Valmennus (pelkopolilla) käynnin keskusteluista.
Ajattelin laittaa tänne odotus ja synnytys osioille vähän viestiä tuosta ns.pelkopolin tapahtumista. Moni kun tuntuu olevan kiinnostunut mitä siellä tapahtuu jne.
Tässä oma kohtainen kokemukseni:
Ensin kätilö ultraa ja katsoo vauvan kokoa jne.
Meillä (KPKS) tuodaan myös esitäytetty lomake ekalle käynti kerralle. Kätilö ottaa tämän lomakkeen. Kyselee mikä sinua eniten pelottaa synnytyksessä ja kuuntelee.
(Minulle on sattunut aina sama kätilö ultrauksessa ja hän jopa on kertonut oma kohtaisesti kuinka hänen synnytyksensä (kaksoset)meni hyvin kun sai epiduraalin.)
Ilmapiiri on tosi hyvä siellä, kukaan ei sano että turhaan pelkäät jne vaan todella kuuntelevat ja ymmärtävät.
Lääkäri sitten lukee sitä lomaketta johon olin kirjoittanut kaikki pelkoni jne. Sitten sen pohjalta keskustellaan ja mietitään auttaisiko tähän pelkoon tätä ja tämä. Esim. jos pelkää kipua eniten niin, lääkäri ehdottaa että kirjataan ylös, että saat varmasti epiduraalin, kohdunkaulapuudutteen jne kun synnytys etenee. Jos pelkää, että joutuu jäädä yksin, niin kirjataan ylös että kätilö ei saa poistua koko aikana kun synnytät. jne...
Todella henkilökohtainen suunnitelma siellä tehdään jos kerran pystyt puhua peloistasi ja siitä mitä haluat synnytykseltä.
Itselläni kirjattiin myös, että ei käynnistetä jos ei ole syntynyt tiettyyn pvm mennessä vaan leikataan. Ylös kirjoitettiin myös että missä vaiheessa tahansa saan sektion jos synnytys kipu tms on mielestäni pelottavaa/kohtuutonta.
Tämä lääkäri sanoi, että hän käy synnytysosaston kätilöiden kanssa läpi paperini. Näin he tietävät että kun tulen synnyttämään heidän on noudatettava minun ja lääkärin kirjaamia toivoita/ohjeita. Tämä auttaa ainakin minua luottamaan heihin ja vähentämään pelkoani.
Toki minua vieläkin synnytys hirvittää ja pelottaa.
Käyn vielä kerran ennen synnytystä siellä ja sitten minun täytyy tehdä lopullinen päätös toimitaanko tämän kaavan mukaan mitä viimeksi sovittiin vai haluanko sektion.
Ensimmäisen lapsen kohdalla pelkäsin niin etten oikein saanut puhuttua peloistani selkeästi ja halusin ehdottomasti sektion. Sain sen ja en kadu, oli hyvä kokemus. Mutta nyt mieltäni kuitenkin askarruttaa että josko sittenkin pystyisin tähän alatie synnytykseen....
Vauva on tällä kertaa perätilassa ja istukka edessä joten senkin takia vielä tuo synnytystapa on auki.
Reippaasti kaikki vain pelko/valmennuspolille jos vähänkään jokin synnytyksessä pelottaa tai askarruttaa. Suosittelen!!!
Neuvolasta kyllä ohjaavat ja varaavat aikaa näille poleille.
Kommentit (5)
hassua miten nuo käytännöt vaihtelevat. KSKS:ssä käydään ensin lääkärin juttusilla, lääkäri ultraa ja keskustelee aiemmasta synnytyksestä ja siitä, mitä tulevan suhteen on tehtävissä. esim. omalla kohdallani keskusteltiin käynnistämisestä, jottei lapsi kasva liian suureksi, ja lantionmitoista. Minulla on siis röntgenissä todettu kapeikko istuinkärkien välissä, ja siihen kohtaan ovat molemmat aiemmat synnytykset jumittuneet.
