Sisareni syyttää minua lastensa huostaanotosta, vaikka vain kerroin totuuden
Sisareni lapset sijoitettiin keväällä, ja nyt koko suku käyttäytyy kuin minä olisin henkilökohtaisesti vienyt heidät pois. Todellisuudessa tein vain lastensuojeluilmoituksen asioista, joista vastuullisen aikuisen kuuluukin ilmoittaa.
Sisareni kutsuu kasvatustaan rennoksi. Käytännössä lapset valvoivat myöhään, söivät välillä muroja päivälliseksi ja olivat pois koulusta. Asunto oli jatkuvasti sotkuinen, tiskit haisivat ja pyykit lojuivat lattialla. Lapset vaikuttivat iloisilta, mutta eiväthän lapset itse ymmärrä, millaisissa oloissa heidän pitäisi elää.
Autoin pitkään. Vein ruokaa, ostin vaatteita ja maksoin laskuja. Kiitokseksi sain kuulla, ettei toinen lapsista käytä sinisiä vaatteita ja ettei heidän perheessään syödä jauhelihaa. Minusta on röyhkeää nirsoilla, kun joku toinen maksaa.
Tilanne paheni, kun sisareni alkoi seurustella uuden miehen kanssa. Mies ei tietääkseni ollut väkivaltainen eikä käyttänyt huumeita, mutta en pitänyt hänen olemuksestaan. Hän esimerkiksi pyysi minua ilmoittamaan ennen kuin tulen heidän kotiinsa. Siinä vaiheessa minulle tuli tunne, että minut yritettiin sulkea lasten elämästä.
Sisareni väitti minun arvostelevan kaikkea. Sanoin vain suoraan, jos jääkaappi haisi tai lasten hiukset olivat likaiset. Hän lakkasi vastaamasta puheluihin ja vaihtoi vara-avaimen paikkaa. Olin käyttänyt avainta pari kertaa tarkistaakseni tilanteen, kun hän ei vastannut.
Viimeinen pisara oli, kun yhdeksänvuotias kertoi olleensa seitsemänvuotiaan sisaruksensa kanssa yksin kotona. Sisareni väitti käyneensä 25 minuuttia lähikaupassa, mutta lapsen mukaan hän oli poissa "tosi kauan". En voinut ottaa riskiä.
Tein ilmoituksen. Kerroin sotkusta, koulupoissaoloista, rahaongelmista, uudesta miehestä ja lasten jättämisestä yksin. Mainitsin myös, että sisareni vaikutti epävakaalta, koska hän oli huutanut minulle puhelimessa ja katkaissut puhelun.
Kun ensimmäisestä ilmoituksesta ei seurannut mielestäni mitään, tein kaksi lisää. Yhteen kirjoitin, että tukiverkosto on huolissaan. En varsinaisesti kysynyt muilta, mutta äitimmekin oli joskus arvostellut kodin sotkua. Kolmannen ilmoituksen tein nimettömänä, koska sisareni keskittyi aina minuun eikä lasten tilanteeseen.
Lopulta nuorempi lapsi meni kouluun pakkasella ilman ulkohousuja. Koulukin teki ilmeisesti ilmoituksen, ja lapset sijoitettiin väliaikaisesti.
Nyt sisareni väittää minun vainonneen häntä, menneen luvatta asuntoon ja yrittäneen saada lapset itselleni. En ole sanonut haluavani heitä pysyvästi. Kerroin vain sosiaalityöntekijälle, että voisin toimia läheissijaisena.
Lapset eivät kuitenkaan tulleet minulle, koska sisareni oli sanonut, ettei luota minuun. Minusta se kertoo paljon. Hän antaisi lastensa mieluummin asua vieraiden luona kuin turvallisen sukulaisen kanssa.
Äitini käski pyytää anteeksi ja myöntää, että ylitin rajat. En ymmärrä mitä rajoja. Ilmoittaja ei päätä sijoituksesta. Jos kodissa kerran oli kaikki kunnossa, miksi lapset sitten otettiin pois?
Sisareni sanoi, etten saa enää koskaan tavata lapsia. Vastasin, että siinä tapauksessa teen tarvittaessa uuden ilmoituksen, koska lasten eristäminen läheisestä sukulaisesta ei kuulosta terveeltä. Hän väittää nyt, että uhkailen häntä.
Minä olin ainoa, joka uskalsi toimia. Silti minusta tehtiin pahis.
Huoh. Nykyään totuuden puhumisesta näköjään rangaistaan enemmän kuin lasten laiminlyönnistä.
Kommentit (63)
0/5, ei tuollaisista asioista tule mitään huostaanottoa
Typerä AP
Vierailija kirjoitti:
Yksikään koulu ei tee mitään ilmoitusta, jos lapsella ei ole ulkohousuja joku päivä. Tsemppiä nyt tähän provoon.
