Nainen, haluaisitko olla hiljaisen naisen ystävä??

Antaisin mahdollisuuden, mutta kyllä suht vastavuoroisesti pitää osata keskustella.

Tietysti antaisin, mutta eihän tuppisuu voi olla kuitenkaan. Täytyy kuitenkin osata rakentaa keskustelua ja avata itsestään ja tekemisistään asioita.

Olisiko hiljainen myös kahden kesken vai vaan porukassa?

Nimenomaan. Lähes kaikki naispuoliset kaverit ja suikulaist on minule aivan liian puheliaita.

Mielestäni ystävyyteen kuuluu puhuminen. Tai jos ei pysty puhumaan, täytyy pystyä kirjoittamaan asiansa tai käyttää viittomakieltä. 

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ystävyyteen kuuluu puhuminen. Tai jos ei pysty puhumaan, täytyy pystyä kirjoittamaan asiansa tai käyttää viittomakieltä. 

tarkoittaa hiljainen=ei puhu?

En erityisemmin välitä hiljaisista ihmisistä.

En. Olen ollut ja suutun. Eri asia sairaat jos ei voi puhua. Hiljaiselle hiljainen ystävä. Voin tietysti olla yhtä hiljaa ja kiusallista. Mutta hiljainen haluaa nähdä päivällä, minä illalla. Ymmärrän kyllä ettei voi puhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ystävyyteen kuuluu puhuminen. Tai jos ei pysty puhumaan, täytyy pystyä kirjoittamaan asiansa tai käyttää viittomakieltä. 

tarkoittaa hiljainen=ei puhu?

Tarkoitatko itse, että hiljainen = puhuu hiljaisella äänellä?

Mikähän järki siinäkin olisi? 

En jaksaisi. Minulla on jo ihan normaalisti puhuvia ystäviä. Hiljaiset ihmiset harvemmin uskaltavat edes sanoa asioita suoraan silloin, kun pitäisi. On todella raskasta arvuutella, mitä hiljainen haluaa tai ajattelee. 

Minusta on vaivaannuttavaa olla hiljaa seurassa. Voin olla puhumatta yksinkin, joten mitä lisäarvoa ystävyys antaisi?

Ymmärrän jos isossa porukassa jää mieluummin tarkkailijan rooliin kuin on huomion keskipisteenä, koska itsekään en tykkää olla keskipisteenä. Mutta olen puhelias ja avoin ja pienemmässä porukassa ja kahdenkeskisesti tykkää jutella kovasti. Minulla on yksi asperger-kaveri, jonka kanssa joudun ylläpitämään keskustelua, koska hän on hiljaisemmasta päästä oleva henkilö. Selkeästi tykkää kun minä vedän keskusteluamme ja keksin puheenaiheita. Ei se niin älyttömästi haittaa, jos minulla on energinen päivä ja tykkään höpötellä, mutta väsyneempänä päivänä on työn takana ylläpitää keskustelua ja silloin ärsyttää, kun toinen on "perässä vedettävä". Kyllä jokainen voisi kahdenkeskisesti opetella antamaan itsestä sille toisellekin. Kannattaa treenata avoimuutta.

En. Olen itse vilkas ja puhelias, emme sopisi yhteen.

Hiljaisuus on aivan ok, mutta jos on jotain sosiaalisia angsteja niin sitten ei. Miksikään sosiaalikouluttajaksi en ala. 

Viihdyn itsekin hiljaa, yhdessä touhuten tai vaikka kahvilassa istuskellen ei koko aikaa tarvi jutella. 

Voisin antaa mahdollisuuden, kunhan ei vedä introvertti-korttia koskaan. Inhoan sitä, kun kaikenlaista hankaluutta ja töykeyttä perustellaan ”mutku oon introvertti”. 

Vierailija kirjoitti:

Voisin antaa mahdollisuuden, kunhan ei vedä introvertti-korttia koskaan. Inhoan sitä, kun kaikenlaista hankaluutta ja töykeyttä perustellaan ”mutku oon introvertti”. 

Introvertti ei tarkoita hankalaa tai töykeää. Noilla ei ole mitään tekemistä introverttiyden kanssa. 

Kunhan ei liian vaikeista asioista yritä jutella. Osaan lähinnä vain juoruta muista ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin antaa mahdollisuuden, kunhan ei vedä introvertti-korttia koskaan. Inhoan sitä, kun kaikenlaista hankaluutta ja töykeyttä perustellaan ”mutku oon introvertti”. 

Introvertti ei tarkoita hankalaa tai töykeää. Noilla ei ole mitään tekemistä introverttiyden kanssa. 

Ei niin. Silti jotkut selittävät huonoa käytöstä introverttiydellä.

Vierailija kirjoitti:

Kunhan ei liian vaikeista asioista yritä jutella. Osaan lähinnä vain juoruta muista ihmisistä.

Kaikki ekstrovertit eivät ole bimboja.