäiltävää kuin matemaattisissa aineissa.



Niin ja vanhempani ovat opettajia toisessa lukiossa. Isä oli lukion matikanope, mutta eipä siitä paljon apua ollut...:)