Kyllä muuten tekee. sos.tt.
Vierailija kirjoitti:
Olet vain kateellinen siskollesi.
Mistä tuossa voisi olla kateellinen?!
On ok syödä välillä muroja päivälliseksi ym tottakai, muttei jatkuva sotku. Toisen kotiin ei voi kuitenkaan tunkeutua.
Ei kodin sotkuisuus ja päivän tiskit pöydälle ole syy tuollaiseen ilmoitteluun. Minun lapsuudenkoti oli himosiivoja äitini takia lattiasta kattoon hinkattu, mutta ei minusta silti onnellista ihmistä ole tullut. Kodissa oli väkivaltaista ja muutenkin vaikeaa olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksikään koulu ei tee mitään ilmoitusta, jos lapsella ei ole ulkohousuja joku päivä. Tsemppiä nyt tähän provoon.
Kyllä muuten tekee. sos.tt.
Joillakin opettajilla ei ole mitään maalaisjärkeä, joten en ole yllättynyt, jos tulee lasu, jos ulkohousut puuttuu yhtenä päivänä.
Meidän lapsella oli tunnin lääkäriaika (poliklinikkakäynti erikoislääkärillä). Käyntiin meni 2 tuntia matkoineen. Opettaja pisti luvattoman poissaolon toiselta tunnilta, koska luvallisesti sai olla pois vain sen tunnin, mikä oltiin lääkärissä. Matka-aika oli luvatonta poissaoloa. Ei suostunut muuttamaan asiaa, vaikka pyysin. Tällaiset ihmiset saavat varmaan lasuja aikaan vaikka mistä. Meidän lapselle tämä opettaja diagnosoi mm. pakko-oireisen häiriön. Siis teki lastensuojeluilmoituksen, missä ilmoitti, että lapsella on pakko-oireinen häiriö. Asia oli helppo kumota lääkärintodistuksella.
Joo, ei esimerkiksi sotku yksinään tai se, että lapsi joskus syö lounaaksi muroja, ole peruste huostaanotolle. Ne voivat kuitenkin olla oireita tai signaaleja jostain syvemmästä. Aina eivät ole.
Ei pelkkä ilmoitus johda mihinkään, jos ei ole tarvetta. Ja huostaanotto on viimesijainen toimenpide. Tai näin sen ainakin pitäisi mennä.
- Sossu (ei lastensuojelussa työskentelevä)
Mullakin on välillä sotkuista kun teen lapsen kanssa paljon muutakin kuin siivotan. Hellin häntä paljon mm sylissäni jos hän kaipaa syliä ja teen paljon muitakin asioita. Olin ekan lapsen kohdalla siivoushullu ja palvelin ja siivosin kuin 5 tähden hotellissa, oli aina pedattu puhdas sänky ja puhdasta, sängyn päällä puhtaat pyyhkeet odottamassa ja ruoka pöydässä jne. Ei lapsi ollut tyytyväinen vaan mankui silti ja valitti ruuasta kun ei ollu lempi ruokapäivä. Lapset on sellaisia, ei ne kuitenkaan ole tyytyväisi huonoina päivän vaan marisevat ja testaavat vanhempien hermoja joka päivä jollakin. Toisen lapsen kohdalla parannuin siivoushulludesta ja otan rennommin. Siivoan vain tarpeelliset, noin kerran viikossa joka päivä pyykit ja tiskit tietenkin, imurointi kerran pari viikkossa riittää.
Huostaanottoa ei voida tehdä ilman painavia perusteita.
Ketään ei oteta huostaan lastensuojeluilmoituksen perusteella, siitä vasta alkaa asioiden selvittäminen.
Joo, ei esimerkiksi sotku yksinään tai se, että lapsi joskus syö lounaaksi muroja, ole peruste huostaanotolle. Ne voivat kuitenkin olla oireita tai signaaleja jostain syvemmästä. Aina eivät ole.
Ei pelkkä ilmoitus johda mihinkään, jos ei ole tarvetta. Ja huostaanotto on viimesijainen toimenpide. Tai näin sen ainakin pitäisi mennä.
- Sossu (ei lastensuojelussa työskentelevä)
Mutta kun ei aina mene näin. Olen seurannut vuosia ystäväperheen tilannetta. Valitettavasti lastensuojelussa on edelleen myös silkkaa mielivaltaa, simputusta ja pahantahtoisuutta. Tässäkin tilanteessa yksi perheen monista lapsista on otettu huostaan ilman syytä. Tiedän nämä "valesyyt", ja ne eivät todellakaan pidä paikkaansa. Muu viranomaistaho on myös tämän todennut. Silti huostaanottoa jatketaan, todennäköisesti aikuisuuteen asti. Tässä on mennyt kaikilta, myös ystäviltä, luotto viranomaisiin.
