Listataas tähän asioita, joita nykylapset ei tiedä/muista

Minua jäi kiinnostamaan missä kaupungissa ja kaupunginosassa oli soveliasta huutaa pihalta, että äiti tuu ikkunaan, täällä huutaa Liisa? 
Eikö teillä lapsilla oikeasti ollut sääntöjä, ettei saa huutaa keskellä pihaa. Sehän on kaikunut koko kerrostaloon, erittäin huonoa käytöstä,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapahtui todistetusti viime viikolla: oli helle, toivoin saavani keltaista jaffaa. 17v tyttö sanoi: Ai ananasta? Minä toistin asiani, siis appelsiinia. No sehän on oranssia. Ei ollut elänyt aikaa, kun oli vain keltaista ja punaista.

Nykylapset eivät tiedä (eikä tiedä moni nykyvanhuskaan) että oranssi-sana tuli suomen kieleen 1800-luvun lopulla alun perin substantiivina, joka tarkoitti nimenomaan appelsiinia. Adjektiivi on lyhentynyt alkuperäisestä muodosta "oranssinvärinen", joka on siis tarkoittanut appelsiinin väristä.

Oliskohan noin?

Olisi (tiedoksi vaan alapeukuttajallekin). Aikajärjestyksessä varhaisimpia oranssi-sanan esiintymiä suomalaisissa lehdissä: https://digi.kansalliskirjasto.fi/search?query=oranssi&orderBy=DATE

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä kun vanhemmilla yleisesti oli lauantaisinkin töitä. Lauantaina oli monesti lyhyempi työpäivä, mutta työpäivä silti, kun olin lapsi. Olin yleensä mummilassa, koska perhepäivähoitaja ei ollut töissä. Oli kunnallinen hoitaja ja niiden työpäivät oli vain ma-pe. Esim. teollisuudessa tai kaupan alalla taas oli myös lauantaisin töitä.

Vaikea tajuta, mikä järki oli mennä lauantaisin tekemään tynkäpäivä? Kun miettii, miten paljon vartiointi- siivous ym. kuluja teollisuuslaitokselle noista muutaman tunnin "työ"päivistä tuli.

En kyllä tiedä. Oliko sitten työaika viikkotasolla pidempi vai mikä lienee ollut, aikuiset puhuivat kitupäivistä meidän alueella. Kitupäivä, pakko olla lyhyt päivä töissä ennen vapaata.

Vierailija kirjoitti:

Minua jäi kiinnostamaan missä kaupungissa ja kaupunginosassa oli soveliasta huutaa pihalta, että äiti tuu ikkunaan, täällä huutaa Liisa? 
Eikö teillä lapsilla oikeasti ollut sääntöjä, ettei saa huutaa keskellä pihaa. Sehän on kaikunut koko kerrostaloon, erittäin huonoa käytöstä,

Totta. Aikoinaan oli kotimainen elokuva, jossa oli tuo kohtaus, missä lapset huutaa naukuvalla äänellä, että äätii, tuu ikkunaan, täällä huutaa xxx (en muista lapsen enkä elokuvan nimeä). Sitä varmaan jossain lapset sitten apinoineet. Niinhän sitä entisaikaan matkittiin kaikkea mikä elokuvissa oli hauskaa. Tuosta kohtauksesta mainosmiehet myös jokin aika sitten keksivät ottaa mainokseen, missä lapsi huutaa samalla tavalla. Jokin ruokamainos.

