Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisitte tässä tilanteessa?
22.05.2007 |
Tuore avioliitto, mutta nyt olemme parisuhdekriisissä. Olemme kuin kämppikset saman katon alla. Emme syö, nuku tai puhu yhdessä.
Ennen naimisiin menoa jo puhuin miehelleni, että jotain pitää muuttua tai muuten pitää naimisiin menoa harkita uudelleen. No kyllähän hän sitten tsemppasikin, mutta nyt olemme taas siinä vanhassa, ellei jopa vielä huonommassa tilanteessa.
Töitten takia meillä on vähän vapaa-aikaa, mutta milloin sitä on niin emme tee mitään yhdessä. Toinen on television ääressä toisessa huoneessa kuin toinen tietokoneella/toisen television ääressä. Tai molemmat omien kavereiden kanssa viettämässä aikaa.
Minä kaipaisin ihan arkipäiväistä juttelua, yhdessä esim ruoanlaittamista, muutakin hellyyttä ja huomionosoitusta kuin seksiä. Tälläisia normaaleja asioita. Mutta nämä kaikki on tässä pitkän liiton aikana jääneet jonnekin.
Nyt olen työkuvioissa tutustunut yhteen mieheen ja olemme ystävinä tutustuneet. Olemme kumpikin ihastuneet toisiimme tässä matkan varrella ja ajatus mahdollisesta yhdessä olosta jossakin vaiheessa tuntuu hyvälle.
Olenkin miehelleni sanonut, että jos asiat eivät parisuhteessamme parane tässä lähiaikana niin rupean tosissani miettimään omaan asuntoon muuttamista.
Onko meillä mahdollisuutta vielä löytää yhteinen sävel tässä avioliitossa? Itsellä on jollain tasolla jo luovuttanut fiilis. kun ennenkin tilanne on korjaantunut hetkeksi, mutta palannut sitten taas samaan.
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
parisuhdeasioissa ja näissä ihastumisissa. vastatkaa mullekin, kiitos.
ystävien kanssa olen tästä puhunut paljon, mutta aina eri ihmisiltä saisi erilaista näkökulmaa/kokemusta asiaan
ap
niin mitä mieltä mies on ollut? voithan lähteä hetkeksi jonnekkin (jos vain mahollista) tai sanoa miehellesi että lähtee hetkeksi muualle miettimään jatkatteko vai ette. ja jos jatkatte niin molemmat on tosissaan sitä mieltä. ja tehtävä sen eteen jotain. yleensähän sen arvon tajuaa vasta kun sen menettää.
toivottavasti oli jotain apua...?
onko teillä lapsia ja kauanko olette olleet yhdessä? nää auttas kommentointiin
Vaikka aina sanotaan, ettei pidä luovuttaa, ni mä en kyllä ymmärrä, että miksi lapsettomat ihmiset sitten tyytyvät moiseen? Voit löytää vielä ihanan miehen ja sielunkumppanin! Toimi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on juuri tuollaista ja ollaan oltu 12v yhdessä. Ekat kahdeksan vuotta oli onnelista mutta nyt, onnellisuudesta ei voi puhua!
Mutta kuitenkin uskon että jokainen parisuhde ajautuu tähän pisteeseen ja sitten kaikki se ihana pitää taas löytää uudestaan. Ei siinä uudet kumppanit auta, vaikka se tuntuukin houkuttelevalta. Nyt se punnitaan se avioliitto toden teolla, älä anna periksi, kyll se vielä iloksi muuttuu, kun jaksaa odottaa. Minä olen jo neljä vuotta odotellut ja parannellut omaa suhdettani enkä vielä aio luovuttaa.
lapsia ei ole, sillä olemme kärsineet lapsettomuudesta jo useamman vuoden. joten sekin tuo oman painolastinsa tähän suhteeseen.
itse olen samoilla linjoilla vastaaja numero 7 kans. että onko elämän hukkaan heittämistä, jos jään tähän suhteeseen kärvistelemään. jos elämällä olisi vaikka mitä muuta enemmän tarjottavana mulle. kun jokaisella on kuitenkin vain se yksi elämä
mieheni oli ihan järkyttynyt eropuheistani. kyllähän hän on nyt yrittänyt tsempata ja ei haluaisi minua missään nimessä menettää.
