Meillä isä käski kaverini huoneeseeni, kun perhe söi

Eräs yksinhuoltaja teki aina myös kylässä oleville ruuan kuin toinenkin 3 lapsen yksinhuoltaja teki lastensa kavereille ruuan . Ja meille on tehty kun käyty kavereilla ja me on tehty ja annettu . Jaettu karkit ja limsat kavereiden kanssa .  Aikuisetkin.  Kun on pyydetty kylään on heti saatu ruokaa . Tai kakkukahvit. Jäätelöä ja kahvia. Kuin on pidetty omia ruokia mukana viety jos kutsuttu mökille. Silti siellä on tarjottu ruokaa. Ollaan jätetty aina kylään mennessä kahvipaketti tai joku lahja . Jopa saatu 13 lapsen perheeltä omenoita kuin annettu heille kenkiä vaatteita. Kyllä tiedetään Jehovia jotka ei koskaan tarjonnut mitään ruokaa muille.  Eikä lastensa kavereille. Vartiotorni lehti pöydällä . Koulukavereiden äidit teki ruuan ja isompana kaverit tarjosi tupakkaa ja viinaa. Ei enää ruokaa. Yhden kerran ruoka aikana perhe laittoi odottamaan eteisessä kun söivät mutta sen jälkeen perheen äiti äiti toi pullaa ja mehua . Mikä oli kohteliasta. Lapsia oli heillä 7 eikä yleensä oltu siellä kuin leikkimässä ulkona. Elikkä monen vuoden aikana vain yksi pulla ja mehu ! 

Ei oo varaa ruokkia kavereita. Muuten olis kiva. Ei muakaa kutsuta toisten luo syömään fileitä tai pihvejä. Jos olisin varakas, järkkäisin illallisia ihmisille. 

Se että lähiöissä narkomaanit varastaa kaupoista niin myös asunnoista ruokia ja tavaraa on hirveän ikävää. 

Tehkää ruokaa, josta riittää jaettavaksi.  Ei kai niitä kavereitakaan aina siellä kotona pyöri.

No sitten teillä oli sellaiset säännöt. Mitä ihmettelemistä tuossa on? Minulla oli yksi ystävä, jonka luona sai aina lämpimän ruuan ja sitten toinen ystävä, jonka kotoa komennettiin pois, jos heillä oli ruoka-aika. Minusta tuntuu, että olivat pihejä ihmisiä. Köyhiä eivät olleet vaan pihejä.

Huomaa kyllä, millainen sosiaalinen jakauma tällä palstalla on. Itse olen saanut sellaisen kasvatuksen jo 80-luvulla, että vieraille tarjotaan aina. Itselleni ei tulisi missään nimessä kuuloonkaan laittaa lapsen kaveria toiseen huoneeseen ruokailun ajaksi, se tuntuisi aivan hirveältä. En laittaisi aikuistakaan. Kahvipöydässä aina katson, että on sen seitsemää sorttia. Se on vähän kuin vitsi, muttei kuitenkaan ole. Vieraat ovat tärkeitä ja ihmissuhteita pitää vaalia ja kunnioittaa.

Itse kutsun lapsen kaveritkin pöytään jos ruokaa on riittävästi. Mielestäni tämä on hyvä keino opettaa lapsille hyviä tapoja ja pöytätapoja. 

Jos ruokaa ei ole kaikille riittävästi, niin pahoittelen, että "näitä pihvejä ei nyt riitä kaikille mutta voit tulla ottamaan esimerkiksi voileivän ja juotavaa tässä samalla kun me syödään". 

Useimmat lapset eivät ota muuta kuin lasin maitoa/ vettå/ mehua ja tekevät ehkä sen yhden leivän. 

Jotkut sanovat, että kiitos mutta menen kotiin syömään ihan kohta kun äiti sanoi että ruoka on pian valmista. 

Oli pakko pistää stoppi hommalle. Ei yksinkertaisesti ole varaa ruokkia n. kymmentä lasta joka päivä. Hitto vie vanhemmat pistävät lapset meille ruokapöytään lokkeilemaan ja nehän santsaavat ja syövät ihan rutosti. Ei kai tuo lasten vika ole, mutta jotenkin tuntuu, etteivät niiden vanhemmat anna hyvää kuvaa lapsilleen, koska heille ei saa mennä muut syömään. Meille sen sijaan on ok ne lähettää. Jotain vastavuoroisuutta olisi hyvä osoittaa. Aina ei mene tasan, mutta pidemmällä aikavälillä yksipuolisuus käy kukkarolle. Ja vain yksi perhe ottaa tästä porukasta meidän muksuja joskus niille syömään.

Annas vaan kun nyt tämä loppuu, niin saa kuulla kuinka saita ja ilkeä meidän perhe on. Ärsytti lukea Hesarista tuo kolumni, kuinka ihmiset eivät ole vieraanvaraisia. Joo kysy multa, miksi ei ole...

Vierailija kirjoitti:

Tehkää ruokaa, josta riittää jaettavaksi.  Ei kai niitä kavereitakaan aina siellä kotona pyöri.

