Työpaikat ovat päiväkoteja

Esim. viisikymppinen pitkään työelämässä ollut kollega käy säännöllisesti valittamassa minulle kesäharjoittelijan virheistä. En sano ääneen, että miten se minuun liittyy kun en minä hänen kanssaan töitä tee. Sen sijaan vastaan niin hyvin kuin pinnaa riittää, että no oletko jutellut hänen kanssaan asiasta. Ei kuulemma ole. "No mitä jos juttelisit?" "Okei." Hetken päästä kuuluu kun hän taas mylvii tuskissaan ja osaan odottaa häntä paikalleni ja pianhan hän sieltä jo kirmaakin: "Ei ollut kesätyöntekijä tehnyt niitä virheitä, kukaan ei ollut häneltä kysynytkään.", raportoi hän kuin pieni sotilas. "Joo huomaan kyllä ettei täällä osata kommunikoida", tekisi mieli sanoa ja "mitä tämäkään minuun liittyy. Yritän tehdä omia töitäni." Aikaisemmassa työpaikassa annoin palautteen tällaisille vanhemmille ihmisille suoraan, mistä seurasi ulossavustusyritykset ja itkupotkuraivarit. Nykyään menen siitä mistä aita on matalin ja vain hymistelen ja neuvon kohteliaasti.

Toisaallakin alkaa kuulua vauhkoa huutoa. Joku virhe on löytynyt ja se on kuulemma vuosia toistunut samanlaisena korjaamatta. Ripityksen kohteena on tässä kuussa aloittanut työntekijä. Mylvijä tenttaa häneltä miksi sama virhe toistuu vuosikausia eikä sitä korjata. Toinen katsoo ihan hoomoilasena. Siinä olisi paikka kysyä perehdytyksestä ja niin teenkin. "ÄLÄ SINÄ PUUTU TÄHÄN", mylvii menopaussihirviö. Hohhoijaa.