mutta itsestä tuntuu, että tässä on ihan niin perusasiat pielessä, että aikamoinen ihme pitäisi sattua, että tämä saataisiin toimimaan vielä minua tyydyttävällä tavalla.
niin ja yhdessä olemme olleet noin 8 vuotta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihastumista toiseen mieheen. Ymmärrän kyllä sua oikein hyvin. Olen itsekin miettinyt samaa ja ollut surullinen, kun tuntuu, ettei mitään yhteistä tekemistä ole. Kyllä sitä kaipaa ihmistä, joka on edes vähän " samalla aaltopituudella" ja jonka kanssa voisi viettää aikaa keskustelemalla tai aina ei tarvitse olla edes mitään erikoista tekemistäkään, kyllä " yhtenäisyyden tunteen" aistii silti, jos sitä on. Minua surettaa vielä sekin, ettei edes käydä missään, jos ehdotan jotain, aina tulee tyrmäys. Sekin tavallaan vie itsensä arvostusta pois, koska rupeaa jo miettimään, minussako vika, kun en kelpaa mihinkään. Ei silti, ei hänkään käy missään siis yksinään. Näin on mennyt jo vuosia ja olen kyllä tottunut jo siihen. -Olen aina ollut sitä mieltä ja olen edelleen, että aina parisuhteessa pitäisi yrittää tehdä kaikki voitava vaikka ammattiauttajan avustamana, ettei saa luovuttaa helposti. Toisaalta ymmärrän siinä sua, että jos kohtaa toisenlaisen miehen, niin alkaa miettiä asioita tosissaan. -Nää on aika vaikeita asioita toisen mennä neuvomaan, enkä sitä haluakaan. Voin vain sanoa, mitä itse tekisin sinuna ja mä kyllä vielä yrittäisin aviomieheni kanssa, vaikka sulla uusi ihastus onkin. Ehkä olisi hyvä tässä vaiheessa nyt pysähtyä ja keskustelisitte miehesi kanssa oikein perinpohjin kaikesta, tämänhetkisestä elämäntilanteesta, toiveista yms. Onkohan hänellä jotain, joka painaa hänen mieltään? Kannattaa varmasti vielä yrittää tätä ennenkuin suin päin muutat omaan asuntoon. Asiat voi vielä järjestyä - ja niinhän sitä sanotaankin, että niillä on tapana järjestyä, tavalla tai toisella.
olemme puhuneetkin tästä tilanteesta ja miten tosissaan olen tämän asian kanssa. tämä toinen mies sai minun silmäni avautumaan liittomme tilanteesta, enkä tällläistä halua.
en ole suinpäin mitään tekemässä. olen sanonut miehelleni, että katsotaan ensin tämä kesä, että muuttuuko tilanne mihinkä suuntaan. ja ammattilaisen kanssakin keskustelua olen miettinyt joko yksin/yhdessä.
mutta jollain tasolla minulla on jo semmoinen luovuttanut fiilis, kun minusta tuntuu, että kipinää ei enää välillämme ole.
Tätäkin olemme aikoneet testata esim yhteisellä mökkiviikonlopulla tai muulla sellaisella ihan tässä heti, kun töitten puolesta mahdollista.
lapsettomuus on vielä semmoinen asia mitä olen tässä ruennut miettimään, että en ehkä halua olla loppuelämääni lapseton. jostain haastattelusta luin, että lapsettomuudesta selviää, jos parisuhde on kunnossa. ja meillä kun ei ole niin en halua jäädä tämmöiseen suhteeseen, jos suhteemme ei yrityksestä huolimatta tule kuntoon.
jos elämällä olisi tarjota minulle vielä joskus oikea, toimiva parisuhde ja mahdollisesti lapsi(a)kin (joko tämän ihastuksen tai jonkun toisen kanssa). vaikka eihän sekään ole kirkossa kuulutettua, että tulisiko niitä lapsia kenenkään toisenkaan kanssa.
mutta ei sitten vanhana ainakaan tarviisi katua, kun ei antanut itselleen edes mahdollisuutta
ap
auttakaa nyt naista mäessä
ap