Listataas tähän asioita, joita nykylapset ei tiedä/muista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Merita pankki. 

Sitä ennen oli Suomen Yhdyspankki SYP ja Kansallis-Osakepankki KOP, jotka yhdistyivät Meritaksi.  STS eli Suomen Työväen Säästöpankki katosi kuvioista kokonaan samoin kuten HOP (Helsingin Osakepankki) ja Säästöpankkien Keskus-Osakepankki SKOP.

HOP yhdistyi 80-luvulla KOP:iin. Siis jo hyvän aikaa ennen kuin 1990-luvulla pankit alkoi kinuta valtiolta pankkitukiaisia miljardeittain.

Vierailija kirjoitti:

Äiti huusi kerrostalon ikkunasta lapsia syömään.  lapsilla oli avaimet roikkumassa kaulassa. 

Lapset huusi pihalla: "Äitii tuu ikkunaan, täällä huutaa Liisa!" ja juuri oikea äiti ilmaantui ikkunaan katsomaan, mitä oma lapsi halusi. Äidit vielä kuuntelivat, mitä lapsella oli asiaa, eivät vielä olleet somekuplaan jumittuneet.

Niitä kiinnostaa vaan pyörillä keuliminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raha-arvat, tietosanakirjat. Ei ollut pizzerioita eikä kotiinkuljetusta, postista haettiin paketit postiluukusta tullutta ilmoituslappua vastaan. Kirjeet, postikortit, kirjekaverit. Kaunokirjoitus. Ulkoleikit: kirkon rotta, 7 tikkua laudalla, hulabaloo, ruutuhyppely, twisti, hyppis, hippa, piilosta ym. Kun haettiin kaveria ulos "ootsä mun kaa?". Radiokuunnelmat. Paperinuket aikakausilehtien sivuilta. Ei turvavyöpakkoa: takapenkillä oli kiva tapella sisarusten kanssa ja pomppia sekä näyttää takaa tuleville pitkää nenää ja irvistellä. Autoissa ei niskatukia eikä mitään lapsilukkoja. Sellainen mahdottoman painava ja syvyyttä olohuoneessa vievä mustavalkoinen tv, jossa ei ole kaukosäädintä ja kanavia 2. Jos halusi surffata kahden kanavan väliä, piti nousta istumasta ja kävellä tv:n luo. Sitten tuli kaukosäädin ja kanavia kolme, ou jee! Koulussa opettaja opetti ja oppilaat oppi. Kaupat olivat auki vain johonkin klo 17 tai 18 asti ja lauantaisin taisi olla vielä lyhyemmän aikaa ja sunnuntaina ei ollenkaan. Ja vain rahalla maksettiin, ei ollut kortteja. Ei ollut hiusvärejä, kaikilla oma väri hiuksissa. Onhan näitä vaikka miten paljon.

Ihana nostalgia pläjäys :) Tahtoo takaisin tuohon maailmaan!

Osittain samaa mieltä, mutta esim. raha-arpoja on edelleen ja opettajat opettavat tänäkin päivänä. Osa oppilaista oppii ja osa ei ja niin se oli ennenkin. Hiuksia on värjätty mm. hennalla tuhansia vuosia ja ns. moderneilla väreilläkin yli sata vuotta.

Tiedän noin puolet näistä

-nykylapsi

Bbbnnk87

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rockradio, Ocsid, Nuorten sävellahja 22001, Yöradio ja Pekka Sauri, Hittimittari, Rockstop, Suosikki, Soundi, Rumba ja ainakin Etelä-Pohjanmaalla muutaman vuoden ilmestynyt ilmainen rock- ja musiikkilehti Botnia Beat.

Kun oli vain 2 radiokananavaa ja niiden lähetys loppui tasan klo 24:00, "maamme"-lauluun ja kuinka aina tuli kiire sulkemaan radio, ennenkuin se "maamme"-laulu alkoi.

Loppuuhan vuorokausikin kello 24.00 tasan, joten miksei myös sen vuorokauden lähetystoiminta.

Ulkona leikittiin pihaleikkejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti huusi kerrostalon ikkunasta lapsia syömään.  lapsilla oli avaimet roikkumassa kaulassa. 

Lapset huusi pihalla: "Äitii tuu ikkunaan, täällä huutaa Liisa!" ja juuri oikea äiti ilmaantui ikkunaan katsomaan, mitä oma lapsi halusi. Äidit vielä kuuntelivat, mitä lapsella oli asiaa, eivät vielä olleet somekuplaan jumittuneet.

Minä en jaksanu huutaa, kun asuttiin viidennessä kerroksessa :D

Vierailija kirjoitti:

Tapahtui todistetusti viime viikolla: oli helle, toivoin saavani keltaista jaffaa. 17v tyttö sanoi: Ai ananasta? Minä toistin asiani, siis appelsiinia. No sehän on oranssia. Ei ollut elänyt aikaa, kun oli vain keltaista ja punaista.