Meillä pyörii näin kesällä kavereita joka ikinen päivä, jos ei olla mökillä. Syy on se, että meillä on omakotitalo ja iso trampoliini. Tyttären kavereista suurin osa asuu kerrostalossa. Hän mielellään pyytääkin meille ja minulle se on ihan sama, missä ovat. Onhan omakotitalon pihalla paljon enemmän tekemistä näin kesäisin. Jos eivät ole trampalla, saattavat olla air trackilla tai lämpimällä säällä porealtaassa terassilla. Sellaista lomahuvia. Meillä saa lämpimän ruuan yleensä ne tytöt, jotka asuu vähän kauempana, mutta lähinaapurit esim. tuosta 100 metrin pääsyä kerrostaloista menevät kotiinsa syömään. Ja sinulle se voi olla ihan selvää, että teet isomman ruuan, mutta kun minä tilaan ruokaostokset kotiin kahdesti viikossa, niin mistä minä voin tietää, onko meillä vaikka torstaina syömässä 3 ylimääräistä tyttöä vai ei. Kuitenkin ruokahävikkiä on typerää alkaa tehdä siksi jos sattuu olemaan vieraita tyttöjä. Joka päivälle ei tulisi mieleenkään alkaa varata extraruokaa älyttömiä määriä. Leipää, hedelmiä, jukurttia yms. meillä on aina.

Vierailija kirjoitti:

Laman alla meille lapsille painotettiin että mennään aina kotiin syömään. Se oli tavallaan kaikkien yhteinen sääntö eikä siinä ollut mitään ihmeellistä.
-Milleniaali.

Jeph, muistan tuon, ajat oli kovat ja jos alkoi tuoksumaan ruoka niin oli aika hippaista kodin suuntaan.

Meillä tytön bestis asui naapurissa kun olivat pieniä. Sovimme vanhempien kesken että ruokaa ei syödä toisen luona. Jos itse tehdään kotona vaivalla hyvä ruoka niin tylsää jos onkin aina jo syönyt.

Vierailija kirjoitti:

Meillä söivöt kaikki jotka talossa olivat. Välillä piti puolittaa kyljyksiä tai jauhelihapihvejä mutta kaikki söivät. Usein homma hoitui perunoita lisäämällä ja salaattia jatkamalla. 

Tämä oli 2004-2016.

 

Itaruus ja moukkailu ei ikinä ole kuulunut suomalaisuuteen. 

Mikäs sinä jos on rahaa. Meillä oli kyllä raha niin tiukassa, ettei mitään mahdollisuutta ruokkia muiden lapsia.

Mikäs siinä satunnaisesti tarjoilla jollekin 7v nirsolle lapselle SATUNAISESTI riisiä ja pieni pala kanan rintafilettä?

Miten toimitaan, kun kylässä on lapsilauma lähes päivittäin? Siinä menee pelkästään maitoa pari litraa, leipää ja juustoa ihan huomattava määrä päivässä. 
Perunoita saa keittää kahdessa kattilassa, kalaa tai kanaa saa laittaa tarjolle ainakin kaksi kiloa kerralla. Päälle tietenkin salaatit ja muut vihannekset.

Kesän aikana saa naapuruston lasten ruokkimiseen kulumaan satoja euroja.

Onko joidenkin mielestä parempi, että lapsi ei tule kotiin ruoka-aikana (ennen sinne kotiin ei välttämättä edes soiteltu lankapuhelimella) tai kertoo: ”söin jo makaronia naapurissa, en jaksa enää äidin tekemää nakkikeittoa”?

Jokaisessa perheessä oli ainakin omassa lapsuudessani iltaruoka omalle perheelle, ja edelleen äitinä tykkään enemmän että lapset syövät kotona tekemääni ruokaa eivätkä jonkun toisen luona vaikkapa nuudelia ja ketsuppia tai muuta ”tosi hyvää” mättöruokaa, kun ”kavereillekin kyllä riittää”. 

Ennen oli häpeä jos lapsi ei saanut ruokaa kotona.

Kyllä lapsuudessani vanhemmat aina tarjosi ruokaa myös kavereilleni jotka käymässä ja samoin kavereiden perheet tarjosi ruokaa minulle kun olin siellä käymässä. Tasapuolistahan se oli kun suunnilleen yhtä usein käytiin toistemme luona.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kyllä kaverit kutsuttiin syömään.

MEILLÄ KYLLÄ KAVERIT SAI LÄHTEÄ SILLOIN KOTIINSA TAI ODOTTAMAAN MUN SYÖMISEN AJAN MUN HUONEESSA.

Vierailija kirjoitti:

Puhutteko te kaikki omasta lapsuudestanne vai siitä miten itse olette kohdelleet lastenne kavereita?

Minun lapsuudessani kaverit lukivat lastenhuoneessa Aku Ankkaa sillä välin kun perhe söi, mutta lasteni lapsuudessa 90-luvulla meillä riitti ruokaa myös heidän kavereilleen.

Minun lapsuudessani 90-luvulla kaikille oli itsestään selvää että kaveri odottaa kun perhe syö.

Vierailija kirjoitti:

Tehkää ruokaa, josta riittää jaettavaksi.  Ei kai niitä kavereitakaan aina siellä kotona pyöri.

Jos on useampi lapsi, niin kyllä pyörii.

Vierailija kirjoitti:

Puhutteko te kaikki omasta lapsuudestanne vai siitä miten itse olette kohdelleet lastenne kavereita?

Minun lapsuudessani kaverit lukivat lastenhuoneessa Aku Ankkaa sillä välin kun perhe söi, mutta lasteni lapsuudessa 90-luvulla meillä riitti ruokaa myös heidän kavereilleen.

Meillä myös kaverit odottelivat huoneessani ruokailun ajan, mutta äitini vei kyllä heillekin jotain mehua ja pientä hyvää välipalaa huoneeseeni lautasella naposteltavaksi sillä aikaa. Huomaavaisuus opittiin kotoa.