Lue keskustelun säännöt.
Kysymys miehille: Miten ratkaisette ongelman, jos ette saa parisuhteessa tarpeeksi seksiä?
18.07.2026 |
Kiukuttelu ja valittaminen eivät ole vaihtoehtoja. Oletteko valmiit myymään yhteisen talon ja lähtemään halukkaamman naikkosen perään, vai osaako joku teistä hoitaa hommansa niin että kotona pysyy rauha maassa?
Kommentit (258)
Vierailija kirjoitti:
"Minua ei ole muuten luokiteltu aspergeriksi tai autistiksi, olen lähellä. Sinua se ei kuulema haittaa, mutta nyt sitten käytätkin sitä korttina pätiessäsi keskustelussa"
Kuinka kertoa olevansa autisti kertomatta olevansa autisti.
T. mies-sika pro
Totta. Heilun siinä rajoilla. Sille on kriteerit, joita en täytä. Todellisuushan sitten varmasti on tarua ihmeellisempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsin oksaa vahvan puun ja temusta erittäin halpaa köyttä joka luultavasti katkeaa, painoni on liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"On muuten hienoa, että olet nainen, jota ei mikään romantiikka kiinnosta pätkän vertaa. Äijjäpisteitä ja miehetkin tykkää!"
En kommentoi muuhun kun on niin lennokasta analyysia.
Mutta se, etten ole koskaan katsonut yhtäkään romanttista komediaa tai ettei muukaan vastaava jenkkiromantiikkakuvasto vetoa minuun, ei tarkoita ettenkö olisi romantiikannälkäinen -tai että halveksisin heitä joihin hömppäromantiikka vetoaa.
Minulla on asiassa vain erilainen maku, mutta miltään äijjiltä en saa pisteitä vaativuudestani, päinvastoin.
En jaksa itsekään analysoida mikä lainaamaani kirjoittajaa ajaa tällaiseen "keskusteluun" ja tulkintaan.
Voin ainoastaan todeta, että tyyli on itselleni vastenmielinen ja raskas, enkä jaksa käyttää siihen enempää vapaa-aikaani.
No sitten ei ihmetytä, miksi et kykene keskustelmaan muuten kuin minäminä-maastasi käsin. Onnea miehellesi.
Luulen, että hänellä on ihan fiksu mies.
Ja rohkenen väittää, että tuo autismin kirjon elämä sinulla puolestaan pistää vetämään johtopäätöksiä, joita tosielämä ei tue.
Sellainen kommunikaatiotyyli, jossa kirjoitetaan pitkiä, itsesäälisiä ja oletuksia täynnä olevia vuodatuksia on nimenomaan itsekäs ja suoraan minä-minä-maasta. Ei kukaan jaksa käyttää energiaansa argumentaatiovirheidesi kumoamiseen kohta kohdalta. Se ei vain maksa vaivaa.
En tee johtopäätöksiä. Sinä teit nytkin. Minä esitän väittämän, jota ei ole todistettu. Se voi olla hyvä ja raflaava avaus keskustelulle. Jos en ymmärrä, kysyn. Sinä kirjoitat lauseen, joka jokaisen tulisi ymmärtää juuri niin kuin sinä sen tarkoitat, etkä rakenna sitä lausetta minkään varaan. Se siis jää ilmaan oli se sitten kuinka järkevä tai pätevä tahansa. Sadetakki on hyvä sateella päällä, ei neljänkymmenen asteen helteessä autiomaassa. Tuo oli esimerkki. Kerroin sen, jotta tajuaisit. Minua ei ole muuten luokiteltu aspergeriksi tai autistiksi, olen lähellä. Sinua se ei kuulema haittaa, mutta nyt sitten käytätkin sitä korttina pätiessäsi keskustelussa.
On kunnioittavaa lukea mitä toinen yrittää sanoa. Mun vika tässä on se, että kyselen liikaa. Teen sen siksi, että ei tule niitä vääriä olettamuksia, josta sitten toisaalta pauhataan, että "en minä niin tarkoittanut". Yrittäkää nyt sitten päättää mitä haluatte. Sinä et halua lukea perusteluita, koska niitä voi joutua miettimään ja ajattelemaankin vähän. Luultavimmin perustelet tämänkin, että ei mun tartte vapaa-aikanani ajatella jossain nettipalstalla kun mä jo tiedän. Mulla on tärkeä duuni, jossa ajattelen ja lisäksi mä tiedän jo nämä asiat. Luultavimmin et ajattele. Käytät itse tekstissäsi noita oletuksia paljon. Niin metsä vastaa.
