Lue keskustelun säännöt.
Isälläni on todettu Alzheimerin tauti. Asuu yksin maalla,
23.05.2007 |
kaukana meistä. Mitähän on odotettavissa ja kuinka pian... mitä ihmettä tässä voisi asian hyväksi tehdä? Onko kellään tietoa tai omakohtaisia kokemuksia?
Kommentit (9)
Minkä ikäinen isäsi on? Onko hänellä mahdollisuus muuttaa johonkin palvelutaloon? Tietysti menisi kotihoidossa ehkä pitkäänkin mutta harvalla ihmisellä on mahdollisuutta hoitaa kotona vanhempaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aluksi se oli tosi shokki, nyttemmiten olen jo sinut asian kanssa.
Minun äitini meni lääkityksestä huolimatta aika vahdilla huonoon kuntoon. Noin vuoden kuluttua diagnoosista hän sai paikan vanhainkodin dementiaosastolta. Itse hän ei osannut huolehtia lääkityksestään, joten vanhainkodissa tilanne on tasaantunut paremmaksi, kun lääkkeet tulee otettua oikeina määrinä ja oikeaan aikaan. Nyt hänen tilansa on noin vuoden verran pysynyt melko muuttumattomana.
tarpeeksi ajoissa pistänyt itseään jonoon, voi kestää kauankin. Näkee ja kuulee todella huonosti, pissaa vaippoihin, kaatuu joskus, kun saa pienen tajuttomuuskohtauksen. Kaiken huipuksi lääkärit ovat tähän saakka sallineet autolla ajon, järkyttävää, onneksi ei ole tappanut ketään!
On tärkeää, että joku tietää, missä mennään. Isäsi voi myös skarpata hoitsujen kanssa, jolloin tilanteen vakavuutta ei tiedetä ennen kuin on liian myöhäistä.
Tsemppiä. Toivottavasti saat isäsi hoitoon mahdollisimman pian. Helpottaa sekä hänen että itsesi jaksamista.
Oma äitini oli liian sairas ja itsepäinen suostuakseen omin päin hoitoon, jolloin siitä tuli ihan kamala taistelu :(
Ensin käytöksessä oli pieniä muutoksia, sitten jo pian muuttui harhaiseksi.
Diagnoosi saatiin parissa kuukaudessa, sen jälkeen oli sitten vielä pari kuukautta kotona niin että kodinhoitajat kävivät pari kertaa päivässä tuomassa lääkkeet ja ruuat. Siltikään ei kotona pärjännyt, puuhasi yöaikaan kaikkea pimeetä, tyhjensi pakastimen olohuoneeseen, räjäytti kiukaan ym.
Joutui sairaalaan missä odotti vanhainkodin dementiaosaston paikkaa muutaman kuukauden. Nyt on ollut vuoden verran vanhainkodissa ja on paljon paremmassa kunnossa. Tuntuu viihtyvänkin, vaikka aina kertookin pääsevänsä seuraavana päivänä kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hänen kanssaan, käytte kalassa tms. Ei siellä palvelutalossa sitten enää mitään ihmeempiä tehdä: syödään, katsotaan tv: tä nukutaan.
Vierailija:
tarpeeksi ajoissa pistänyt itseään jonoon, voi kestää kauankin. Näkee ja kuulee todella huonosti, pissaa vaippoihin, kaatuu joskus, kun saa pienen tajuttomuuskohtauksen. Kaiken huipuksi lääkärit ovat tähän saakka sallineet autolla ajon, järkyttävää, onneksi ei ole tappanut ketään!
Dementiapotilaiden hoito on vaativaa. On kuin hoitaisi pikkulapsia joilla on kuitenkin aikuisen voimat. Myös ovien on oltava lukossa potilaiden turvallisuuden vuoksi. Jos he pääsevät osastolta karkaamaan niin eivät osaa enään takaisin. Ongelmana voi olla myös kasvanut sukuvietti, potilaat usein ahdistelevatkin toisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävi meillä viimeksi kolme vuotta sitten kuopuksen ristiäisissä. Vuosi sitten oli sisareni pojan yo-juhlissa ja sielläkin tuupertui koulun juhlasalin lattialle, mutta tokeni niin paljon, että piti jopa myöhemmin pienen puheen. Yritämme nyt kesän aikana käydä hänen luonaan muutaman kerran ja viedä mieluisia ruokia ja leivonnaisia.
Isäsi ilmeisesti aloittaa nyt heti lääkityksen. Sitä pitää seurata, joten alkuun olisi hyvä ottaa kotisairaanhoitaja käymään kerta viikossa tms. Hän voi pärjätä kotona ihan hyvin vuosikausiakin tai mennä jo kesän aikana niin huonoksi, että vanhainkoti on oikea paikka. Soittelet ja kyselet kuulumisia usein ja käytte niin usein kuin voitte. Jos huolestuttaa vointi, soitat kotisairaanhoitoon.