Lue keskustelun säännöt.
Kosin ja mies antoi pakit
26.07.2026 |
Hetki oli rauhallinen, takana oli hyvä päivä ja aktiivista keskustelua. Sanoin sängyssä ollessamme miehelle, että kysyn nyt suoraan ja tosissani: mennäänkö naimisiin?
Mies vastasi äkkipikaisesti, että älä pilaa tätä suhdetta ja, sitten muuttui mykäksi ja käänsi selän??
Olin ihan puulla päähän lyötynyä. Takana on 8 vuotta avoliittoa, kaksi lasta ja yhteinen omakotitalo. Meillä on aina mennyt hyvin. Naimisiinmenosta on vähän naureskellen keskusteltu, millaiset häät olisi (pienet ja vaatimattomat, mutta hauskat) ja se ei ainakaan tähän mennessä ole ollut mikään ehdoton ei.
Nyt tuli sellainen olo, kuin koko suhde olisi heitetty romukoppaan, koska mies oli hyvin jyrkkä :(
Kommentit (362)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomenna katsot uutta kämppää. Mitäs sitä jatkaa kun asia tule selväksi.
Mikä hitto siinä on, että kyllä kaikki elämänmittaiset muut sitoumukset kelpaa, mutta se avioliitto on sitten yks saaatana monelle?
No, käänteisesti, mikä siinä avioliiton teknisyydessä on niin tärkeää, jos parisuhde jo vastaa avioliittoa? Eihän avioliitto enää edes merkitse lähes mitään, kun avioeron voi ottaa noin vain ja homotkin saavat nykyään mennä "naimisiin".
Kyllähän se avioliitto merkitsee, nimenomaan juridisesti. Rakkauden kanssahan sillä ei ole mitään merkitystä. AP: jos teillä on yhteistä omaisuutta, sitten vaadit keskinäiset testamentit ja hoitosopimukset yms, että jos jommalle kummalle teistä sattuu jotain (ja sehän ei ole kuin yhden kylppärissä liukastumisen päässä) toinen pystyy hoitamaan toisen ja yhteisiä asioita, ja nimenomaan niitä raha-asioita.
Eli avioliitto on kuin tilinkäyttöoikeus?
Kiero äijä: naisen rahat kyllä kelpaa, mutta jumalauta jos omasta omaisuudesta lohkeaisi jotain vaimolle ja lapsille - niin hirveää! Varo nyt vaan visusti, ettei sinusta vain ole kenellekään mitään hyötyä. Etenkään niin vähäpätöisille ihmisille kuin omat lapset, tai avovaimo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä tähän ketjuun liittyvä kysely:
Keskustelu - Oletko koskaan kosinut ketään | Aihe vapaa | Vauva https://share.google/1FeKyJD20ayRoHP0I
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomenna katsot uutta kämppää. Mitäs sitä jatkaa kun asia tule selväksi.
Mikä hitto siinä on, että kyllä kaikki elämänmittaiset muut sitoumukset kelpaa, mutta se avioliitto on sitten yks saaatana monelle?
Se on se lapsellinen illuusio siitä, että on oikeasti vapaa kun ei ole virallisesti mennyt naimisiin. Ja miehillä se käytännössä niin onkin. Ei ne lapset estä lähtemästä elämään vapaata elämää, lapsethan jää sitten naisen vaivaksi. Omakotitalon saa myytyä. Mutta kun kaverit sanoi, että älä mene ikinä naimisiin, eukko vie sitten kaikesta puolet. Rusinat pullasta -meininki. Mutta naisellakin on mahdollisuus valita, kenen kanssa sitä elämäänsä elää.
Avomies antoi pakit minullekin. Olin 4 vuotta lyhentänyt joka tilistäni hänen asuntolainaansa, ja maksellut hänen autovakuutuksiaan. Vasta kun sain pakkien muodossa märän rätin naamalleni, ymmärsin alkaa elää omaa elämääni, ja kokoamaan omaa omaisuuttani. Miehiin en luota varmaan enää ikinä. Enkä kosi enää ketään miestä. Lapsenikin kasvatan ihan yksin ja itse.
Koko ketjun läpi luettuani kävi ihmetyttämään tämä pakkoavioliittolauma. Avioliitto ei ole koskaan vaatinut rakkautta, se on pelkkä maksusitoumus. Ja jos siihen ei halua lähteä, miksi tästä pitää loukkaantua? Sehän sitoo molempia yhtä paljon ja vähän. Yhdessä ollaan ja sitoudutaan yleensä rakkaudesta.