Teet luultavimmin olettamuksen, että jankkaan arjessa koko ajan. Elä siinä uskossa niin päiväsi menee paremmin ja voit kertoa kuinka selätit netissä autisti-incelin. Tarinat kun tuppaavat kasvamaan kerrottaessa.
En nyt jaksa vastata muuta kuin että voi vannoa, että ihan 100% varmuudella en kehu kenellekään, miten selätin netissä autisti-incelin. Miksi sellaisella kehuskelisin?
Sitä paitsi, sinähän selätit minut. Väsytit aivan täysin. Nyt täytyy poistua lepäämään. Mukavaa viikonloppua!
On se vain jumalan onni, jonka loin itselleni.
Vaihdoin haluttoman kumppanin halukkaaseen ja kaupan päälle sain vielä huomattavasti nuoremman. Arvatakkin saattaa, että keski-ikäinen mies ottaa vaimoksi nuoren Filippiiniläisen naisen ja voi hyvä luoja on niin samenttisen tiukka pillukin vielä. Ei ole pää kipeä ja pillu ihanan märkä, nuolen mielellään hänen kiimaista pillua ja persreikää ihan nuoruuden innolla. Saa ratsastaa minun kasvojeni päällä ja antaa tiukkaan kakkoseen.
Suosittelen lämpimästi kaikille keski-iän ylittäneille miehille ja aivan vaikka nuorillekin miehelle. Tinder tulille, mutta vaihtakaa paikkakunnaksi joko Manila tai Cebu niin olette alle tunnissa jo kauniin Filippiiniläisen kanssa keskusteluissa.
M52 / N25
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"On muuten hienoa, että olet nainen, jota ei mikään romantiikka kiinnosta pätkän vertaa. Äijjäpisteitä ja miehetkin tykkää!"
En kommentoi muuhun kun on niin lennokasta analyysia.
Mutta se, etten ole koskaan katsonut yhtäkään romanttista komediaa tai ettei muukaan vastaava jenkkiromantiikkakuvasto vetoa minuun, ei tarkoita ettenkö olisi romantiikannälkäinen -tai että halveksisin heitä joihin hömppäromantiikka vetoaa.
Minulla on asiassa vain erilainen maku, mutta miltään äijjiltä en saa pisteitä vaativuudestani, päinvastoin.
En jaksa itsekään analysoida mikä lainaamaani kirjoittajaa ajaa tällaiseen "keskusteluun" ja tulkintaan.
Voin ainoastaan todeta, että tyyli on itselleni vastenmielinen ja raskas, enkä jaksa käyttää siihen enempää vapaa-aikaani.
No sitten ei ihmetytä, miksi et kykene keskustelmaan muuten kuin minäminä-maastasi käsin. Onnea miehellesi.
Luulen, että hänellä on ihan fiksu mies.
Ja rohkenen väittää, että tuo autismin kirjon elämä sinulla puolestaan pistää vetämään johtopäätöksiä, joita tosielämä ei tue.
Sellainen kommunikaatiotyyli, jossa kirjoitetaan pitkiä, itsesäälisiä ja oletuksia täynnä olevia vuodatuksia on nimenomaan itsekäs ja suoraan minä-minä-maasta. Ei kukaan jaksa käyttää energiaansa argumentaatiovirheidesi kumoamiseen kohta kohdalta. Se ei vain maksa vaivaa.
En tee johtopäätöksiä. Sinä teit nytkin. Minä esitän väittämän, jota ei ole todistettu. Se voi olla hyvä ja raflaava avaus keskustelulle. Jos en ymmärrä, kysyn. Sinä kirjoitat lauseen, joka jokaisen tulisi ymmärtää juuri niin kuin sinä sen tarkoitat, etkä rakenna sitä lausetta minkään varaan. Se siis jää ilmaan oli se sitten kuinka järkevä tai pätevä tahansa. Sadetakki on hyvä sateella päällä, ei neljänkymmenen asteen helteessä autiomaassa. Tuo oli esimerkki. Kerroin sen, jotta tajuaisit. Minua ei ole muuten luokiteltu aspergeriksi tai autistiksi, olen lähellä. Sinua se ei kuulema haittaa, mutta nyt sitten käytätkin sitä korttina pätiessäsi keskustelussa.