Kyllähän se ainakin meillä omistustaloissa oli niin, että lasten ei ollut soveliasta huutaa pihalta niin että koko kerrostalo raikuu. Aikuiset vielä 70-luvun lopussa ja 80-luvulla kasvattivat ja ohjasivat, ettei saa huutaa, eikä häiritä muita. Pihalla ja käytävällä piti tervehtiä kaikkia aikuisia, joita tapaa. Käytävillä tai rappusissa ei saanut juosta. 
Talonmies vahti toimintaa pihalla. Meilläkin oli iso talo keskustassa, monta rappua kolmessa kerroksessa. Oli oma talkkari, joka asui talossa. Hänen työhön kuului myös valvoa, että järjestys säilyy. En tarkoita, että hän koko ajan olisi pihalla vahtinut, mutta joka päiväkuitenkin teki talkkarin töitä ulkonakin ja antoi kyllä palautetta, jos meno meni villiksi. 
Minulla oli kotona ruoka-ajat, ja rannekello 5-vuotiaasta alkaen. Se vaan oli opittava katsomaan kellosta, että on oikeaan aikaan syömässä. Kello viisi on kello viisi eikä kuusi. Jos halusin lähteä pihalta kauemmas, esim. jonnekin muualle kaverille, piti käydä kysymässä sisällä vanhemmilta lupa. Aika usein se lupa myönnettiin niin, että mene vaan, mutta viideltä on ruoka ja tulet siihen mennessä takaisin. 
Mitähän nuo kirjoittajat on huutaneet siellä pihoilla, siis mitä ihmeen asiaa niillä on voinut olla, että on pitänyt karjua pihalta sisälle asti äidilleen? Ja nyt kun joku esitti kysymyksen, että eikö niillä ollut sääntöjä tai rajoja, ettei niin saa tehdä, niin meillä kyllä olisi vähintään uhattu vitsaa antaa, jos vielä kerran karkit keskellä pihaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti huusi kerrostalon ikkunasta lapsia syömään.  lapsilla oli avaimet roikkumassa kaulassa. 

Lapset huusi pihalla: "Äitii tuu ikkunaan, täällä huutaa Liisa!" ja juuri oikea äiti ilmaantui ikkunaan katsomaan, mitä oma lapsi halusi. Äidit vielä kuuntelivat, mitä lapsella oli asiaa, eivät vielä olleet somekuplaan jumittuneet.

Minä en jaksanu huutaa, kun asuttiin viidennessä kerroksessa :D

Niin tai ehkä teillä oli jonkilainen sivistys siinä pihapiirissä, ettei ollut lupa huutaa? Meidän äiti olisi varmasti hävennyt, jos olisin yrittänytkään tuollaista keskellä pihaa karjumista, ja varmasti talonmies olisi tullut sanomaan, että käypä kotona kertomassa asiasi, äläkä huuda ja häiritse ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä kun vanhemmilla yleisesti oli lauantaisinkin töitä. Lauantaina oli monesti lyhyempi työpäivä, mutta työpäivä silti, kun olin lapsi. Olin yleensä mummilassa, koska perhepäivähoitaja ei ollut töissä. Oli kunnallinen hoitaja ja niiden työpäivät oli vain ma-pe. Esim. teollisuudessa tai kaupan alalla taas oli myös lauantaisin töitä.

Vaikea tajuta, mikä järki oli mennä lauantaisin tekemään tynkäpäivä? Kun miettii, miten paljon vartiointi- siivous ym. kuluja teollisuuslaitokselle noista muutaman tunnin "työ"päivistä tuli.

Pekkaset tekivät duunariporukalle sen, että osa työnantajista teettää perjantain tynkäpäivänä eikä anna erillisiä vapaapäiviä. Kyse on aivan samasta asiasta, viikon työtunnit tehdään täyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Prismassa nuori naismyyjä ei tiennyt infossa mikä on postimerkki.

Ei hemmetti 😂

Ennen kaupoissa oli kassoillakin myyjiä, jotka osasivat laskea ilman laskimiakin. Nykyään ne tarvii laskimen silloinkin, kun pitää selvittää, paljonko pitää 10 eurosta antaa takaisin, jos ostokset maksaa 9 euroa.

Itse en ole nykynuori, mutta matikkapää aivan onneton. Osaan kyllä laskea, mutta se vaatii aikaa, jota kassalla stressissä ei ole, joten olen vetänyt hyvinkin yksinkertaisia laskuja laskimella, vaikka se hävettää. Työmoraali ei kuitenkaan anna myöten riskeerata oikean summa antamista asiakkaalle pelkän nolouden takia, joten minkäs teet. Nykynuoret ei toisaalta varmaan muista kassoja, jotka ei automaattisesti ilmoita oikeaa summaa. Eikös ne nykyään tuppaa olemaan automaattisia toimintoja kaikki tyynni? Itse olin ikionnellinen, kun meillekin tuli kassa, joka ilmoitti mitä pitää antaa takaisin.

Kaikkien janoisten sankari, aikamme legenda, Kari Grandi!

Grandi-mehuja myydään kai edelleen, mutta ei niissä enää maistu auringon paahtaman hiekan hehku tai höyryveturin kalke. Onneksi on youtube.