Jotenkin tulee vaikutelma, että ap oli varma siitä, että lapset otetaan huostaan ja hän saa lapset. Ei vaikuta siltä, että sisarta on menty auttamaan pyytettömästi tai että huoli olisi täysin aito..
Mä voin vain kuvitella noiden lasten vihan määrää, kun kasvavat aikuiseksi ja saavat tietää, mitä heidän tätinsä on tehnyt heille (perheen rikkominen). Toivottavasti eivät katkeroidu. Mikään ei ole järkyttävämpää, kuin että rikkoo perheen syötyjen murojen tai nurkassa pyörivien villakoirien vuoksi!
Hyvin toimittu ap! Paskoja vanhempia on! Vastuuttomia haisevia tautisia varkaita ja mätisäkkejä. Tuloksena traumaisia mukuloita ja jatkumoa.
Jos asiat on kunnossa, ei ilmoitukset johda mihinkään. Ap:n siskolla ei ollut.
Käytän nykyään kasvatuskeinona Nyt olette kiltisti, tai vieras täti ja setä tulee hakemaan teidät pois. Joudutte kaikki asumaan vieraitten ihmisten kanssa ja kaikki eri paikoissa. Koskaan ette enää nää äitiä ettekä isää sen jälkeen. Mitään ette saa ottaa mukaan ja kaikki lelunne myydään kirpputorilla.
Ovat hyvin käyttäytyviä lapsia.
Onko mitenkään mahdollista että jos huostaanottoon on päädytty, sille on perusteet, ja ne perusteet on niin painavat, että sijoitus on lasten edun mukaista?
En hetkeäkään epäile etteikö lastensuojelu tekisi myös virheitä ja etteikö sijaishuoltoon liittyisi riskejä, mutta eiköhän se sijoitus useimmiten ole kahdesta huonosta vaihtoehdosta vähemmän huono?
Omassa työssäni tapaan sekä sijoitettuja että niitä jotka olisi pitänyt sijoittaa vuosia sitten mutta turvattomuudesta on puuttunut riittävän konkreettinen näyttö. Sijoitetuilla on yleensä hirveä hinku itsenäistyä tai muuttaa takaisin äidin luo täyttäessään 18v ja harva on sijaiskotiin/laitokseen varauksetta tyytyväinen, mutta kyllä nämä pääsääntöisesti on kuitenkin niitä nuoria joissa kasvaa jo selviytymisen ainekset. Toisin kuin ne jotka ovat jääneet kodin henkisen väkivallan tai emotionaalisen tyhjiön vaikutuksen piiriin.
Et ole lasten huoltaja. Jos sisaresi päättää. Että lapsia et näe. Niin et näe. Uhkailet sillä syyllä tekeväsi uuden ilmoituksen.
Sen ilmoituksen syy on sinun halusi kontrolloida.
Sossu käy aika pitkään sijoitettujen perheessä. Sinun pitää vain nyt luottaa siihen. Uusi ilmoitus on hyödytön. Koska et itse ole käynyt siellä.
"Hyvin toimittu ap! Paskoja vanhempia on! Vastuuttomia haisevia tautisia varkaita ja mätisäkkejä. Tuloksena traumaisia mukuloita ja jatkumoa."
Meinaatko että lastenkodit ja nuorisokodit ovat auvoisia paikkoja? Aika moni on niissä pahasti traumatisoitunut. Tiedätkö kuinka paljon nuorisokodeissa on seksuaalista ahdistelua ja jopa raiskauksia? Tiedätkö kuinka paljon nuoria pahoinpidellään nuorisokodeissa ja lastenkodeissa, niin toisten lasten kuin henkilökunnan taholta? Miettisin kahdesti, ennen kuin tekisin lasun, jos kotona ei ole väkivaltaa, sillä lastenkodeissa ja nuorisokodeissa sitä riittää.
"Toisin kuin ne jotka ovat jääneet kodin henkisen väkivallan tai emotionaalisen tyhjiön vaikutuksen piiriin."
Taas joku katsoo maailmaa ruusunpunaisten lasien läpi. Olen ollut nuorena vuoden laitoksessa, ja se aika on yhtä helvettiä. Järkyttävää henkistä väkivaltaa, fyysistä väkivaltaa ja simputusta. Näistä on tehty dokumentteja myös Suomessa, suosittelen tutustumaan. Edelleenkin etenkin nuorisokodeissa tapahtuu, huumeita, väkivaltaa, seksuaalista ahdistelua, raiskauksia jne. Ovat yleensä pahempia paikkoja kuin kodit.
Jos oma sisarus ottaisi lapseni luokseen olisin iloinen, aikoinaan omani lähti sijaisperheeseen.
Kaikki noista eivät ole syitä ottaa lapset pois. Tietysti pitää olla ruokaa ajoissa, muro ei ole päiväruoka. Ja astianpesukone olisi hyvä. Sekä vaatteita ja raikas ilma.