Lue keskustelun säännöt.
Jos parisuhteessa loukkaa toista todella pahasti, pitääkö auttaa kumppania pääsemään asiasta yli?
29.10.2025 |
Pitkä parisuhde. Toinen käyttäytyy omista ongelmistaan johtuen todella harvinaisen törkeästi toista kohtaan. Mutta ei pettämistä tai väkivaltaa, vaan jotain lievempää, jonka jälkeen kuitenkin on hyvät ja realistiset edellytykset jatkaa hyvää suhdetta.
Miten tämä teillä menee, autatteko kumppania pääsemään asiasta yli? Minkälaisia hyviksi tai huonoiksi havaittuja toimintamalleja teillä on?
Kyselen, kun olen ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa en tiedä mitä tehdä. Mut on kasvatettu niin, että jos satuttaa toista oikeasti tosi pahasti, pitää tietysti pyytää anteeksi sydämestään, ja sitten lisäksi jonkin aikaa jotenkin osoittaa sitä, miten pahoillaan onkaan. Ottaa puheeksi asiaa, että voinko tehdä jotain, että sun olis helpompi olla ja päästä tästä yli. Sillä ikään kuin kantaa vastuuta siitä, että on omalla toiminnalla loukannut ja satuttanut.
Nyt mulle kerrottiin, että itse asiassa sen ikävästi toimineen puolison vastuulla on vain hänen oma toiminta, ja se että asia ei enää toistu. Ja loukattu on itse vastuussa omista tunteistaan, siitä miten pahalta se tuntuu tai ei tunnu. Tää ei mene mun oikeustajuun millään. Tuntuis järkyttävän epäreilulta, jos mä jättäisin kumppanin nuolemaan haavojaan yksin.
Kertokaa, miten teillä nää menee tai miten toivoisitte menevän?
Kommentit (30)
Kenen mielestä on hyvät ja realistiset mahdollisuudet jatkaa hyvää suhdetta?
Ajatusmalliisi sisältyy sellainen ongelma, että sinun toimintasi ei määritä sitä mitä toinen ajattelee, ei silloin kun häntä loukkaat eikä silloinkaan, kun pyrit hyvittämään. Hän toimii omista lähtökohdistaan eikä sinun lähtökohdistasi tai logiikallasi.
Jos on loukannut toista, ei siitä välttämättä koskaan päästä yli oikeasti, toisaalta joku on anteeksiantavainen ja unohtaa vaikeammatkin loukkaukset. Ehkäpä sinulle on yritetty selittää tätä puolta asiasta, kun on kerrottu, että voit vain pyytää anteeksi, hyvittäminen ei välttämättä auta. Eikä se auta varsinkaan siinä tapauksessa, jos et ole kysynyt loukatulta millainen hyvitys häntä auttaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin eli jos puoliso ajaa sinun yli autolla, hän on vain velvoitettu lupaamaan, ettei enää jatkossa aja? Mutta itse hoitelet ruhjotun kroppasi ja kidut.
Puolisosi kuulostaa vaaralliselta. Itse en tuollaista ehkä kovin lähellä elinpiiriäni uskaltaisi pitää.
Vierailija kirjoitti:
Kaverin puolesta kyselet ?
Ihan itseni vuoksi, tai siis tietysti myös tämän parisuhteen.
Ap
Joskus täytyy vaan unohtaa ja mennä eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kenen mielestä on hyvät ja realistiset mahdollisuudet jatkaa hyvää suhdetta?
Ajatusmalliisi sisältyy sellainen ongelma, että sinun toimintasi ei määritä sitä mitä toinen ajattelee, ei silloin kun häntä loukkaat eikä silloinkaan, kun pyrit hyvittämään. Hän toimii omista lähtökohdistaan eikä sinun lähtökohdistasi tai logiikallasi.
Jos on loukannut toista, ei siitä välttämättä koskaan päästä yli oikeasti, toisaalta joku on anteeksiantavainen ja unohtaa vaikeammatkin loukkaukset. Ehkäpä sinulle on yritetty selittää tätä puolta asiasta, kun on kerrottu, että voit vain pyytää anteeksi, hyvittäminen ei välttämättä auta. Eikä se auta varsinkaan siinä tapauksessa, jos et ole kysynyt loukatulta millainen hyvitys häntä auttaisi.
