Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten vanhemman pitäisi reagoida tässä tilanteessa? (ihmisten ihonväristä kysymys)
22.05.2007 |
Eli mitä pitäisi tehdä, jos oma lapsi jää tuijottamaan tummaihoista lasta tai aikuita? Ei tuijota pahalla, eikä kommentoi mitenkään, kunhan ihmettelee erilaista ulkonäköä. Asumme pienellä paikalla jossa ei kovin usein näe muita kuin perus-valkoisia, joten tietysti lapsen huomio kiinnittyy erilaisiin ihmisiin. Olimme tässä tilanteessa pari päivää sitten, ja jostain syystä menin ihan hämilleni enkä tiennyt mitä minun pitäisi sanoa. Toinen perhe oli ihan vieressämme, joten en voinut kuiskatenkaan selittää lapselle mitään. Sanoin sitten vain että " Ole ystävällinen ja lopeta vieraitten tuijottaminen, se on epäkohteliasta" ja sitten lähdimme pois. :o/
Miten tuo olisi kuulunut hoitaa?
Kommentit (22)
ihan niinkun silmiltään ja hiuksiltaan. Tuskin ne tummaihoiset nyt siitä lapsen katseesta luokkaantuivat. Musta sä hoidit asian ihan ok. Munkin 1,4v tyttö tuijotti tänään kauppakeskuksessa kehitysvammaista poikaa joka oli pyörätuolissa. Minkäs teet. Ei sen ikäiselle mitään selitetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten kommentoit silloin? Samalla tavalla eriväristen ihmisten kohdalla...
On vähän eri asia tuijottaako 1-vuotias vai 15-vuotias.
Pienemmän lapsen tuijottaminen on ihan normaalia, tietysti.
Kyllä eurooppalaisiakin monessa maailmankolkassa tuijotetaan, ihan aikuisetkin tuijottaa, eikä me siitä loukkaannuta! Turhahan se on teeskennellä, ettei eriväriset ihmiset olisi ensinäkemältä outoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on syntynyt maassa, jossa aurinko paistaa enemmän ja ihmiset ruskettuu jne. Ja että ihmiset on erinäköisiä ja -värisiä eri puolilla maailmaa. Ja auttaisi vaikka joku kirja, jossa erinäköisiä ihmisiä. Meillä sellainen vaukirjan lastenkirja, jossa kaikennäköisiä lapsia. Itsellä puoliksi ulkomaalaiset lapset, iho tosin melkein yhtä vaalea kuin itselläni - ja asutaan Helsingissä, niin näkevät nuo lapset kaikennäköisiä ihmisiä päivittäin.
on sitten minkä värinen tahansa. Lapset ovat uteliaita ja kiinnostuneita erilaisuudesta, ja kyllä kaikkien kultturien edustajat sen tietävät.
Itselläni on kaksi " tummaa" lasta ja hyvin musta mies:-) Joskus vieraat lapset kyselevät äideiltään meidän kuullen, että " miksi noi on tollasia" tms. tai joskus kysyvät ihan suoraan esim. mieheltäni. Yksikin lapsi kysyi junassa, että miksi olemme kaikki eri värisiä:-)
Mitäs siihen nyt sanotaan? Vastataan asiallisesti, pilke silmäkulmassa. Joskus yritetään selittää, tai äiti selittää lapselleen, jos lapsi malttaa oikeasti kuunnella. Yhdelle lapselle mieheni vastasi, että on musta, koska on juonut liikaa kahvia...hih.
Eräs vieras, pellavapäinen lapsi junassa katseli pientä ruskeaa vauvaani ja kysyi raskaana olevalta äidiltään: " Onko se meiänkin vauva sit TOMMONEN?" Meitä äitejä hiukan nauratti ja lapsen äiti vastasi tälle, että olisi kyllä kovin yllättävää, jos niin kävisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai lapsi katsoo ja vertaakin. Jokainen tummaihoinenkin sen ymmärtää ettei pieni lapsi tee sitä ilkeyttään. Eri asia on sitten se, jos kotikasvatuksessa jo pikku natiaisellekin on opetettu huutelu ja ilkeily erilaisia ihmisiä kohtaan (sellaisiakin perheitä on). Mutta normaali utelias lapsi saa kyllä tuijottaa ja vaikka kysyä.
t. mustan miehen vaimo
ja minua ihmetyttää, että hän ei ole kertaakaan kysynyt mitään täälläpäin vastaantulevista tummaihoisista tai viitassa/hunnussa kulkevista naisista, ei edes pyörätuolissa istuvista. Ei olla koskaan puhuttu aiheesta suuntaan tai toiseen. Ihan kuin ei olis edes huomannut että ihmiset on eri värisiä, vaikka muuten on aika tarkkaavainen. Ihmettelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuli vastaan tummaihoinen mies, jolla oli rattaissa tyttö, joka omaankin silmääni näytti kovin isolta istumaan rattaissa, näytti n 5-vuotiaalta.
Tosin mieskin oli tosi pitkä, tuli mieleen olisiko ollut joku koripalloilija?!
