Seurustelitko yksinhuoltajan kanssa?

Lapsen omaava ei voi tarjota mitään parisuhteessa lapsettomalle. Tietenkin löytyy näitä aisureita/lapsenpiikoja kyllä.

Ei kiitos. Sitä säätämistä omien aikataulujen ja lasten isän kanssa, milloin sille sopii sen kohdalle sattuva viikonloppu lasten kanssa ja milloin peruu viime hetkellä, kun tulee yllättävä ryyppyreissu kavereiden kanssa. Ei siinä pysty mitään aikatauluja sopimaan. Helpommalla pääsee kun nostaa kättä ja ajelee tämän naisen ohi.

Paljon parempi kysymys olisi, haluaako eronnut nainen lapsilla tai ilman seurustella uudestaan heteromiehen kanssa - hänellähän on jo kokemusta.

Ei niillä ole aikaa seurusteluun ja toisekseen ovat kaikki todella lihavia ja ylipainoisia. Näistä syistä johtuen en pystyisi seurustelemaan. Ei voi norsun kanssa seurustella. Ovat syöneet itsensä melkein hengiltä.

Vierailija kirjoitti:

En jaksa säätää yksinhuoltaisien aikataulujen kanssa ja lapsistaan vastuuta ottamattomat miehet ovat todellinen turn off.

Niinpä vain miehiä, joilla ei ole alaikäisiä lapsia.

Ottihan Natalie Koivukin Mikon 3 lapsen kanssa  vaikka ei ole nelikymppisenä yhtään omaa lasta. 🤭

Usein sekoitetaan yksinhuoltajat ja yhteishuoltajat. Vanhempi, joka asuu lasten kanssa, mutta lapset käyvät etävanhemmam luona joka toinen viikonloppu on yhteishuoltaja. 

Minulle isoin turn off ovat isät, kirja tapaavat lapsiaan vain joka toinen viikonloppu ja vielä valittavat elatusmaksuisra. Se on selkärangatonta vastuunpakoilua, joten ei

jatkoon. 

Jos vapaat mies ja nainen ihastuu, tykästyy, rakastuu niin ei ole mitään esteitä jotta olisivat kimpassa.

Miksi olisi.

Ei silloin oikeasti ole tykästynyt edes jos vaikka toisella on lapsia ja sen takia ei juttu etene.

Vierailija kirjoitti:

Yh sinkku äitinä en hae miesten hyväksyntää tai mitenkään etsi parisuhdetta aktiivisesti. Tosin se voi johtua siitäkin, että olen aika itsenäinen ja laatu nainen. Rauhallinen, kiltti, päihteetön ja korkeasti koulutettu niin ei mulle kuka tahansa kelpaa tähän rinnalle. Miehen pitää olla samalla tasolla, en ala passaamaan rikollisia tai alkoholisteja tai muitakaan ongelmia kun olen aina itse ollut se vastuunkantaja ja kunnollinen niin rinnalle kaipaa toista samantyyppistä ihmistä eli en todellakaan ota tähän edes ketään holhottavaa syömään loppujakin energioita. 

Aika heikkoa kielioppia "korkeasti koulutetulta". Opetellaan nyt edes ne yhdyssanat.

Vierailija kirjoitti:

Olen yhtä käynyt panemassa, mutta ei johtanut sen pitemmälle.

Siihen aikaan ikää oli sen verran vähän, ettei lapset kyllä tulleet kysymykseen muutenkaan ja opinnot kesken. Enkä olisi kyllä muutenkaan halunnut valmiiksi tehtyjä lapsia pakettiin mukaan.

Ei johtanut pidemmälle? Sinulla on vaan niin pieni. Voi raukkaa. 

Vain siinä tapauksessa, jos isä on valitettavasti kuollut ja äiti on leski. Muuten en.

En missään nimessä. Olen vela enkä halua, että seurustelukumppanilla on lainkaan lapsia, ei edes aikuisia.

Onneks ei tarvii alentua tollaseen. 

Ei kiinnosta tatuoidut tantat ja elättää niiden moppipäinen ruskea ipana.

Sinkkuvanhemmat sopivat hyvin toisillensa, miksi lapsettomat pitäisi alkaa stressaamaan ja pompoteltavaksi toisen aikataulujen mukaan?

Seurustelin aikanaan yksinhuoltaja äidin kanssa, tai ehkä pitäisi sanoa että yritin seurustella. Oli tosi vaikea löytää yhteistä  aikaa, koska hän oli jatkuvasti todella kiireinen lasten ja töidensä kanssa. Pidin hänestä kyllä paljon, eli homma kaatui puhtaasti "logistisiin" ongelmiin. 

