Kuinka monta riitaa jaksaa ennen kuin ero on tosiasia?

Vierailija kirjoitti:

En yhtään ihmettele ettei miehesi ymmärrä mikä on vialla, kun et täällä meillekään täysin anonyymisti syytä kerro.

Ja jos se on tuo yhteisen tekemisen puute, niin omakohtaisesta kokemuksesta sanon että pitkä parisuhde alkoi kukoistamaan kun toinen lopetti pakottamisen ja syyllistämisen. Jos toista ei kiinnosta hiihtäminen, etelänmatkat tai museot, niin älä pakota äläkä valita ja vittuile siitä vaan kunnioita toisen mielipidettä.

Jos toista ei kiinnosta mikään yhteinen aktiivinen tekeminen, niin vaikea on yhdessä mitään tehdä. Ja jos ei ikinä tehdä mitään kivaa yhdessä, Onko se silloin avioliitto? 
 

Toki voin itse tehdä mitä huvittaa, mutta yhteistäkin tekemistä kaipaan. Jos teen kaiken yksin, tai muiden kanssa, Miksi olisin tuon miehen kanssa..

Ap

Vierailija kirjoitti:

Oletko kokeillut sitä että annat sen miehen vaan olla ja alat tehdä itse niitä asioita joita haluat tehdä? Joskus paineen poistuminen piristää sitä toista osapuolta. Hän alkaa kokea että hänkin haluaa osallistua johonkin omasta vapaasta tahdostaan eikä pakolla. 

Teen paljon juttuja kavereiden ja teinien kanssa, mutta Mielestäni yhteisiäkin juttuja tarvittaisiin, muutakin kuin telkun katsominen. Juuri nämä yhteiset kesäjutut auttaisi löytämään yhteyttä ja muistoja, ei tv:n tuijotus. Tv:tä voin halutessani katsoa yksinkin.

Se, että molemmat vuorotellen tekee vain omia juttujaan, ei paljon avioliittoa avusta. Omat jutut on kivoja, mutta ei niillä avioliittoa pelasteta.

Ap

En katsoisi lapsellista mykkäkoulua

Vierailija kirjoitti:

Loma meni penkin alle, stressi koko kesästä purkautuu eikä mitään yhteistä suunniteltu etukäteen. No Ainoa mitä yhdessä tehtiin oli 3 km luontopolku mikä kierrettiin. Konserteista tai baareista ei tykkää, eikä kai mistään muustakaan. En tunne enää koko miestä, mutta kaipaan sitä, mitä meillä joskus oli 

Ap

Se mitä teillä ennen oli on mennyttä, sitä ei ole enää. Se pitää vain hyväksyä ja tehdä ratkaisut sen pohjalta. Mene ja toteuta mielenkiintosi kohteita yksin tai jonkun ystävän kanssa. Konsertit, matkat, kaikki. Älä yritä väsyttämällä saada miestä mukaan jos sitä ei kiinnosta, anna olla. Aika pian tulet huomaamaan kiinnostaako miestä yhdessäoleminen enää lainkaan vai oletteko vain jymähtäneet samaan uomaan. 

Kuulostaapa niin tutulta… Tuo yhteisten asioiden merkitys on todella suuri. Me oltiin naimisissa 20v. Samanlaisia riita-mykkäkoulupäiviä oli usein. Olisin ne jaksanut, mutta meillä ei ollut mitään yhdistävää asiaa/harrastusta loppujen lopuksi. Paitsi lapset. Siinä katosi sitten keskusteluyhteyskin pikkuhiljaa. 
Jos kaikesta huolimatta on yhtään haluja olla toisen kanssa vielä vanhanakin, niin suosittelen vain ne mykkäkoulut kestämään ja keksimään joku yhteinen juttu. Tuo, että yksin tekee asioita ei lisää yhteyttä eikä tällaisessa tilanteessa ole kestävä ratkaisu. Pahimmillaan ajaa vielä kauemmas toisesta. 