No, huomasin että 3-vee tyttöni kääntyi katsomaan heidän peräänsä ja kommentoi: " Äiti, noissa rattaissa istui TOOSI IS0 tyttöneekeri!"
Eli lapsikaan ei oikeastaan ihmetellyt ihonväriä, vaan sitä että niin
iso lapsi istui rattaissa.
:)
Lapset ovat uteliaita luonnostaan. Heillä ei ole samanlaista asenteiden taakkaa kannettavana kuin aikuisilla vaan he ihmettelevät jotain uutta, jotain erilaista, jotain totutusta poikkevaa. Heidän tuijotuksensa on hyväntahtoista, ihmettelevää.
Joskus se on tummaihoinen, joskus kovaääninen, joskus pyärätuolilla liikkuva. Selitä lapselle niin teet oudosta asiasta tutun, epänormaalista normaalin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
on syntynyt maassa, jossa aurinko paistaa enemmän ja ihmiset ruskettuu jne. Ja että ihmiset on erinäköisiä ja -värisiä eri puolilla maailmaa. Ja auttaisi vaikka joku kirja, jossa erinäköisiä ihmisiä. Meillä sellainen vaukirjan lastenkirja, jossa kaikennäköisiä lapsia. Itsellä puoliksi ulkomaalaiset lapset, iho tosin melkein yhtä vaalea kuin itselläni - ja asutaan Helsingissä, niin näkevät nuo lapset kaikennäköisiä ihmisiä päivittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja myös muun väriset varmasti sen ymmärtävät, ainakaan omat ei-valkoihoiset ystäväni eivät ole sitä pitäneet häiritsevänä.
Ja lapset nyt saattavat muutenkin tuijottaa vaikka ketä. Yksi päivä minua tuijotti lapsi bussissa suu auki monta minuuttia. Ei harmainta aavistusta miksi. (Näytänkin ihan tavalliselta suomalaiselta, tavalliset vaatteet jne.)
Mistä ihmeestä tyttö niin oon oppinut sanomaan?
Kuka enää tänäpäivänä edes kehtaa moista sanaa käyttää!??
Minä ainakin kertoisin lapselleni vastaavassa tilanteessa että maailmassa on paljon eri näköisiä ihmisiä ja se on kaunista. Ihan niin kuin on monenlaisia kukkia, lintuja jne... Opetan itse lapsilleni että erilaisuus on kaunista.
että on syntynyt Afrikassa tai muussa maassa. Mistäs sinä sen tiedät, missä kukin on syntynyt? Minä olisin sanonut vain vaikka: " Niin ihmisiäkin on eri värisiä. Katsopa, ei minun ja sinunkaan iho ole ihan samanväristä." Ja jättänyt asia siihen, jos ei lapsi kysele enempää.
Me asutaan Helsingissä ja täällä näkee tosi monenvärisiä ihmisiä joka päivä. Minä olen jo alusta asti opettanut sen, että ihmisiä sanotaan tummaihoisiksi tai esim. itämaisen näköiseksi, ei ulkomaalaisiksi, mustiksi, aasialaisiksi (eikä tietenkään millään haukkumanimellä). Vältän myös sanomasta ketään somaliksi, koska sitä käyetään niin usein halventavasti, mieluummin sanon " Somaliasta kotoisin oleva" .
Vierailija:
tuli vastaan tummaihoinen mies, jolla oli rattaissa tyttö, joka omaankin silmääni näytti kovin isolta istumaan rattaissa, näytti n 5-vuotiaalta.
Tosin mieskin oli tosi pitkä, tuli mieleen olisiko ollut joku koripalloilija?!No, huomasin että 3-vee tyttöni kääntyi katsomaan heidän peräänsä ja kommentoi: " Äiti, noissa rattaissa istui TOOSI IS0 tyttöneekeri!"
Eli lapsikaan ei oikeastaan ihmetellyt ihonväriä, vaan sitä että niin
iso lapsi istui rattaissa.
Ei tulisi mieleenkään opettaa lapsille neekeri-sanaa, eiköhän se ole jo aikansa elänyt ja mielletään kyllä nykypäivänä rasistiseksi sanaksi! Jos haluat tyttäresi parasta, niin opetahan sanomaan vaikka tummaihoinen tms. ettei häntä aleta katsoa kieroon (vaikka vanhempia ehkä pitäisi katsoa kieroon, jos lapselle moista opettavat...)
Vierailija:
Mistä ihmeestä tyttö niin oon oppinut sanomaan?
Kuka enää tänäpäivänä edes kehtaa moista sanaa käyttää!??Minä ainakin kertoisin lapselleni vastaavassa tilanteessa että maailmassa on paljon eri näköisiä ihmisiä ja se on kaunista. Ihan niin kuin on monenlaisia kukkia, lintuja jne... Opetan itse lapsilleni että erilaisuus on kaunista.
eipä siinä sen kummempia tarvita, jos lapsi kyselee jotain, niin kerrot vaan, että ihmisiä on eri värisiä. Ei siinä sen kummempaa.
Alue: Aihe vapaa
sanonut vaan että jatketaan matkaa tms.