Vierailija kirjoitti:

Ainakaan nykylapset eivät voi käsittää jännitystä, joka syntyi kun soitti tyttö-/poikaystävälle lankapuhelimella ja tiesi, että sieltä voi vastata kuka tahansa muukin perheenjäsen.

Ja ala-asteikäisinä soitettiin viikonloppu- tai loma-aamuisin kaverille ja kysyttiin jotain "voitko alkaa" tai "voitko olla". Filosofisen kuuloisia kysymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Rippikoulussa sai tupakoida jos oli kotoa lupa.

Niin sai. Ja mä kävin tädille ostamassa punaista marlboroa 11-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Sipsihyllyllä oli vain sileät suolatut tai sileät grillimaustetut, joista valita.

Ei ollut sipsejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua jäi kiinnostamaan missä kaupungissa ja kaupunginosassa oli soveliasta huutaa pihalta, että äiti tuu ikkunaan, täällä huutaa Liisa? 
Eikö teillä lapsilla oikeasti ollut sääntöjä, ettei saa huutaa keskellä pihaa. Sehän on kaikunut koko kerrostaloon, erittäin huonoa käytöstä,

Totta. Aikoinaan oli kotimainen elokuva, jossa oli tuo kohtaus, missä lapset huutaa naukuvalla äänellä, että äätii, tuu ikkunaan, täällä huutaa xxx (en muista lapsen enkä elokuvan nimeä). Sitä varmaan jossain lapset sitten apinoineet. Niinhän sitä entisaikaan matkittiin kaikkea mikä elokuvissa oli hauskaa. Tuosta kohtauksesta mainosmiehet myös jokin aika sitten keksivät ottaa mainokseen, missä lapsi huutaa samalla tavalla. Jokin ruokamainos.

Kyllähän se ainakin meillä omistustaloissa oli niin, että lasten ei ollut soveliasta huutaa pihalta niin että koko kerrostalo raikuu. Aikuiset vielä 70-luvun lopussa ja 80-luvulla kasvattivat ja ohjasivat, ettei saa huutaa, eikä häiritä muita. Pihalla ja käytävällä piti tervehtiä kaikkia aikuisia, joita tapaa. Käytävillä tai rappusissa ei saanut juosta. 
Talonmies vahti toimintaa pihalla. Meilläkin oli iso talo keskustassa, monta rappua kolmessa kerroksessa. Oli oma talkkari, joka asui talossa. Hänen työhön kuului myös valvoa, että järjestys säilyy. En tarkoita, että hän koko ajan olisi pihalla vahtinut, mutta joka päiväkuitenkin teki talkkarin töitä ulkonakin ja antoi kyllä palautetta, jos meno meni villiksi. 
Minulla oli kotona ruoka-ajat, ja rannekello 5-vuotiaasta alkaen. Se vaan oli opittava katsomaan kellosta, että on oikeaan aikaan syömässä. Kello viisi on kello viisi eikä kuusi. Jos halusin lähteä pihalta kauemmas, esim. jonnekin muualle kaverille, piti käydä kysymässä sisällä vanhemmilta lupa. Aika usein se lupa myönnettiin niin, että mene vaan, mutta viideltä on ruoka ja tulet siihen mennessä takaisin. 
Mitähän nuo kirjoittajat on huutaneet siellä pihoilla, siis mitä ihmeen asiaa niillä on voinut olla, että on pitänyt karjua pihalta sisälle asti äidilleen? Ja nyt kun joku esitti kysymyksen, että eikö niillä ollut sääntöjä tai rajoja, ettei niin saa tehdä, niin meillä kyllä olisi vähintään uhattu vitsaa antaa, jos vielä kerran karkit keskellä pihaa. 

Tampereen Hervannassa äidin huutaminen parvekkeelle/ikkunaan oli ihan yleistä. Sitä tapahtui ihan jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Kiitokuvat, paperinuket, hennoissa kutreissa pinnillä iso sikkinen rusetti kiinni. Lempinukella äidin tekemiä vaatteita joita vaihdella kotileikeissä. Itsepunotut puuhelmet kaulalla, polvisukat aina makkaralla. Tuolilla istuessa jalat viuhtoo ilmaa mutta käyttäytyminen kahvipöydässä noudattaa aikuisten tapoja.  Maitokahvin tilkkaan muussattuja pullapaloja ja sitruunavohveleita...  Tässä välähdys muistosta vuodelta -63

Ihania muistoja! Kiiltokuvia on vieläkin tallella ja paperinuket. Nilkkasukat makkaralla. Barbeille tehtiin vaatteita ja riisimuropaketeista saatiin asterix ja akunukkeja joille piirrettin kodit. 