No. Tässä, mua on loukattu, tavalla josta tiedän että pääsen kyllä yli, mutta mielestäni olisi reilua että puoliso jotenkin tosiaan hyvittelisi. Esim. kuten tuo miten mä olen oppinut, että kuuluu tehdä. Mut hän sanoi että anteeksi rakas, se ei oo mun vastuulla. Sä kannat vastuun omista tunteistasi. Ja tietysti voidaan puhua asiasta niin paljon kuin haluat.
Ap
Nyt kannattaa jättää se puoliso asap. Ei hyvä puoliso jatkuvasti loukkaa puolisoaan törkeästi ja julista siitä mielensä pahoittamisen olevan mielensä pahoittaneen vastuulla.
Puolisosi yrittää vääristää todellisuudentajuasi. Se on väkivaltaa itsessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenen mielestä on hyvät ja realistiset mahdollisuudet jatkaa hyvää suhdetta?
Ajatusmalliisi sisältyy sellainen ongelma, että sinun toimintasi ei määritä sitä mitä toinen ajattelee, ei silloin kun häntä loukkaat eikä silloinkaan, kun pyrit hyvittämään. Hän toimii omista lähtökohdistaan eikä sinun lähtökohdistasi tai logiikallasi.
Jos on loukannut toista, ei siitä välttämättä koskaan päästä yli oikeasti, toisaalta joku on anteeksiantavainen ja unohtaa vaikeammatkin loukkaukset. Ehkäpä sinulle on yritetty selittää tätä puolta asiasta, kun on kerrottu, että voit vain pyytää anteeksi, hyvittäminen ei välttämättä auta. Eikä se auta varsinkaan siinä tapauksessa, jos et ole kysynyt loukatulta millainen hyvitys häntä auttaisi.
No. Tässä, mua on loukattu, tavalla josta tiedän että pääsen kyllä yli, mutta mielestäni olisi reilua e
Puolisosi siis uskoo olevansa oikeutettu kohtelemaan sinua huonosti, joten hän ei koe, että olisi mitään anteeksipyydettävää. Eroa!
Vierailija kirjoitti:
Joskus täytyy vaan unohtaa ja mennä eteenpäin.
Jännästi tämä jää aina sen satutetun ja maahan lyödyn vastuulle hyväksyä asiat ja jatkaa elämää, ettei vaan pahantekijälle nyt tulisi mitään hankaluuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenen mielestä on hyvät ja realistiset mahdollisuudet jatkaa hyvää suhdetta?
Ajatusmalliisi sisältyy sellainen ongelma, että sinun toimintasi ei määritä sitä mitä toinen ajattelee, ei silloin kun häntä loukkaat eikä silloinkaan, kun pyrit hyvittämään. Hän toimii omista lähtökohdistaan eikä sinun lähtökohdistasi tai logiikallasi.
Jos on loukannut toista, ei siitä välttämättä koskaan päästä yli oikeasti, toisaalta joku on anteeksiantavainen ja unohtaa vaikeammatkin loukkaukset. Ehkäpä sinulle on yritetty selittää tätä puolta asiasta, kun on kerrottu, että voit vain pyytää anteeksi, hyvittäminen ei välttämättä auta. Eikä se auta varsinkaan siinä tapauksessa, jos et ole kysynyt loukatulta millainen hyvitys häntä auttaisi.
No. Tässä, mua on loukattu, tavalla josta tiedän että p
Ajan myötä kohtelu tulee vielä pahenemaan. Puoliso tekee aina vaan törkeämpiä temppuja, koska sinä siedät ne jättämättä. Puolisosi ei rakasta sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenen mielestä on hyvät ja realistiset mahdollisuudet jatkaa hyvää suhdetta?
Ajatusmalliisi sisältyy sellainen ongelma, että sinun toimintasi ei määritä sitä mitä toinen ajattelee, ei silloin kun häntä loukkaat eikä silloinkaan, kun pyrit hyvittämään. Hän toimii omista lähtökohdistaan eikä sinun lähtökohdistasi tai logiikallasi.
