Oliko sinulla suhteessa vanhat vanhemmat?

Ainahan ne vanhemmat on lapsiaan vanhempia, vai onko sanottavaa.

En ole suhteessa.

Ei. Äitini olisi 27 syntyessäni ja iskä 30.

Ei ollut, äitini oli 17v ja isäni täyttämässä 22v.

Vierailija kirjoitti:

Miten määritellään se vanha? Olivat 30-vuotiaita kun synnyin. Mielestäni eivät olleet vielä vanhoja vanhempia. Yhdellä luokkakaverilleni äiti oli 40-vuotias ja isä 78 -vuotias. Heistä voisi sanoa että toinen oli vanha.

Oliko tästä aikoinaan juttua lehdessä? Oliko äiti venäläinen?

Harvemmin sitä ollaan suhteessa kenenkään vanhempiin

Isä oli 60v. kun minut alulle laittoi ja äitini oli 38v. saadessaan minut. Että kyllä olivat.

Tähän ketjuun vastailee näköjään moni, jolla tavallisen ikäiset, syntyessäsi 20-39-vuotiaat vanhemmat. Itse ymmärsin, että tilastollisesti vanha olisi +40 v äiti ja isä, kun esikoinen syntyy. Ja siis nykyisinhän tuo on aika yleistä, mutta ei esim. vielä 80-luvulla.

Isäni oli 48 ja äitini 37 kun minä synnyin. Täytyy myöntää, että joskus nolostutti isän ikä ja 

kun vertasi kavereiden nuoriin isiin. 

Erinomainen isä kuitenkin.

Isäni oli 22, kun perheemme esikoinen syntyi ja 29, kun perheemme kuopus syntyi. Äitini oli isääni vuoden vanhempi. Meitä on 5.

Missä suhteessa? Epäselvästi kirjoitit.

Äitini 41v ja isäni 46v. 

Olivat todella nuorekkaat ja pidetyt henkilöt. Ikäeroa muiden kaverien vanhempiin ei huomannut mitenkään. Harmi kyllä nyt kun olen itse 49v, molemmat ovat jo menehtyneet. En itse halunnut lapsia, mutta halusin hoitaa heitä loppuun asti.

Äiti oli 46 ja isä 47. 

Äiti 35 ja isä 42, kun synnyin. Ei kai muuttanut mitään. Parhaalla kaverilla oli vielä iäkkäämmät vanhemmat. Sekä isä, että äiti elivät ysikymppisiksi.

Äitini oli syntyessäni 38 ja isäni 54. Isä joutui sairauseläkkeelle, kun olin 2-vuotias. Kun olin pieni koululainen, niin koulusta tullessani odotti aina mannapuuro. Siinä vaiheessa kun oltiin yläasteella ja lukiossa, isä oli jo oppinut tekemään ruokia ja teki usein kahtakin ruokaa. Me kolme lasta oltiin kaikki eri kouluissa ja isän pahin pelko taisi olla se, että kotona olisi samaa ruokaa kuin koulussa.

Rahaa meillä ei ollut liiaksi, mutta 70-80-luvulla kaikki muutkin oli vähän köyhiä nykyiseen verrattuna. Minulle selvisi vasta aikuisena, miten hankalaa lapsiperheillä on kesälomien aikana. Meillä ei ollut sellaista ongelmaa. Muistan yhdenkin kesän, kun olin koko kesän mökillä ja kaupunkiin palattuani olin ihan mökkihöperö, en edes muistanut millaisia astioita meillä on kotona ja luulin niitä uusiksi.

Muistan joskus lukiolaisena miettineeni, miten pärjätään jos isä kuolee. Mutta lopulta isä eli 86-vuotiaaksi ja olin silloin jo päälle 30-vuotias. Äiti kuoli, kun olin 40-vuotias. Sain siis pienen perintöni ehkä tavallista nuorempana ja äidin perinnöllä ostettiin meidän perheen ensimmäinen auto. 

Aloituksesi on huonosti kirjoitettu.

Mun äitini oli 27, kun synnyin ja piti itseään vähän vanhana. Luulen kuitenkin, että oli aika keskiverto ensisynnyttäjä. Vuosi oli 81.

Isäni oli joitain vuosia nuorempi.

Vierailija kirjoitti:

Aloituksesi on huonosti kirjoitettu.

Sitten, kun täällä opitaan keskustelemaan ystävällisesti, voi alkaa näkemään vaivaa muuhunkin😊

Kyllä tuo aloitus on ihan ymmärrettävissä. Mun äiti sai mut 18 vuotiaana isä tais olla 19 v. Eli suhteessa nuoret vanhemmat muhun nähden.

Äitini oli 43 ja isäni 45 kun synnyin iltatähdeksi. Eivät olleet henkisesti vanhoja koskaan, vaan suvaitsevaisia, ihania  kasvattajia veljelleni ja siskolleni. Molemmat elivät n.100- vuotiaaksi, rakkaat.