Vuosimallia 1959.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua jäi kiinnostamaan missä kaupungissa ja kaupunginosassa oli soveliasta huutaa pihalta, että äiti tuu ikkunaan, täällä huutaa Liisa? 
Eikö teillä lapsilla oikeasti ollut sääntöjä, ettei saa huutaa keskellä pihaa. Sehän on kaikunut koko kerrostaloon, erittäin huonoa käytöstä,

Totta. Aikoinaan oli kotimainen elokuva, jossa oli tuo kohtaus, missä lapset huutaa naukuvalla äänellä, että äätii, tuu ikkunaan, täällä huutaa xxx (en muista lapsen enkä elokuvan nimeä). Sitä varmaan jossain lapset sitten apinoineet. Niinhän sitä entisaikaan matkittiin kaikkea mikä elokuvissa oli hauskaa. Tuosta kohtauksesta mainosmiehet myös jokin aika sitten keksivät ottaa mainokseen, missä lapsi huutaa samalla tavalla. Jokin ruokamainos.

Kyllähän se ainakin meillä omistustaloissa oli niin, että lasten ei ollut soveliasta huutaa pihalta niin että koko kerrostalo raikuu. Aikuiset vielä 70-luvun lopussa ja 80-luvulla kasvattivat ja ohjasivat, ettei saa huutaa, eikä häiritä muita. Pihalla ja käytävällä piti tervehtiä kaikkia aikuisia, joita tapaa. Käytävillä tai rappusissa ei saanut juosta. 
Talonmies vahti toimintaa pihalla. Meilläkin oli iso talo keskustassa, monta rappua kolmessa kerroksessa. Oli oma talkkari, joka asui talossa. Hänen työhön kuului myös valvoa, että järjestys säilyy. En tarkoita, että hän koko ajan olisi pihalla vahtinut, mutta joka päiväkuitenkin teki talkkarin töitä ulkonakin ja antoi kyllä palautetta, jos meno meni villiksi. 
Minulla oli kotona ruoka-ajat, ja rannekello 5-vuotiaasta alkaen. Se vaan oli opittava katsomaan kellosta, että on oikeaan aikaan syömässä. Kello viisi on kello viisi eikä kuusi. Jos halusin lähteä pihalta kauemmas, esim. jonnekin muualle kaverille, piti käydä kysymässä sisällä vanhemmilta lupa. Aika usein se lupa myönnettiin niin, että mene vaan, mutta viideltä on ruoka ja tulet siihen mennessä takaisin. 
Mitähän nuo kirjoittajat on huutaneet siellä pihoilla, siis mitä ihmeen asiaa niillä on voinut olla, että on pitänyt karjua pihalta sisälle asti äidilleen? Ja nyt kun joku esitti kysymyksen, että eikö niillä ollut sääntöjä tai rajoja, ettei niin saa tehdä, niin meillä kyllä olisi vähintään uhattu vitsaa antaa, jos vielä kerran karkit keskellä pihaa. 

Oli sääntöjä. Mutta oli kiva huudella äidille.

terv. tyttö 1959

LOAD"STRIP POKER",8

SEARCHING FOR STRIP POKER

LOADING

READY.

RUN

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rockradio, Ocsid, Nuorten sävellahja 22001, Yöradio ja Pekka Sauri, Hittimittari, Rockstop, Suosikki, Soundi, Rumba ja ainakin Etelä-Pohjanmaalla muutaman vuoden ilmestynyt ilmainen rock- ja musiikkilehti Botnia Beat.

Kun oli vain 2 radiokananavaa ja niiden lähetys loppui tasan klo 24:00, "maamme"-lauluun ja kuinka aina tuli kiire sulkemaan radio, ennenkuin se "maamme"-laulu alkoi.

TV-lähetykset puolestaan loppuivat niin että ruutuun tuli joku taustakuva ja "Hyvää yötä" -teksti ja joku biisi soitettiin. Sitten ruutu meni valkoiseksi, hetken kuluttua kuului nopea äänimerkki "pipipipipipi" ja kuva muuttui lumisateeksi.