En ymmärrä. En vain ymmärrä. Avioliittoon pakottaminen tai jo sen yrittäminen luo loven rakkauteen. Itse puhuin haluttomuudestani avioliittoon aina ajoissa ja ongelma se ei ole ollut kellekään, ainakaan alussa. Tosin vain kahden kanssa olen ollut suhteessa niin pitkään, että asia olisi edes voinut olla ajankohtainen. Ja molemmat alkoivat vihjailemaan asiasta. Miksi? Onko se marttyyriutta? Laitetaan mies pilaamaan suhde, koska itse ei jaksa lopettaa sitä? Laiskuutta? Lapset vain kärsivät, kun ero sitten tulee.
Avioliitto-oletus pitäisi puhua jo suhteen alussa selväksi niin näiltäkin threadeilta vältyttäisiin. Avioliitto instituutiona pitäisi lakkauttaa. Mitään kristo-fasistista tauhkaa ei nykymaailmassa enää tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen saanut pakit. Kun kyselin miestä kihloihin kanssani. Ajattelin, että se olisi rauhoittanut häntäheikkiä. Mutta eihän kaalimaan pukkia mikään pysäytä.
Mä olen niin lapanen, että kosin miestä ja hän kieltäytyi. Kun toinnuttuani totesin, että se olikin sitten tässä, mies suuttui. Sitten hän vihaisesti myöntyi, että ookoo mennään sitten naimisiin, kun kerran pakotat. Mä oikeasti jäin ja menin naimisiin ja suhde on ollut huono. Mies ei edes halua seksiä kanssani, pitää itsestäänselvyytenä ja väheksyy.
Neuvoni ap on, että älä lähde tälle tielle. Olet nyt tienhaarassa ja se on ikävä juttu, mutta sun kannattaa valita itsekunnioitus. Sinuna muuttaisin erilleen, mutta en suuttuisi miehelle, olisin todella cool, että joo voidaanhan me yhä käydä treffeillä ja katsoa, miltä sinusta tuntuu tämä miehen deittailu. Mutta enää et ole mikään pikkuvaimo ja tee kotitöitä yms, vaan alat elää omaa elämääsi, lapset tietysti viikko-viikko. Panostat itseesi, uusia harrastuksia yms. Voi hyvin olla, että mies tajuaa, että rakastaa sinua ja kosii. Sehän olisi paras lopputulema. Ja teillä asetelma olisi jatkossakin tasa-arvoinen, etkä olisi tällainen väheksytty kynnysmatto, mikä musta tuli.
Ihan kuin minun kynästä. Sanoin, että muutan pois omaan asuntoon hänen asunnostaan, mikäli avioliitto ei kiinnostele. Mentiin sitten naimisiin. Nykyään meillä on yhteinen koti, jonka molemmat omistamme. Mies on patalaiska, olettaa minun tekevän kaikki kodin työt remonteista lähtien, hänellä on myös neurokirjollisia ongelmia. Toki edistystä on tapahtunut vuosien saatossa ja onnellisia aikojakin on ollut paljon. Itse olen tekevää ja osaavaa sorttia, yhteisiä lapsia meillä ei ole, luojan kiitos! Jos emme olisi olleet naimisissa, emme olisi enää yhdessä. Nyt on vaikeampi erota, mies aina ensimmäisenä on hakemassa eroa, jota sitten rauhoituttuaan katuu. Varakkaampana omaisuuden puolittaminen tietenkin jarruttaa hänen haluaa tempoilla tunnekuohussaan. Uskon, että oikeasti se on hänelle hyväksi. Ollaan jo iäkkäitä, joten seksin puute ei häiritse.
Nyt en ihan ymmärrä...mitä iloa ja mielihyvää saatte siitä, että päädytte avioon vaatimalla tai uhkailemalla miestä? Ihmettelen vaan missä on itsekunnioitus. Onko se naimisiinmeno itsessään niin tavoiteltava asia, että sinne naimisiin pitää mennä tavalla tai toisella? Eikö se idea ole se, että rakkaus toiseen on niin syvää, että avioliitto tuntuu automaattisesti oikealta seuraavalta askeleelta? Eikä tarvitse koskaan haluta naimisiin, kaikki eivät halua, syystä tai toisesta, mutta sitä en käsitä, että naimisiinmenosta tulee jokin säröilevän parisuhteen pikasementti. Sitten aletaan tehdä sirkustemppuja, että mies ymmärtäisi joskus kosia. Hei vähän valoja päälle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen täysin miehen puolella. En ymmärrä vähääkään mikä hi.ton tarve on mennä naimisiin kun kaikki on hyvin? Todellakin kun kaikki on hyvin, niin alamäki alkaa naimisiin mentyä.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ketjun nostosta ja asiallisista vastauksista. Ei tähän tee mieli enää kirjoittaa mitään, kun porvoota ja ripulia huudetaan sivutolkulla.
