Kuinka monta riitaa jaksaa ennen kuin ero on tosiasia?

Yritän saada häntä keskustelemaan, kesäretkille, yhteisiin aktiviteetteihin jne. Turhaudun kun mikään ei johda eteenpäin. En saa kontaktia, kaikki mihin hän suostuu on väsyttstaktiikalla taisteltu. Kommunikaatio on hankalaa

Samanlaista meillä, plus luottamusongelma. Aika tarkkaan 30 vuotta olen aina ajoittain eroa miettinyt, varmaan lähes joka kuukausi. En usko, että koskaan eroamme, alan olla luovuttanut jo. 

Porvoolaista vanhojen suhteitten dramatiikkaa, kun elämä on liian tylsää, nahinalla saa jotakin tunnetta pintaan.

Loma meni penkin alle, stressi koko kesästä purkautuu eikä mitään yhteistä suunniteltu etukäteen. No Ainoa mitä yhdessä tehtiin oli 3 km luontopolku mikä kierrettiin. Konserteista tai baareista ei tykkää, eikä kai mistään muustakaan. En tunne enää koko miestä, mutta kaipaan sitä, mitä meillä joskus oli 

Ap

Laske kuinka monen jälkeen tuli ero ja vähennä luvusta yksi

Vierailija kirjoitti:

Samanlaista meillä, plus luottamusongelma. Aika tarkkaan 30 vuotta olen aina ajoittain eroa miettinyt, varmaan lähes joka kuukausi. En usko, että koskaan eroamme, alan olla luovuttanut jo. 

Eropspereista on puhuttu täälläkin, nyt hän vetäytyi yläkertaan vierashuoneeseen nukkumaan. En tiedä pitäisi vaan luovuttaa ja heittää nimi paperiin 

Toista ei saa muuttumaan. Itseänsä voi muuttaa. Nalkuttaminen ei johda hyviin tuloksiin. Kehuminen voi auttaa, mutta sen pitää olla aitoa ja perustua tosiasioihin. Anteeksi kannattaa antaa kaikki, muuten jää katkeruus. Kyllä tässä vaiheessa kannattaisi mennä perheneuvojalle, mutta erota ei. Rakkaus kestää kaiken. 

Kaikki tuo sonta kuulostaa täydellisen huonolta parisuhteesta. Voin vakuuttaa, että se ei siitä ikinä paremmaksi muutu. 

Toisen saa muuttumaan, mutta toinen ei välttämättä saa toista. Miehenä toteutin kaikki mitä hän/nainen halusi. Toisin päin se ei toiminut. 

Narsismin tiesin käsitteenä, mutta vasta tältä palstalta opin, mitä se on. 

Mutta ei tuo mulle mitään yleistä misogyniaa ole aiheuttanut.

Mielestäni miehen ei tarvitsekaan toteuttaa kaikkea, mitä pyydän, mutta joku kompromissi olisi kiva. Että edes johonkin suostuisi. Ja vielä parempaa, olen antanut hänelle vapaat kädet ehdottaa jotain yhteistä aktiviteettia, itse suostuisin mukaan lähes mihin tahansa. Mulle se sidältö ei oo tärkeä, vaan seura. Ja tekeminen siinä mielessä, että jotain järjestettyä tekemistä voisi olla joskus ainaisen telkkarinkatsomisen ja pihahommien sijaan.

Ap

Oletko kokeillut sitä että annat sen miehen vaan olla ja alat tehdä itse niitä asioita joita haluat tehdä? Joskus paineen poistuminen piristää sitä toista osapuolta. Hän alkaa kokea että hänkin haluaa osallistua johonkin omasta vapaasta tahdostaan eikä pakolla. 

Riippuu riidan aiheesta ja muutamasta muusta muuttujasta. Olennaista on se, voitko sinä itse selvittää riitelyn kohteen omalla toiminnallasi (tilaat itse uuden keittiön tai viet roskapussin) vai edellyttääkö se miehen toimintaa (tupakoinnin lopettaminen sisätiloissa).

Itse en katsoisi yhtäkään riitaa. Jos on yhteinen päämäärä ja yhteiset arvot ei ole syytä pysähtyä riitelemään yhtään mistään. Riidat syntyvät siitä, että ei ole yhteisiä päämääriä: miehellä on esim. muut prioriteetit kuin perhe ja vaimo, ja vaimo on vaan poljettava kodinkone. 

Nämä arvot kannattaa tarkastaa tarkasti ennen kuin sotkeentuu keneenkään.

Vierailija kirjoitti:

Samanlaista meillä, plus luottamusongelma. Aika tarkkaan 30 vuotta olen aina ajoittain eroa miettinyt, varmaan lähes joka kuukausi. En usko, että koskaan eroamme, alan olla luovuttanut jo. 