Jos on loukannut toista, ei siitä välttämättä koskaan päästä yli oikeasti, toisaalta joku on anteeksiantavainen ja unohtaa vaikeammatkin loukkaukset. Ehkäpä sinulle on yritetty selittää tätä puolta asiasta, kun on kerrottu, että voit vain pyytää anteeksi, hyvittäminen ei välttämättä auta. Eikä se auta varsinkaan siinä tapauksessa, jos et ole kysynyt loukatulta millainen hyvitys häntä auttaisi.
No. Tässä, mua on loukattu, tavalla josta tiedän että pääsen kyllä yli, mutta mielestäni olisi reilua e
Siis ensinnäkin puolison kuuluu tukea sinua tunteissasi, vaikka loukkaaja olisi joku muu kuin hän. Hän laiminlyö parisuhdettanne, jos ei tue ja auta sinua. Tässä huolestumisen aihe numero 1.
Huolestumisen aihe numero 2 on se, että HÄN aiheuttaa sinulle tuon kärsimyksen. Jos olisit sinkku, et siis kokisi tuota kärsimystä ollenkaan. Eli osoittaa tuplasti ongelmia.
Kolmanneksi tuo "minun/sinun" -jaottelu. Näkyykö tämä muuallakin parisuhteessanne? Toivottavasti ette jaa myöskään sänkyä ja sukuelimiäsi, jos käytössä on tuollaisia minun/sinun -jaotteluita, eikä "me"-henkeä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä olen ap, vaikeistakin asioista voi päästä yli, jos toinen on valmis ottamaan niistä vastuun ja tietää tehneensä väärin sekä yrittää hyvittää asiaa. Jos toinen on sitä mieltä, ettei hänen väärinteot ja niiden sinussa herättämät tunteet eivät ole hänen tekemisiä vaan sinun, voit vain miettiä, miten kauas tuollainen käytös ja moraalipohja tulee kantamaan. Tämä ei ole ainoa asia, eikä viimeinen kerta. Tuollaiselle ihmiselle tehoaa vain seuraukset teoista, jos nekään, eli nosta kytkintä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenen mielestä on hyvät ja realistiset mahdollisuudet jatkaa hyvää suhdetta?
Ajatusmalliisi sisältyy sellainen ongelma, että sinun toimintasi ei määritä sitä mitä toinen ajattelee, ei silloin kun häntä loukkaat eikä silloinkaan, kun pyrit hyvittämään. Hän toimii omista lähtökohdistaan eikä sinun lähtökohdistasi tai logiikallasi.
Jos on loukannut toista, ei siitä välttämättä koskaan päästä yli oikeasti, toisaalta joku on anteeksiantavainen ja unohtaa vaikeammatkin loukkaukset. Ehkäpä sinulle on yritetty selittää tätä puolta asiasta, kun on kerrottu, että voit vain pyytää anteeksi, hyvittäminen ei välttämättä auta. Eikä se auta varsinkaan siinä tapauksessa, jos et ole kysynyt loukatulta millainen hyvitys häntä auttaisi.
No. Tässä, mua on loukattu, tavalla josta tiedän että pääsen kyllä yli, mutta mielestäni olisi reilua e
Kyllä hän on sikäli oikeassa, että hän on piirtänyt omat rajansa tuohon, sinun vastuullasi on piirtää omasi. Et voi hakea rajoja yleisestä mielipiteestä tai ystäviltäsi, koska he eivät päätä millaista elämää elät miehesi kanssa, mitä pidät hyväksyttynä käytöksenä ja riittävänä anteeksiantona jne.
Nämä ovat todella tärkeitä asioita parisuhteessa, joten et pohdi turhaan. Ilman riittävää erillisyyttä on vaikea saavuttaa aikuisen autonomiaa ja kykyä huolehtia itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenen mielestä on hyvät ja realistiset mahdollisuudet jatkaa hyvää suhdetta?