On kunnioittavaa lukea mitä toinen yrittää sanoa. Mun vika tässä on se, että kyselen liikaa. Teen sen siksi, että ei tule niitä vääriä olettamuksia, josta sitten toisaalta pauhataan, että "en minä niin tarkoittanut". Yrittäkää nyt sitten päättää mitä haluatte. Sinä et halua lukea perusteluita, koska niitä voi joutua miettimään ja ajattelemaankin vähän. Luultavimmin perustelet tämänkin, että ei mun tartte vapaa-aikanani ajatella jossain nettipalstalla kun mä jo tiedän. Mulla on tärkeä duuni, jossa ajattelen ja lisäksi mä tiedän jo nämä asiat. Luultavimmin et ajattele. Käytät itse tekstissäsi noita oletuksia paljon. Niin metsä vastaa.
Teet luultavimmin olettamuksen, että jankkaan arjessa koko ajan. Elä siinä uskossa niin päiväsi menee paremmin ja voit kertoa kuinka selätit netissä autisti-incelin. Tarinat kun tuppaavat kasvamaan kerrottaessa.
Olen eri ihminen kuin edellinen (tässä ei tosiaan ole käynnissä dialogi vaan anonyymejä riittää), enkä luule että jankkaat arjessa koko ajan. On näet sen verran raskasta ja hyökkäävää analyysiä, että tuskin kukaan jaksaa kuunnella. Ehkä et tarkoita niin, mutta sellainen vaikutelma syntyy ja alkuperäinen puheenaiheekin alkaa hävitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"On muuten hienoa, että olet nainen, jota ei mikään romantiikka kiinnosta pätkän vertaa. Äijjäpisteitä ja miehetkin tykkää!"
En kommentoi muuhun kun on niin lennokasta analyysia.
Mutta se, etten ole koskaan katsonut yhtäkään romanttista komediaa tai ettei muukaan vastaava jenkkiromantiikkakuvasto vetoa minuun, ei tarkoita ettenkö olisi romantiikannälkäinen -tai että halveksisin heitä joihin hömppäromantiikka vetoaa.
Minulla on asiassa vain erilainen maku, mutta miltään äijjiltä en saa pisteitä vaativuudestani, päinvastoin.
En jaksa itsekään analysoida mikä lainaamaani kirjoittajaa ajaa tällaiseen "keskusteluun" ja tulkintaan.
Voin ainoastaan todeta, että tyyli on itselleni vastenmielinen ja raskas, enkä jaksa käyttää siihen enempää vapaa-aikaani.
No sitten ei ihmetytä, miksi et kykene keskustelmaan muuten kuin minäminä-maastasi käsin. Onnea miehellesi.
Luulen, että hänellä on ihan fiksu mies.
Ja rohkenen väittää, että tuo autismin kirjon elämä sinulla puolestaan pistää vetämään johtopäätöksiä, joita tosielämä ei tue.
Sellainen kommunikaatiotyyli, jossa kirjoitetaan pitkiä, itsesäälisiä ja oletuksia täynnä olevia vuodatuksia on nimenomaan itsekäs ja suoraan minä-minä-maasta. Ei kukaan jaksa käyttää energiaansa argumentaatiovirheidesi kumoamiseen kohta kohdalta. Se ei vain maksa vaivaa.
En tee johtopäätöksiä. Sinä teit nytkin. Minä esitän väittämän, jota ei ole todistettu. Se voi olla hyvä ja raflaava avaus keskustelulle. Jos en ymmärrä, kysyn. Sinä kirjoitat lauseen, joka jokaisen tulisi ymmärtää juuri niin kuin sinä sen tarkoitat, etkä rakenna sitä lausetta minkään varaan. Se siis jää ilmaan oli se sitten kuinka järkevä tai pätevä tahansa. Sadetakki on hyvä sateella päällä, ei neljänkymmenen asteen helteessä autiomaassa. Tuo oli esimerkki. Kerroin sen, jotta tajuaisit. Minua ei ole muuten luokiteltu aspergeriksi tai autistiksi, olen lähellä. Sinua se ei kuulema haittaa, mutta nyt sitten käytätkin sitä korttina pätiessäsi keskustelussa.