Ennen eroa kannattaa kokeilla laittaa haarat kiinni kunnes mies suostuu puhumaan.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaapa niin tutulta… Tuo yhteisten asioiden merkitys on todella suuri. Me oltiin naimisissa 20v. Samanlaisia riita-mykkäkoulupäiviä oli usein. Olisin ne jaksanut, mutta meillä ei ollut mitään yhdistävää asiaa/harrastusta loppujen lopuksi. Paitsi lapset. Siinä katosi sitten keskusteluyhteyskin pikkuhiljaa. 
Jos kaikesta huolimatta on yhtään haluja olla toisen kanssa vielä vanhanakin, niin suosittelen vain ne mykkäkoulut kestämään ja keksimään joku yhteinen juttu. Tuo, että yksin tekee asioita ei lisää yhteyttä eikä tällaisessa tilanteessa ole kestävä ratkaisu. Pahimmillaan ajaa vielä kauemmas toisesta. 

Ja eroon päädyitte? Sitähän tässä vähän pelkään, että vaikka tämänkertaisesta mykkäkoulusta taas selvittäisiinkin, niin muuttuuko tämä kuitenkaan. Lyönkö päätäni seinään jatkuvasti. Vaikka hyviä aikoja taas tulisikin, ajattelen ahdistuneena tulevaisuutta, jos se onkin täysin tapahtumaköyhä ja tasapaksu. Miksi irtipäästäminen taas on niin hankalaa?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Loma meni penkin alle, stressi koko kesästä purkautuu eikä mitään yhteistä suunniteltu etukäteen. No Ainoa mitä yhdessä tehtiin oli 3 km luontopolku mikä kierrettiin. Konserteista tai baareista ei tykkää, eikä kai mistään muustakaan. En tunne enää koko miestä, mutta kaipaan sitä, mitä meillä joskus oli 

Ap

Hanki oma elämä, unohda ukon houkuttelu, repäise omia matkoja, konsertteja. Älä jää voivottelemaan.

Roikut ehkä liikaa miehessä ja odotat hänen tekevän sinut onnelliseksi kiinnittämällä sinuun paljon huomiota jonkun valitsemasi toiminnan varjolla. Olette jo aika vanhoja, ja ehkä on syytä itsenäistyä siinä mielessä, että hyväksyy sen tosiasian, että ukko tekee mitä lystää, ja sinunkin olisi paras opetella tekemään samoin. Tee itse niitä juttuja, mitä haluat, pyydä joku kaverisi mukaan jos mies ei halua lähteä. Huomaat, että on itse asiassa mukavampi lähteä sellaisen ihmisen kanssa, joka ei yhdistä vaikka teatterikäyntiin tai etelänmatkaan mitään valtapelejä, vaan viettää vaan normaalisti aikaa siellä kaverinsa, eli sinun kanssasi. 

Voi olla, että alat jättää miehen rauhaan ihan omastakin halustasi aika nopeasti. Toki hän sitten saattaa itsekin innostua lähtemään sinun kanssasi johonkin, kun itseäsi ei enää kiinnosta. Saat sen mistä luovut.

Kuudes reissu teholle riidan päätteeksi niin on hyvä jo harkita eroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaapa niin tutulta… Tuo yhteisten asioiden merkitys on todella suuri. Me oltiin naimisissa 20v. Samanlaisia riita-mykkäkoulupäiviä oli usein. Olisin ne jaksanut, mutta meillä ei ollut mitään yhdistävää asiaa/harrastusta loppujen lopuksi. Paitsi lapset. Siinä katosi sitten keskusteluyhteyskin pikkuhiljaa. 
Jos kaikesta huolimatta on yhtään haluja olla toisen kanssa vielä vanhanakin, niin suosittelen vain ne mykkäkoulut kestämään ja keksimään joku yhteinen juttu. Tuo, että yksin tekee asioita ei lisää yhteyttä eikä tällaisessa tilanteessa ole kestävä ratkaisu. Pahimmillaan ajaa vielä kauemmas toisesta. 