Lääkärikäynnin jälkeen varsinainen keskustelu käydään kätilön kanssa, ja samalla tehdään synnytyssuunnitelma. Esimerkiksi minulle kirjattiin, että haluan epiduraalin, etten taas joudu synnyttämään ilman kivunlievitystä.
Minulla oli PHKS:ssa ensin pelkokätilön kanssa aika, jossa käytiin edellinen synnytys (josta traumat jäivät) läpi ja käytiin vielä läpi silloiset ja nykyiset käytännöt. Sen jälkeen lääkäriaika puolentoista kk kuluttua ja vielä tulee yksi aika, jossa ultrataaan vauvan koko ja saan nähdä vielä synnytyssalin (elleivät ole täynnä). Toiveita kirjattiin ylös ja sain ihan hyvän mielen siitä, että myös henkilökunnan mielestä edellisessä synnytyksessä sattui käymään monia ikäviä asioita. Kuulemma kokosin koko sarjan. Minä en missään tapauksessa halua sektiota. Ja pelkään puudutteita, koska epiduraali ei onnistunut minulla. Ja monia muitakin juttuja..
KÄynnit ovat kuitenkin auttaneet.
Haluisin taas kertoa oman kokemukseni TAYS:sta. Eli ensin menin kätilölle joka otti vauvasta sydänkäyrän, sen jälkeen aulaan istumaan ja sitten pääsi lääkärille joka ultrasi ja kysyi mikä pelottaa. Ja rupesi sen jälkeen kertomaan miten Afganistanisssakin naiset synnyttävät ilman kipu lääkitystä ja olot ovat hounot ja mitä tässä nyt tarvii pelätä, kun kaikki me naiset olemme samasta muotista. Lääkäri siis oli Afganistanilainen. Että todella ammattimaista... nyt ollaan suomessa. Sitten vasta kyseltiin haluanko aikaa pelkopolille ja tarjolla oli vain enää yksi vapaa aika, jonka onneksi sain. Eli nyt sitten pääsen vasta ensi kerralla keskustelemaan synnytyksestä ja sen peloista, vaikka luulin ,että olisivat jo jotain asiasta kyselleet kun kävin siellä.
Itse kävin täällä ruuhka-Suomessa n. viikko ennen synnytystä suuren sairaalan pelkopolilla juttelemassa kätilön kanssa synnytyksestä. Kokemus oli todella ikävä; hän vain pelotteli minua lisää kertomalla 3-asteen repeämistä yms komplikaatioista, jonka lisäksi hän oli jostain syystä innostunut kertomaan siitä, kuinka paha juttu sektio on (verrattuna alatiesynnytykseen), vaikka en ollut sektiota koskaan halunnutkaan ja ilmoitin siitä myös hänelle. Olisi kyllä kannattanut jättää väliin koko käynti. Mutta kiva kuulla, että muualla on asiat paremmin.
olipa hyvä selventävä teksti, kiitos! mulla on sovittuna että soitan itse syksyllä ajan pelkopolille, sama sairaala kun sulla (kpks) ja sitten käydään asiat läpi. tilanne on se että esikoisen synnytin hätäsektiolla ja kakkonen tuli niin vauhdilla että repesin todella pahasti, se ei kuitenkaan oikeuta suoraan sektioon. lääkärinä on tuttu ja turvallinen Pirjo, johon todella luotan, kakkonen oli loppumetreillä perätilassa ja Pirjo käänsi vauvan " tuosta vaan" eikä tuntunut ollenkaan pahalta, ja kääntyikin helposti.
nyt haluan ehdottomasti sektion, en halua revetä enkä muutenkaan ottaa mitään riskiä koska toipuminen oli todella tuskallista, sektiosta selvisin muutamassa viikossa mutta alatiesynnytksestä meni puoli vuotta että pystyi edes joten kuten elämään normaalia elämää istumisineen, vessassa käynteineen ja seksielämän suhteen.
toki sektiollakin on riskinsä mutta minulle ne ovat pienemmät kuin alatiesynnytyksessä.
mitens muilla revenneillä, menettekö sektioon vai otatteko riskin ja alakautta, toki voihan olla että ei enää repeä mutta kellä on kristallipallo?