On kunnioittavaa lukea mitä toinen yrittää sanoa. Mun vika tässä on se, että kyselen liikaa. Teen sen siksi, että ei tule niitä vääriä olettamuksia, josta sitten toisaalta pauhataan, että "en minä niin tarkoittanut". Yrittäkää nyt sitten päättää mitä haluatte. Sinä et halua lukea perusteluita, koska niitä voi joutua miettimään ja ajattelemaankin vähän. Luultavimmin perustelet tämänkin, että ei mun tartte vapaa-aikanani ajatella jossain nettipalstalla kun mä jo tiedän. Mulla on tärkeä duuni, jossa ajattelen ja lisäksi mä tiedän jo nämä asiat. Luultavimmin et ajattele. Käytät itse tekstissäsi noita oletuksia paljon. Niin metsä vastaa.
Teet luultavimmin olettamuksen, että jankkaan arjessa koko ajan. Elä siinä uskossa niin päiväsi menee paremmin ja voit kertoa kuinka selätit netissä autisti-incelin. Tarinat kun tuppaavat kasvamaan kerrottaessa.
Olen eri ihminen kuin edellinen (tässä ei tosiaan ole käynnissä dialogi vaan anonyymejä riittää), enkä luule että jankkaat arjessa koko ajan. On näet sen verran raskasta ja hyökkäävää analyysiä, että tuskin kukaan jaksaa kuunnella. Ehkä et tarkoita niin, mutta sellainen vaikutelma syntyy ja alkuperäinen puheenaiheekin alkaa hävitä.
Keskustelu on vaikeaa. Sen tulisi olla kevyttä ja helppoa, mutta se ei aina ole. Tämä aihe kuohuttaa sen verran, että jo siitä näkee sen olevan vaikea käsitellä. Jos kirjoittaa kevyesti, eikä mieti mitä sanoo, tuloksena on väärinymmärryksiä ja turhautumista ja riitelyä. Se on huono. Sitten syytetään myös siitä, että ei perustele tai näkee asioita yksioikoisesti. Liika perustelukin aiheuttaa väärinymmärryksiä ja riitelyä. Se on huono. Sitten syytetään myös siitä, että ei jaksa lukea ja on tylsää ja raskasta.
Lähestyin tarkoituksella nyt perustellen asioita, Kyllä, ad hominem oli myös mukana kun huomasin sitä keskusteluun muilta tarttuvan ja taisinpa käyttää tarkoituksellakin. Tosin en keventänyt mitään väitteitä, jotka olivat siis väitteitä, ei totuuksia. Jos asiaa ei pehmennä, siihen toivoo saavansa (tai minä toivoin) reaktion, joka tarkentaisi käsitystä aiheesta. Ihan sama onko siinä vastauksessa mukana aggressiota, kunhan se tarkentaisi ja selkeyttäisi. Helpompi on kuitenkin jättää homma ad hominemiin tai siirtyä sivuraiteelle. Perustelut olivat liian pitkiä lukea ja lisäksi raskaita (netissä tldr lol) joidenkin mielestä. Täsmällinen keskustelukaan ei siis ole ratkaisu.
Ihan sama, olkaa poteroissanne ja kehottakaa toisianne työntämään elimiänne vaikka mihin tai kehottakaa toisia työntämään itseensä vaikka mitä. Se tuntuu olevan kevyempi tapa miettiä asioita ja niinhän ne yleensä sitten tosielämässä ratkeavatkin ja kaikille jää hyvä ymmärrys siitä, miksi kaikki meni niin kuin meni. Tai edes pieni oivallus asiasta. Tällä hetkellä mies on sika ja nainen pihtari. (Kärjistänkö vai en, sitä pohtikaatten)
Vedän käteen. Jos alkaa harmittaa, niin ajattelen sitä, minkälainen meidän yhteisestä lapsesta tuli. Ei koskaan enää kenenkään kanssa, en suostu tähän toiste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan turha tää palsta on millekään keskustelulle. Kun nyt muistelee. Jos on anaaliseksiketju ekat jankkaajat ylpeinä tulee huutamaan kuinka EXIT ONLY! ja odottavat muikeina "you go girl!" vastauksia. Sitähän se ketju käsittelee. Jos on ketju seksihepeneistä ekat jankkaajat ylpeinä tulee huutamaan "meillä ollaan alasti mun mies haluaa ne heti pois!" ja odottavat muikeina "you go girl!" vastauksia. Sitten on oikeasti trollit ja samaa ajaa nää jotka pilaa pena-olettamuksillaan ketjuja. Modet voi heittää h e l e v e t i n asiallisena pysyneen ketjun roskiin, koska ne voi ja päätä särkee, muija ei antanut tai menkat. Syy voi olla ihan mikä tahansa.