Muille tiedoksi, että tämä on ihan aitoa elämää ja aito kokemus, ja mitä asiaa googlailin, en ole uniikki ikävä kyllä tältä osin. Pakit sain ja vtuttaa, mies elää normaalisti, mutta ei halua keskustella aiheesta. Yritän kasata itseäni vieläkin, en halua tehdä hätiköityjä ratkaisuja. Mutta en halua enkä pysty elämää jatkamaan normaalisti.
Ap
Sinulla on täysi oikeus näyttää miehelle että olet loukkaantunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen täysin miehen puolella. En ymmärrä vähääkään mikä hi.ton tarve on mennä naimisiin kun kaikki on hyvin? Todellakin kun kaikki on hyvin, niin alamäki alkaa naimisiin mentyä.
Onko sulla kokemusta paljonkin?
Vierailija kirjoitti:
Olen täysin miehen puolella. En ymmärrä vähääkään mikä hi.ton tarve on mennä naimisiin kun kaikki on hyvin? Todellakin kun kaikki on hyvin, niin alamäki alkaa naimisiin mentyä.
"Kaikki on hyvin, kaikki on hyvin..." Ei taida olla, kun ei uskalla sitoutua omaan mukamas rakkaaseen vaimoon. Kyseessä on vain kitkerä tyytymissuhde, jossa ollaan kaltevalla pinnalla. Suositan eroamaan sellaisesta avomiehestä, joka antaa pakit naiselle. Niin minäkin tein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomenna katsot uutta kämppää. Mitäs sitä jatkaa kun asia tule selväksi.
Mikä hitto siinä on, että kyllä kaikki elämänmittaiset muut sitoumukset kelpaa, mutta se avioliitto on sitten yks saaatana monelle?
Mikä hitto siinä on, kun kaikki muut elämänmittaiset sitoumukset ei kelpaa?
Mikset kosinut jo ennen kahta lasta ja omakotitaloa?
Mä en lakkaa ihmettelemästä naisia, jotka ei vaadi avioliittoa ensin. Jos se kuitenkin toiveena on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koko ketjun läpi luettuani kävi ihmetyttämään tämä pakkoavioliittolauma. Avioliitto ei ole koskaan vaatinut rakkautta, se on pelkkä maksusitoumus. Ja jos siihen ei halua lähteä, miksi tästä pitää loukkaantua? Sehän sitoo molempia yhtä paljon ja vähän. Yhdessä ollaan ja sitoudutaan yleensä rakkaudesta.
En ymmärrä. En vain ymmärrä. Avioliittoon pakottaminen tai jo sen yrittäminen luo loven rakkauteen. Itse puhuin haluttomuudestani avioliittoon aina ajoissa ja ongelma se ei ole ollut kellekään, ainakaan alussa. Tosin vain kahden kanssa olen ollut suhteessa niin pitkään, että asia olisi edes voinut olla ajankohtainen. Ja molemmat alkoivat vihjailemaan asiasta. Miksi? Onko se marttyyriutta? Laitetaan mies pilaamaan suhde, koska itse ei jaksa lopettaa sitä? Laiskuutta? Lapset vain kärsivät, kun ero sitten tulee.
Avioliitto-oletus pitäisi puhua jo suhteen alussa selväksi niin näiltäkin threadeilta vältyttäisiin. Avioliitto instituutiona pitäisi lakkauttaa. Mitään kristo-fasistista tauhkaa ei nykymaailmassa enää tarvita.
Ja lapset eivät tietenkään kärsi kun ero tulee avoliitossa? Juu älä lisäänny.
Vierailija kirjoitti:
Koko ketjun läpi luettuani kävi ihmetyttämään tämä pakkoavioliittolauma. Avioliitto ei ole koskaan vaatinut rakkautta, se on pelkkä maksusitoumus. Ja jos siihen ei halua lähteä, miksi tästä pitää loukkaantua? Sehän sitoo molempia yhtä paljon ja vähän. Yhdessä ollaan ja sitoudutaan yleensä rakkaudesta.