Ajatusmalliisi sisältyy sellainen ongelma, että sinun toimintasi ei määritä sitä mitä toinen ajattelee, ei silloin kun häntä loukkaat eikä silloinkaan, kun pyrit hyvittämään. Hän toimii omista lähtökohdistaan eikä sinun lähtökohdistasi tai logiikallasi.
Jos on loukannut toista, ei siitä välttämättä koskaan päästä yli oikeasti, toisaalta joku on anteeksiantavainen ja unohtaa vaikeammatkin loukkaukset. Ehkäpä sinulle on yritetty selittää tätä puolta asiasta, kun on kerrottu, että voit vain pyytää anteeksi, hyvittäminen ei välttämättä auta. Eikä se auta varsinkaan siinä tapauksessa, jos et ole kysynyt loukatulta millainen hyvitys häntä auttaisi.
No. Tässä, mua on loukattu, tavalla josta tiedän että pääsen kyllä yli, mutta mielestäni olisi reilua e
Nyt riippuu ihan kontekstista. Yksi ex veti jalostajan hernekeitot nenään siitä kun kehtasin alkaa elää omaa elämääni ilman että hän "sai" jatkuvasti määritellä miten toimin. Olisi kuulemma pitänyt jotenkin hyvittää tämä hänelle. Sanoin että pidä tunkkisi, eropaperit on tässä. Siinä kohtaa ei todellakaan ollut minun vastuulla hyvitellä yhtään mitään.
Siis mäkin ymmärrän kyllä miestä. Jos sydämestään pyytää anteeksi ja on pahoillaan, niin kyllä mä katson että on ihan omalla vastuullaan on omat tunteet ja ylipääseminen. Omien tunteiden sanottaminen on tärkeää, mutta ei parisuhde niinkään voi toimia, että toinen on sitten jotenkin hyvittelemässä x ajan, kunnes toisella on hyvä olla ja katsoo katumuksen suoritetuksi. Eri asia tietysti on, että jos oikeesti joku asia triggeröi näitä tunteita, niin voi sanoa että hei, tämä tuntuu vielä pahalta koska se x tapahtui ja helpottaisi jos tekisit tai sanoisit mielummin y. Mutta jotenkin lapselliselta ajatusmaailmalta AP:n tapa kuulostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenen mielestä on hyvät ja realistiset mahdollisuudet jatkaa hyvää suhdetta?
Ajatusmalliisi sisältyy sellainen ongelma, että sinun toimintasi ei määritä sitä mitä toinen ajattelee, ei silloin kun häntä loukkaat eikä silloinkaan, kun pyrit hyvittämään. Hän toimii omista lähtökohdistaan eikä sinun lähtökohdistasi tai logiikallasi.
Jos on loukannut toista, ei siitä välttämättä koskaan päästä yli oikeasti, toisaalta joku on anteeksiantavainen ja unohtaa vaikeammatkin loukkaukset. Ehkäpä sinulle on yritetty selittää tätä puolta asiasta, kun on kerrottu, että voit vain pyytää anteeksi, hyvittäminen ei välttämättä auta. Eikä se auta varsinkaan siinä tapauksessa, jos et ole kysynyt loukatulta millainen hyvitys häntä auttaisi.
No. Tässä, mua on loukattu, tavalla josta tiedän että p
Rajojen piirtäminen siten, että puoliso on vastuussa sinun teoistasi on väkivaltaa ja saa normaalin ihmisen ymmälleen. Ainoa oikea rajanveto, on jättää tällainen ihminen, joka lähtökohtaisesti vastuuttaa sinut ihan kaikista tekemisistään.
Vierailija kirjoitti:
Siis mäkin ymmärrän kyllä miestä. Jos sydämestään pyytää anteeksi ja on pahoillaan, niin kyllä mä katson että on ihan omalla vastuullaan on omat tunteet ja ylipääseminen. Omien tunteiden sanottaminen on tärkeää, mutta ei parisuhde niinkään voi toimia, että toinen on sitten jotenkin hyvittelemässä x ajan, kunnes toisella on hyvä olla ja katsoo katumuksen suoritetuksi. Eri asia tietysti on, että jos oikeesti joku asia triggeröi näitä tunteita, niin voi sanoa että hei, tämä tuntuu vielä pahalta koska se x tapahtui ja helpottaisi jos tekisit tai sanoisit mielummin y. Mutta jotenkin lapselliselta ajatusmaailmalta AP:n tapa kuulostaa.