Tää aihe on tuomittu jo siksi, että siitä kärsiville niin rankka että se vetää henkisesti hapoille. Ei siinä järkisyyt enää auta millään muotoa, ei jeesustelut kuinka meillä ei tommosta ole, ei sukupuolisodat ja elinten tunkeminen perunamuussiin. Sinänsä luo uskoa ihmiskuntaan tää, että jengi toivoo täällä voivan syntyä rakentavaa juttua. Jos niin on, niin ei olla menetetty kaikkea.
Lähtemällä. Vaikea paikka oli muuttaa pois. Vaimon syytä ei asiat yksin olleet, minä mokailin omat osuuteni. En pettänyt, lyönyt tai juopotellut mut meidän kommunikaatio ei toiminut enkä osannut kohdata häntä kuten olisi pitänyt. Seksi oli yksi iso ongelma, ei ainoa. Kovasti rakastin mut se nyt ei riittäny.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tossa yksi kirjottaja yritti perustella naiskirjottajalle kirjottamaansa. Tää nainen heittelee itsekin perustelematta viisauksiaan. Sit tää naiskirjottaja vastas tympeetä liian pitkä en lue. Itse heittelee mitä sattuu. Mä en osaa kirjoittaa noin hienosti, mut siinä kai nyt väännettiin rautalankaa. Sekään ei kelvannut. Meen tunkemaan munaa johonkin viemäriputkeen, se on tän palstan anti näköjään.
:D
Itse laitan nyt pakoputkeen.
Tuossa on parikin sellaista rähjäti-rähjäti nalkun nalkun-tapausta, jotka ovat ilmiselvästi haluttomia ja erittäin defensiivisiä asian suhteen, sekä ainakin yksi suht järkevä.
Hauskaa tässä on se, että ehdottavat sitten vaikka masturbointia ratkaisuksi kun ovat sen edellisessä ketjussa tuominneet, mikäli yhtään on esim. pornoa. Ja jos asian nostaa esiin, sormet korviin ja kovaa huutoa, ettei tarvitse mennä sinne L-sanaan (logiikka).
No kun se porno on rikos ihmisyyttä vastaan ja sun pitää olla runkkaamatta ja haluta sitä vaimoa, vaikka se ei halua sua!
Ymmärrä paikkasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohihan tämä menee, mutta koskettaa itseäni keski-ikäisenä nsisena. En muista yhtään miestä, joka ei olisi maininnut esim. Tinderissä että seksi on erittäin tärkeää, ja tavatessa korostanut asiaan. Todellisuudessa sitten tämä halukkuus ja tärkeys on ollut 1-4 kertaa kuussa. Kaikki rakadtelutaidot tuntuvat perustuvan miehen omaan arvioon, ei naisten kokemukseen. Ainakin tuntuu ettei 18-v ensirakkauden ja nykyisten tapailumiesten, n. 50-60 v taidot ole juurikaan kehittyneet.
Tapasin keväällä todella mukavan miehen ja voisin hyvinkin ajatella meitä loppuelämän parina, mutta tämäkin seksiä korostanut Romeo on niin sysi-huono sängyssä ja harvoin saatavilla, että valitettavasti täytyy hyvästit ennen syyssateita jättää.
Vierailija kirjoitti:
Ohihan tämä menee, mutta koskettaa itseäni keski-ikäisenä nsisena. En muista yhtään miestä, joka ei olisi maininnut esim. Tinderissä että seksi on erittäin tärkeää, ja tavatessa korostanut asiaan. Todellisuudessa sitten tämä halukkuus ja tärkeys on ollut 1-4 kertaa kuussa. Kaikki rakadtelutaidot tuntuvat perustuvan miehen omaan arvioon, ei naisten kokemukseen. Ainakin tuntuu ettei 18-v ensirakkauden ja nykyisten tapailumiesten, n. 50-60 v taidot ole juurikaan kehittyneet.