Mä en kyllä tunnista ilmiötä etteikö muka yh:t löytäisi uutta kumppania. Kun itse erosin lasteni isästä, asia ei ollut millään tavalla ongelma. Kysyntää oli ihan samalla tavalla kuin lapsettomanakin. Itse kiinnostun vain harvoista, ja olin sinkkuna muutamia vuosia ihan omasta tahdostani, en siksi etteikö miehiä olisi ollut tarjolla. Nykyisellä miehellänikin on lapsi aiemmasta liitosta, eikä se ole koskaan ollut minulle ongelma, kuten ei minunkaan lapsi ole miehelle. Tunnen muitakin pareja, joilla toisella, tai molemmilla on lapsia aiemmista suhteista. Valitseeko joku oikeasti puolisonsa sen perusteella onko tällä lapsia vai ei? Ette vahvan ihastumisen ja vetovoiman perusteella? Mulle on ehdoton vaatimus, että täytyy olla vahvaa kemiaa (sähköä ilmassa jo alusta alkaen), ja sitä on todella harvan kanssa. Jos sitä on, on muut asiat aivan sivuseikkoja.

Kyllä, kunhan lapset ovat kasvattuja, eivät sellaisia, jotka pysyvät minuuttia pidempään paikallaan vain kahleilla ja jotka huutavat kuin eläimet. Kun lapset osaavat käyttäytyä, niin seurustelen mielelläni yh-äidin kanssa. 

Olen sinkkuäiti, mutten jaksa itse parisuhdetta. Päivät on niin täysiä muutenkin ja kun miehistä on tietyllä tavalla lisää vaivaa. Lasten jutut, työt, koira, opiskelu,,, kaikki menee sen edelle että löytyisi parisuhde. 

En ole kyllä kokenut mitenkään hankalaksi löytää seuraa halutessani. Tosiaan kun suurella osalla miehistäkin on lapsia, niin eivät tietystikkään ajattele, että lapset pilaa ihmisen. 

Vierailija kirjoitti:

Mä en kyllä tunnista ilmiötä etteikö muka yh:t löytäisi uutta kumppania. Kun itse erosin lasteni isästä, asia ei ollut millään tavalla ongelma. Kysyntää oli ihan samalla tavalla kuin lapsettomanakin. Itse kiinnostun vain harvoista, ja olin sinkkuna muutamia vuosia ihan omasta tahdostani, en siksi etteikö miehiä olisi ollut tarjolla. Nykyisellä miehellänikin on lapsi aiemmasta liitosta, eikä se ole koskaan ollut minulle ongelma, kuten ei minunkaan lapsi ole miehelle. Tunnen muitakin pareja, joilla toisella, tai molemmilla on lapsia aiemmista suhteista. Valitseeko joku oikeasti puolisonsa sen perusteella onko tällä lapsia vai ei? Ette vahvan ihastumisen ja vetovoiman perusteella? Mulle on ehdoton vaatimus, että täytyy olla vahvaa kemiaa (sähköä ilmassa jo alusta alkaen), ja sitä on todella harvan kanssa. Jos sitä on, on muut asiat aivan sivuseikkoja.

Ei todellakaan ole "aivan sivuseikka", jos kerta kaikkiaan inhoaa lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en kyllä tunnista ilmiötä etteikö muka yh:t löytäisi uutta kumppania. Kun itse erosin lasteni isästä, asia ei ollut millään tavalla ongelma. Kysyntää oli ihan samalla tavalla kuin lapsettomanakin. Itse kiinnostun vain harvoista, ja olin sinkkuna muutamia vuosia ihan omasta tahdostani, en siksi etteikö miehiä olisi ollut tarjolla. Nykyisellä miehellänikin on lapsi aiemmasta liitosta, eikä se ole koskaan ollut minulle ongelma, kuten ei minunkaan lapsi ole miehelle. Tunnen muitakin pareja, joilla toisella, tai molemmilla on lapsia aiemmista suhteista. Valitseeko joku oikeasti puolisonsa sen perusteella onko tällä lapsia vai ei? Ette vahvan ihastumisen ja vetovoiman perusteella? Mulle on ehdoton vaatimus, että täytyy olla vahvaa kemiaa (sähköä ilmassa jo alusta alkaen), ja sitä on todella harvan kanssa. Jos sitä on, on muut asiat aivan sivuseikkoja.

Ei todellakaan ole "aivan sivuseikka", jos kerta kaikkiaan inhoaa lapsia.

Tuskin tuollaisen kanssa olisi sitä kemiaakaan, jos on noin erilainen ihminen.