En ymmärrä. En vain ymmärrä. Avioliittoon pakottaminen tai jo sen yrittäminen luo loven rakkauteen. Itse puhuin haluttomuudestani avioliittoon aina ajoissa ja ongelma se ei ole ollut kellekään, ainakaan alussa. Tosin vain kahden kanssa olen ollut suhteessa niin pitkään, että asia olisi edes voinut olla ajankohtainen. Ja molemmat alkoivat vihjailemaan asiasta. Miksi? Onko se marttyyriutta? Laitetaan mies pilaamaan suhde, koska itse ei jaksa lopettaa sitä? Laiskuutta? Lapset vain kärsivät, kun ero sitten tulee.
Avioliitto-oletus pitäisi puhua jo suhteen alussa selväksi niin näiltäkin threadeilta vältyttäisiin. Avioliitto instituutiona pitäisi lakkauttaa. Mitään kristo-fasistista tauhkaa ei nykymaailmassa enää tarvita.
Naisena sanon, että tässä on yksi parisuhteen isoimmista kompastuskivistä. Kynnyskysymykset pitäisi käydä läpi heti suhteen alussa: lapset, naimisiinmeno, yhteenmuuttaminen, lemmikit jne. Ei niin, että oletetaan automaattisesti toisen haluavan samoja asioita. Mutta sitten tulee se isompi ongelma. Itsellä on käynyt useamman kerran niin, että olen tehnyt omat kynnyskysymykseni selväksi jo tapailun alussa. Jostain syystä osa miehistä kuitenkin ohittaa ne täysin tai sitten kuvittelee, että kyllä tässä vielä kaikki menee miehen mielen mukaan, ihan sama mitä se tuossa selittää. Todella raivostuttavaa tuhlata molempien aikaa, kun toinen ei lapsellisuuttaan tai itsekeskeisyyttään välitä.
Mieli voi muuttua joistain asioista kummallakin matkan varrella ja sekin vaatii sitten keskustelua. Jos ajatukset ei kohtaa, joko tehdään kompromissejä tai ajaudutaan valitettavasti erilleen.
Vierailija kirjoitti:
#miesvihanäkyväksi
Miehet tylyttää avovaimojaan ja antaa heille vihaisesti pakit = "miesvihaa". Mitä miesten logiikkaa tuo nyt sitten on?
Vierailija kirjoitti:
Avomies antoi pakit minullekin. Olin 4 vuotta lyhentänyt joka tilistäni hänen asuntolainaansa, ja maksellut hänen autovakuutuksiaan. Vasta kun sain pakkien muodossa märän rätin naamalleni, ymmärsin alkaa elää omaa elämääni, ja kokoamaan omaa omaisuuttani. Miehiin en luota varmaan enää ikinä. Enkä kosi enää ketään miestä. Lapsenikin kasvatan ihan yksin ja itse.
Et voi laittaa kaikkien miesten viaksi sitä, että olet itse ollut naiivi.
- N
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomenna katsot uutta kämppää. Mitäs sitä jatkaa kun asia tule selväksi.
Mikä hitto siinä on, että kyllä kaikki elämänmittaiset muut sitoumukset kelpaa, mutta se avioliitto on sitten yks saaatana monelle?
Se on se lapsellinen illuusio siitä, että on oikeasti vapaa kun ei ole virallisesti mennyt naimisiin. Ja miehillä se käytännössä niin onkin. Ei ne lapset estä lähtemästä elämään vapaata elämää, lapsethan jää sitten naisen vaivaksi. Omakotitalon saa myytyä. Mutta kun kaverit sanoi, että älä mene ikinä naimisiin, eukko vie sitten kaikesta puolet. Rusinat pullasta -meininki. Mutta naisellakin on mahdollisuus valita, kenen kanssa sitä elämäänsä elää.
Harvassa ovat ne naiset, jotka eivät kynsin hampain taistele lasten huoltajuudesta. Joten itse he tämän ”vaivan” itselleen hankkivat.
Vierailija kirjoitti:
Elin 8 vuotta avoliitossa sellaisen miehen kanssa, joka ei halunnut missään nimessä naimisiin. Lapsia meillä ei ollut. Suhde kaatui sitten muista syistä. Vuoden kuluttua mies oli naimisissa. Ovat edelleen yhdessä. Eli kyllä mies haluaa naimisiin, kun oikea nainen löytyy.
Kummasti miesten "oikea nainen" jonka pitäisi olla ikuisesti nuori, kaunis ja hoikka.
Ymmärrän kyllä miestä kun tätäkin ketjua lukee.