Meillä isä käski kaverini huoneeseeni, kun perhe söi

Kaikki söivät tietysi kotonaan. Jos ruoka-ajoissa oli eroa, odoteltiin lastenhuoneessa kaverin vapautumista leikkeihin.

Vierailija kirjoitti:

1970 luvulla oli selvä juttu, että kaikki söi kotonaan. Ei tullu edes mieleen, että kaverin ruokapöytään kutsuttaisiin. Menin silloin kotiin

 Joks perheessä syötiin silloin päivällinen n klo 17

Ruoka-aika? Ei meillä sellaista ollut. Äiti tai joskus jopa isä kokkasi töiden jälkeen. Ruoka oli lämmintä joskus 17-18 aikaan, sen jälkeen haaleaa kasiin asti. Söin kun ehdin kaverilta kotiin. Meille ei saanut ikinä tulla kavereita kylään, siis lasten: me lapset olimme omassa kotonamme kuin kylässä. Itse viihdyin kyllä kavereilla, vaikka ruokaa en saanut siellä juuri koskaan. Monen kaverin kotona jääkaappi oli tyhjä ja vanhemmat juoksi vuorotellen töissä & juomassa. Kakarat ei niitä kiinnostaneet. Yksi äiti teki iltaisin ihania kuorrutettuja lämpimiä voileipiä. 

Suomessa vieranvaraisuus ei kuulu tapoihin. Jokseenkin kaikkialla muualla maailmassa vieraat ilman muuta kutsutaan aterialle, vaikka olisivat tulleet yllättäen tai vaikka olisivat lapsia. Jatketaan ruokaa sitten vaikka kaurapuurolla, jollei muuten riitä, mutta jakaa se kuuluu. 

Kyllä meillä tarjottiin aina vieraillekin ruoka. Ruoka oli maatalon kotiruokaa tyyliin pottuja ja kastiketta, lihakeittoa, kalakeittoa, hernekeittoa tms ja sitä tehtiin reilusti. 

Vierailija kirjoitti:

1970 luvulla oli selvä juttu, että kaikki söi kotonaan. Ei tullu edes mieleen, että kaverin ruokapöytään kutsuttaisiin. Menin silloin kotiin

 Joks perheessä syötiin silloin päivällinen n klo 17

Ai jaa. Minäkin elin lapsuuttani 70-luvulla, ja kyllä olen ollut kaverin kotona ruokapöydässä, ja toisaalta minun kaverini meillä syömässä. Joskus kyllä kävi niin, että vaikka olisi meillä ruokaa saanutkin niin sitä kaveriani kai nolotti, ja lähti kotiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Mikäs siinä satunnaisesti tarjoilla jollekin 7v nirsolle lapselle SATUNAISESTI riisiä ja pieni pala kanan rintafilettä?

Miten toimitaan, kun kylässä on lapsilauma lähes päivittäin? Siinä menee pelkästään maitoa pari litraa, leipää ja juustoa ihan huomattava määrä päivässä. 
Perunoita saa keittää kahdessa kattilassa, kalaa tai kanaa saa laittaa tarjolle ainakin kaksi kiloa kerralla. Päälle tietenkin salaatit ja muut vihannekset.

Kesän aikana saa naapuruston lasten ruokkimiseen kulumaan satoja euroja.

Entäs, kun on murtosikäisiä pöytä täynnä. Siinä ei riitä mikään ruokamäärä. Menee parhaassa kasvuiässä olevan suuhun kolmeruoka annosta ja hoikkia ovat silti. Miten osaa ja pystyy varaamaan ruokaa tarpeeksi. Ruoka on kallista.

70-luvulla jaettiin enemmän. Oli uskallusta rimpauttaa ovikelloa ja tarjota lämpimäisiä tai kutsua syömään. Nykyisin ei niinkään kun ei tiedä tuleeko puukosta vai rai@kataanko.

60-luvulla lapsille annettiin kaupan kassalla aina jotakin hyvää. Paperiin kääritty makeinen tai tikkari oli se tavallisin. Kaupassa oltiin nätisti ja mietittiin vain, että mitähän nyt tädiltä saadaan.