Ei kannatakaan erota. Mieluummin kärvistelet paskassa parisuhteessa vielä seuraavat 30 vuotta. Omapahan on elämäsi. Ja puolisosi elämä.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni miehen ei tarvitsekaan toteuttaa kaikkea, mitä pyydän, mutta joku kompromissi olisi kiva. Että edes johonkin suostuisi. Ja vielä parempaa, olen antanut hänelle vapaat kädet ehdottaa jotain yhteistä aktiviteettia, itse suostuisin mukaan lähes mihin tahansa. Mulle se sidältö ei oo tärkeä, vaan seura. Ja tekeminen siinä mielessä, että jotain järjestettyä tekemistä voisi olla joskus ainaisen telkkarinkatsomisen ja pihahommien sijaan.

Ap

Onneksi olkoon, masokisti. Haluat raahata vastahakoisen miehesi väkisin kaiken maailman aktiviteetteihin tehdäksesi hänen kanssaan jotain yhdessä. Miksi?

Jos teillä ei ole mitään yhteistä, tehkää asioita kumpikin omalla tahollaan ilman toista tai erotkaa. Mikä teidät pitää yhdessä, hyvä seksikö?

Kauheeta elää jatkuvassa pettymyksessä ja siinä että toinen v*tuttaa. Erotkaa. 

Huhhuh.. Miten sitten joskus? Onko aina ollut noin? Muutenhan voitte koluta läpi niitä samoja juttuja, paikkoja ja retkiä kuin joskus. Aloittaa niistä ja muistella menneitä. Uudet jutut voit tehdä sitten yksin tai tyttöjen kaa. Ja kaikki ukot ei todellakaan pidä esim kulttuurista. Eikä kissanristijäisistä. Eikä liian fiinistä ravintolasta. Jokainen tosin tykkää jostain: yhteisistä ystävistä, matkustelusta (antiikin Kreikka tai Rooma?, Hurtigruten, Lappi, Ruotsin lappi, mökkiloma tasoa eräily), raveista, kalaan menemisestä? Moni mies arvostaa myös että nainen toimii matkatoimistona ja matkanjohtajana.

En yhtään ihmettele ettei miehesi ymmärrä mikä on vialla, kun et täällä meillekään täysin anonyymisti syytä kerro.

Ja jos se on tuo yhteisen tekemisen puute, niin omakohtaisesta kokemuksesta sanon että pitkä parisuhde alkoi kukoistamaan kun toinen lopetti pakottamisen ja syyllistämisen. Jos toista ei kiinnosta hiihtäminen, etelänmatkat tai museot, niin älä pakota äläkä valita ja vittuile siitä vaan kunnioita toisen mielipidettä.

Tutulta kuulostaa, tosin riidan syyt on meillä toiset. Olen miehen listalla aina viimeinen, jos sillä listalla ollenkaan. Jos yritän vähänkään vinkata, että kun minäkin olen olemassa, minäkin haluaisin joskus jotain, niin rähinä on pystyssä heti. Ja pyydän äärimmäisen harvoin mitään tai teen itsestäni "numeroa", että siitä ei ole kyse. Kaikilta muilta sietää vaatimuksia ja hyppii muiden pillin mukaan (lapsuuden perhe lähinnä, vaikka ollaan jo viisikymppisiä), mutta jos yritän yhtään et voisko joskus meidän asiat olla ne tärkeimmät, niin herneet on heti nenässä. Nytkin on ollut kaksi viikkoa lomalla ja hyysännyt vanhempiaan ja siskoaan. On stressaantunut, räjähdysherkkä, kupoli jatkuvasti punaisena korkeista verenpaineista. Ei siedä yhtään, kun tästä tilanteesta yrittää puhua. 

Vierailija kirjoitti:

Tutulta kuulostaa, tosin riidan syyt on meillä toiset. Olen miehen listalla aina viimeinen, jos sillä listalla ollenkaan. Jos yritän vähänkään vinkata, että kun minäkin olen olemassa, minäkin haluaisin joskus jotain, niin rähinä on pystyssä heti. Ja pyydän äärimmäisen harvoin mitään tai teen itsestäni "numeroa", että siitä ei ole kyse. Kaikilta muilta sietää vaatimuksia ja hyppii muiden pillin mukaan (lapsuuden perhe lähinnä, vaikka ollaan jo viisikymppisiä), mutta jos yritän yhtään et voisko joskus meidän asiat olla ne tärkeimmät, niin herneet on heti nenässä. Nytkin on ollut kaksi viikkoa lomalla ja hyysännyt vanhempiaan ja siskoaan. On stressaantunut, räjähdysherkkä, kupoli jatkuvasti punaisena korkeista verenpaineista. Ei siedä yhtään, kun tästä tilanteesta yrittää puhua. 

Kuulostaa tutulta.

Toki meilläkin on omat aktiviteettimme kodin ulkopuolella, omien intessiemne ja kavereiden kanssa. Mielestäni niiden lisäksi tarvitaan myös jotain yhteistä, aviopuolisoiden kesken. Jos mitään yhteistä ei ole, niin… mitään yhteistä ei sitten ole. Avioliiton jatkumisen kannalta yhdessä tekeminen olisi Mielestäni tärkeää.

Ap