Ja eroon päädyitte? Sitähän tässä vähän pelkään, että vaikka tämänkertaisesta mykkäkoulusta taas selvittäisiinkin, niin muuttuuko tämä kuitenkaan. Lyönkö päätäni seinään jatkuvasti. Vaikka hyviä aikoja taas tulisikin, ajattelen ahdistuneena tulevaisuutta, jos se onkin täysin tapahtumaköyhä ja tasapaksu. Miksi irtipäästäminen taas on niin hankalaa?

Ap

Jos tykkäät tapahtumista, mene niihin jonkun muun kuin miehesi kanssa. Pyydä seuraksi lapsesi tai muu sukulainen, tai kaverisi. Paljon mukavampaa.

Hyvä erota siinä vaiheessa ennen kuin on yhtään riitaa.  Sit voi  elellä tyytyväisenä.

Miehet on putkiaivoja. Putken päässä tulee olla porkkana, muutoin on hankalaa.

Vierailija kirjoitti:

Roikut ehkä liikaa miehessä ja odotat hänen tekevän sinut onnelliseksi kiinnittämällä sinuun paljon huomiota jonkun valitsemasi toiminnan varjolla. Olette jo aika vanhoja, ja ehkä on syytä itsenäistyä siinä mielessä, että hyväksyy sen tosiasian, että ukko tekee mitä lystää, ja sinunkin olisi paras opetella tekemään samoin. Tee itse niitä juttuja, mitä haluat, pyydä joku kaverisi mukaan jos mies ei halua lähteä. Huomaat, että on itse asiassa mukavampi lähteä sellaisen ihmisen kanssa, joka ei yhdistä vaikka teatterikäyntiin tai etelänmatkaan mitään valtapelejä, vaan viettää vaan normaalisti aikaa siellä kaverinsa, eli sinun kanssasi. 

Voi olla, että alat jättää miehen rauhaan ihan omastakin halustasi aika nopeasti. Toki hän sitten saattaa itsekin innostua lähtemään sinun kanssasi johonkin, kun itseäsi ei enää kiinnosta. Saat sen mistä luovut.

Siis olen jo useampaan kertaan maininnut, että kyllä, etenkin paljon juttuja muiden kanssa, se on Mukavaa. Sen lisäksi, että yhteys ja avioliitto miehen kanssa säilyisi, haluaisin myös jotain yhteistä tekemistä hänen kanssaan. Koska koen, että jos emme tee yhdessä mitään, silloin ei ole enää tiimiä me. Silloin olemme puolituttuja, jotka jakavat asuinneliöt, mutta ei muuta yhteistä. Ei yhteisiä hetkiä, ei yhteisiä muistoja, ei yhteistä tulevaisuutta. Ei meitä. Ja silloin on ihan sama vaikka erosisimme.

Ap

Parisuhdeneuvojat sanoo yleensä että ennen loma-aikoja on hyvä käydä läpi molempien toiveet ja odotukset, suunnitella ja jutella. Mitä kun toista ei saa tällaisia suunnitteluasioita juttelemaan lainkaan? Hänen mielestään kaikki saa vain toimia ja on hyvä ettei ole mitään suunniteltua ohjelmaa.. että kyllä niitä juttuja sit kesän mittaan ilmaantuu.

Ja mua taas stressaa, kun mitään yhteistä suunnitelmaa ei ole, vaan vähän varpaillaan joutuu odottamaan että Tuleeko jotain lyhyen varoitusajan ohjelmaa vai ei.

Sit kun itse sopii muuta, niin sit jos samalle illalle tulisikin jotain parisuhdeohjelmaa, niin sit oon jo sopinut muuta, ja miehen mukaan mulle ei taas käy.

Tasan kaksi. Tosin mun kanssa ei tule riitaa naisen kanssa.

Ei tollasta jaksa kauan