Tapasin keväällä todella mukavan miehen ja voisin hyvinkin ajatella meitä loppuelämän parina, mutta tämäkin seksiä korostanut Romeo on niin sysi-huono sängyssä ja harvoin saatavilla, että valitettavasti täytyy hyvästit ennen syyssateita jättää.
Joko ensirakkautesi oli harvinaisen hyvä sängyssä tai kaikki tapailemasi papparaiset ovat todella huonoja! Veikkaan jälkimmäistä.
Tee suskit ja leiki puumaa. Ainakin ne 18-vuotiaat jaksaa panna useammin kuin kerran kuussa, ja niitä voi opettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Panen muiden kanssa. Ammattilaisten ja Tinder/Jodel -panojen kanssa. Yksinkertaista.
Vierailija kirjoitti:
Ohihan tämä menee, mutta koskettaa itseäni keski-ikäisenä nsisena. En muista yhtään miestä, joka ei olisi maininnut esim. Tinderissä että seksi on erittäin tärkeää, ja tavatessa korostanut asiaan. Todellisuudessa sitten tämä halukkuus ja tärkeys on ollut 1-4 kertaa kuussa. Kaikki rakadtelutaidot tuntuvat perustuvan miehen omaan arvioon, ei naisten kokemukseen. Ainakin tuntuu ettei 18-v ensirakkauden ja nykyisten tapailumiesten, n. 50-60 v taidot ole juurikaan kehittyneet.
Tapasin keväällä todella mukavan miehen ja voisin hyvinkin ajatella meitä loppuelämän parina, mutta tämäkin seksiä korostanut Romeo on niin sysi-huono sängyssä ja harvoin saatavilla, että valitettavasti täytyy hyvästit ennen syyssateita jättää.
Mitä ihmettä. Itse en ole koskaan uskaltanut profiiliin laittaa mitään seksiin liittyvää, ettei tule mitään "Pervo-Kale-leimoja". Kuitenkaan ei ole koskaan ollut tilannetta, jossa minä olisin ollut kumppania vähemmän aktiivinen tai kieltäytynyt ehdotetusta seksistä. m53
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohihan tämä menee, mutta koskettaa itseäni keski-ikäisenä nsisena. En muista yhtään miestä, joka ei olisi maininnut esim. Tinderissä että seksi on erittäin tärkeää, ja tavatessa korostanut asiaan. Todellisuudessa sitten tämä halukkuus ja tärkeys on ollut 1-4 kertaa kuussa. Kaikki rakadtelutaidot tuntuvat perustuvan miehen omaan arvioon, ei naisten kokemukseen. Ainakin tuntuu ettei 18-v ensirakkauden ja nykyisten tapailumiesten, n. 50-60 v taidot ole juurikaan kehittyneet.
Tapasin keväällä todella mukavan miehen ja voisin hyvinkin ajatella meitä loppuelämän parina, mutta tämäkin seksiä korostanut Romeo on niin sysi-huono sängyssä ja harvoin saatavilla, että valitettavasti täytyy hyvästit ennen syyssateita jättää.
Mitä ihmettä. Itse en ole koskaan uskaltanut profiiliin laittaa mitään seksiin liittyvää, ettei tule mitään "Pervo-Kale-leimoja". Kuitenkaan ei ole koskaan ollut tilannetta, jossa minä olisin ollut kumppania vähemmän aktiivinen tai kieltäytynyt ehdotetusta seksistä. m53
Vanhempien miesten tarinoissa korostuu halu. Kiima, puute.
Siitä voidaan tietysti lähteä, mutta ei se ole seksin saralla se asia, jota naiset etsivät. Se on vasta alku. Sen jälkeen tarvitaan myös kykyä. Taitoa ja kestävyyttä. Viitseliäisyyttä.
Tuntuu siltä, että vanhenevilla miehillä on enemmän tuota ensimmäistä.
Laitan saunan lämpeneen ja lähden odotellessa juoksulenkille. 10 kilsan jälkeen haluaa vain sitä saunaa.
