Maaseudulta EI löydy miestä sinkkunaiselle
Puhutaan kohtaanto-ongelmasta, siitä kuinka naiset pakkautuvat kaupunkeihin ja miehet jäävät maaseuduille, jolloin pariutumisia ei tapahdu.
Minä tein verrokkiryhmään nähden poikkeuksellisen ratkaisun ja muutin koulutettuna kolmekymppisenä naisena maalle muutaman tuhannen asukkaan kuntaan.
Täällä on sekä sinkkumiehiä että sinkkunaisia, naisia toki paljon vähemmän. Kaikki ovat yksin.
Vaikka maantieteellisesti kohdataan, henkisesti ei. Miehet täällä ovat sanalla sanoen juntteja. Käyttäytyvät kuin juntit (rasismi, alkoholinkäyttö, jne), pukeutuvat kuin juntit, eivätkä tyyliin ole koskaan käyneet naapurikuntaa kauempana saati asuneet muualla.
Naiset ovat aivan eri maata. Ovat käyneet muuallakin kuin naapurikylässä, pukeutuvat nykyaikaisesti, ovat kaiken kaikkiaan fiksuja. Eivät kaupungissa käydessään erotu joukosta.
Lokaatiosta viis, henkinen etäisyys sinkkumiesten ja sinkkunaisten välillä on aivan valtava.
Kommentit (45)
Ei ole mikään pakko pariutua jos sen kokee hankalaksi.
Saman olen huomannut. Olen korkeastikoulutettu nainen eikä täältä pienestä kunnasta löydy ketään, jota voisi edes harkita. Tinderissä lähimmät 100 km miehet vain esittelevät kuvissaan kaloja tai kuolleita hirviä. Kylää kierretään vanhalla farmarilla lippis päässä ja tupakka huulessa.
Tiedän mistä puhut. Se ajattelun ahtaus on jotain, mitä ei vaan uskoisi että nykyään voi olla olemassakaan, vaan kas on.
Vierailija kirjoitti:
Saman olen huomannut. Olen korkeastikoulutettu nainen eikä täältä pienestä kunnasta löydy ketään, jota voisi edes harkita. Tinderissä lähimmät 100 km miehet vain esittelevät kuvissaan kaloja tai kuolleita hirviä. Kylää kierretään vanhalla farmarilla lippis päässä ja tupakka huulessa.
Lippis töissä, lippis lenkillä, lippis häissä, lippis treffeillä
Ap
Kunta, kylä. Mitä väliä.