Nykylapset eivät tiedä (eikä tiedä moni nykyvanhuskaan) että oranssi-sana tuli suomen kieleen 1800-luvun lopulla alun perin substantiivina, joka tarkoitti nimenomaan appelsiinia. Adjektiivi on lyhentynyt alkuperäisestä muodosta "oranssinvärinen", joka on siis tarkoittanut appelsiinin väristä.

Vierailija kirjoitti:

Tv-chattiin tuli paljon “tj tj tj tj tj tj tj” viestejä.

Aikaa, jolloin puhelimissa oli saldorajat ja nettiin pääsi kotona tai kirjastossa. Veeteille olisi ollut hirveää aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapahtui todistetusti viime viikolla: oli helle, toivoin saavani keltaista jaffaa. 17v tyttö sanoi: Ai ananasta? Minä toistin asiani, siis appelsiinia. No sehän on oranssia. Ei ollut elänyt aikaa, kun oli vain keltaista ja punaista.

Nykylapset eivät tiedä (eikä tiedä moni nykyvanhuskaan) että oranssi-sana tuli suomen kieleen 1800-luvun lopulla alun perin substantiivina, joka tarkoitti nimenomaan appelsiinia. Adjektiivi on lyhentynyt alkuperäisestä muodosta "oranssinvärinen", joka on siis tarkoittanut appelsiinin väristä.

Oliskohan noin?

Ajatar on Foorumissa, auki joka ilta kello kahdeksaan, Ajatar on Foorumissa.

Mainos laulu. Soi vieläkin päässä.

Puhelinkortit

Vierailija kirjoitti:

Puhelinkortit

Kolikkopuhelimet. Pari markkaa piti laittaa alkuun, että pystyi soittamaan. Tai ehkä pitäis ensin selittää, mikä on "markka"?

Sitä kun vanhemmilla yleisesti oli lauantaisinkin töitä. Lauantaina oli monesti lyhyempi työpäivä, mutta työpäivä silti, kun olin lapsi. Olin yleensä mummilassa, koska perhepäivähoitaja ei ollut töissä. Oli kunnallinen hoitaja ja niiden työpäivät oli vain ma-pe. Esim. teollisuudessa tai kaupan alalla taas oli myös lauantaisin töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhelinkortit

Kolikkopuhelimet. Pari markkaa piti laittaa alkuun, että pystyi soittamaan. Tai ehkä pitäis ensin selittää, mikä on "markka"?

Noita oli baareissa. Isällä ei ollut kotonaan puhelinta 70-luvulla, joten käytiin baarissa soittamassa tai joskus puhelinkopissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli C kasetteja.

Onhan niitä vieläkin myynnissä, hyvänen aika. 

Tosin nykyään C-kasetteina saa vain ferronauhoja, ja niitäkin vain 60 ja 90 minuutin pituuksina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti huusi kerrostalon ikkunasta lapsia syömään.  lapsilla oli avaimet roikkumassa kaulassa. 

Lapset huusi pihalla: "Äitii tuu ikkunaan, täällä huutaa Liisa!" ja juuri oikea äiti ilmaantui ikkunaan katsomaan, mitä oma lapsi halusi. Äidit vielä kuuntelivat, mitä lapsella oli asiaa, eivät vielä olleet somekuplaan jumittuneet.

Minä en jaksanu huutaa, kun asuttiin viidennessä kerroksessa :D

Meillä ei kyllä saanut huutaa. Se oli ehdottomasti kielletty. Oli kolmen kerrostalon keskittymä, joiden keskellä oli iso piha, jolla leikittiin. Meidän talon alakerrassa oli ruiokajauppa ja kioski. Ei sinne tietysti pihalta kuljettu vaan kadulta päin. Joka taoauksesss lapset pidettiin kurissa, ettei huudeta pihalta, että tule ikkunaan, koska se olisi häirinnyt kaikkia muita. Jos oli asiaa kotiväelle, piti mennä ovelle sanomaan. Pihalla ei saanut huutaa, ja rappukäytävässä piti kulkea hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Sitä kun vanhemmilla yleisesti oli lauantaisinkin töitä. Lauantaina oli monesti lyhyempi työpäivä, mutta työpäivä silti, kun olin lapsi. Olin yleensä mummilassa, koska perhepäivähoitaja ei ollut töissä. Oli kunnallinen hoitaja ja niiden työpäivät oli vain ma-pe. Esim. teollisuudessa tai kaupan alalla taas oli myös lauantaisin töitä.

Vaikea tajuta, mikä järki oli mennä lauantaisin tekemään tynkäpäivä? Kun miettii, miten paljon vartiointi- siivous ym. kuluja teollisuuslaitokselle noista muutaman tunnin "työ"päivistä tuli.