Ap:n puolisohan ei nimenomaan pyydä anteeksi sydämestään tai ole pahoillaan. Siksi ajatuksesi ontuu.
Vierailija kirjoitti:
Siis mäkin ymmärrän kyllä miestä. Jos sydämestään pyytää anteeksi ja on pahoillaan, niin kyllä mä katson että on ihan omalla vastuullaan on omat tunteet ja ylipääseminen. Omien tunteiden sanottaminen on tärkeää, mutta ei parisuhde niinkään voi toimia, että toinen on sitten jotenkin hyvittelemässä x ajan, kunnes toisella on hyvä olla ja katsoo katumuksen suoritetuksi. Eri asia tietysti on, että jos oikeesti joku asia triggeröi näitä tunteita, niin voi sanoa että hei, tämä tuntuu vielä pahalta koska se x tapahtui ja helpottaisi jos tekisit tai sanoisit mielummin y. Mutta jotenkin lapselliselta ajatusmaailmalta AP:n tapa kuulostaa.
Ei itseä ainakaan kiinnosta ottaa elämään mitään katastrofien tuottajia. Jos mies satuttaa minua eikä edes hyvitä ja korvaa, niin hän on automaattisesti nettonegatiivinen vaikuttaja. Miksi pitäisi olla suhteessa ihmisen kanssa, joka aiheuttaa itselle pahaa oloa ja onnettomuutta? Sekopäistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenen mielestä on hyvät ja realistiset mahdollisuudet jatkaa hyvää suhdetta?
Ajatusmalliisi sisältyy sellainen ongelma, että sinun toimintasi ei määritä sitä mitä toinen ajattelee, ei silloin kun häntä loukkaat eikä silloinkaan, kun pyrit hyvittämään. Hän toimii omista lähtökohdistaan eikä sinun lähtökohdistasi tai logiikallasi.
Jos on loukannut toista, ei siitä välttämättä koskaan päästä yli oikeasti, toisaalta joku on anteeksiantavainen ja unohtaa vaikeammatkin loukkaukset. Ehkäpä sinulle on yritetty selittää tätä puolta asiasta, kun on kerrottu, että voit vain pyytää anteeksi, hyvittäminen ei välttämättä auta. Eikä se auta varsinkaan siinä tapauksessa, jos et ole kysynyt loukatulta millainen hyvitys häntä auttaisi.
No. Tä
Puoliso on vastuussa omista teoistaan ja sen seurauksista. Yhtä lailla kun jos rikot toiselta jonkin esineen, korvaat sen - muutenhan tappio tulee tuolle esineen omistajalle?
Jos mies ei välitä puolisonsa tunteista niin hän on silloin joko luonteeltaan KARU eli ei ymmärrä esimerkiksi kauniin ja ruman, hyvän ja pahan, miellyttävän ja epämiellyttävän, mukavan ja epämukavan eroa. Ei erota myrkkyä ruuasta. HIENOTUNTEINEN huolehtii siitä, että puolisolla on hyvä ja mukava olo, hän kukoistaa.
Joka tapauksessa, oli mies sitten itsekäs, vahingollinen narsisti tai pelkästään karu ja törppö, hän on naiselle ongelma.
Naisen kannattaa vähintäänkin ottaa asumusero tällaisesta ja katsoa erittäin tarkasti, millaisiin treffeihin suostuu, vai suostuuko mihinkään. Tällainen mies ei ehkä oikeasti pysty tarjoamaan naiselle mitään muuta kuin vahinkoja ja ongelmia, ja nainen on vaan tottunut ja ehdollistunut niihin.
Niin ja siis täsmennän, että tuo skenaario jota en meinaa hyväksyä, pitää kuitenkin tietysti sisällään sen, että toinen tietysti pyytää anteeksi ja keskustelee asiasta sen satutetun puolison kanssa.
Ap