Vierailija kirjoitti:
Lähtemällä. Vaikea paikka oli muuttaa pois. Vaimon syytä ei asiat yksin olleet, minä mokailin omat osuuteni. En pettänyt, lyönyt tai juopotellut mut meidän kommunikaatio ei toiminut enkä osannut kohdata häntä kuten olisi pitänyt. Seksi oli yksi iso ongelma, ei ainoa. Kovasti rakastin mut se nyt ei riittäny.
Siis sinä tiesit, miten häntä olisi pitänyt kohdella, mutta et sitten "jaksanut" tätä tehdä?
Kommunikaatio on kyllä erittäin tärkeä parisuhteessa ja minä syyllistyn samaan oman vaimoni kanssa. En jaksa niin paljon kommunikoida (lähinnä puhua), mitä suhde vaatisi.
Valitankin aivan liikaa ja annan kiitosta liian vähän hänelle. Täytyy muuttaa omia tapoja. Kaunis nuori vaimo vielä ja erittäin hyvä sängyssä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohjimmiltaan kyse on emotionaalisesta itsekkyydestä ja kyvyttömyydestä asettua toisen asemaan.
"Asia x ei ole minulle tärkeä, joten ei sen tule olla puolisollekaan tärkeä. Päätän nyt, että en tee puolison kanssa x, eikä hän saa ikinä tehdä sitä kenenkään kanssa, tai joutuu maksamaan kauhean summan".
Häh? Minkä summan? Miten raha liittyy tähän?
Avioero on tunnetusti halpa prosessi. Jätetty osapuoli ei myöskään ala hankalaksi esim. lasten tapaamisen tai muun kiusaamisen ja vainoamisen suhteen.
Jos on tajunjut tehdä avioehdon, niin se voi ollahyvinkin halpa, jopa kannattava prosessi. Ja jos lapset ovat jo teinejä/aikuisia, niin tapaamishommistakaan ei voi tulla tappelua.
Jos mennään nuorena, sinisilmäisenä ja rakastuneena naimisiin, ja vaimo laittaa papin aamenen jälkeen sakset kiinni (täälläkin tavallinen tarina), kitkutellaan suhteessa ja hankitaan omaisuutta, kunnes todetaan että ero. Ei muuten ole halpaa!
Niin, ei ole halpaa kummallekaan. Ihan peruskoulun matematiikalla voi päätellä, että 1/2 <1.
Ei tuo ole mikään tavallinen tarina, että seksi loppuu papin aameneen. Jos loppuu, eikä asiaa saada ratkaistua, niin tuskin kukaan odottaa kymmeniä vuosia erotakseen. Ja kun yhdessä kitkutellaan, yhdessä se omaisuuskin tehdään ja hoidetaan. Siksi se menee puoliksi. Miten muutenkaan?
Itse asiassa on melko yleinen tarina, mitä kavereiden suusta kuunnellut. Ei liittoon vuosikymmeniksi jäädä, mutta vuosiksi kumminkin.
Toinen melko tavallinen tarina on, että seksi loppuu lapsen saamiseen, ja koko parisuhde ja seksielämä hautautuu ruuhkavuosien alle. Tästä on omaa kokemusta. Kun seksiä ei ollut raskausaikana, imetysaikana eikä sen jälkeenkään, sen aloittaminen uudelleen oli kovin vaikeaa. Yritin kyllä, mutta tulin aina torjutuksi. Jossain vaiheessa kävi niin, että lakkasin itsekin haluamasta puolisoa. Ajatuskin seksistä hänen kanssaan alkoi tuntua väkinäiseltä puurtamiselta, ja pikkuhiljaa se heijastui muuallekin parisuhteeseen.
Arvata saattaa, että suhde päättyi.
Kyllä ne lapset on monelle suhteelle tuho. Ilman lapsia suhde jatkuisi ja lasten kanssa ero tulee.
Kokemusta on nyt kahden eri naisen kanssa ja molemmille on lapsia. Aika sama kaava näyttää olevan.
Lapsi vaan tarvitsee niin paljon huomiota ja myös äiti haluaa antaa lapselle niin paljon huomiota, että parisuhde jää kyllä taka-alalle.
"Minua ei ole muuten luokiteltu aspergeriksi tai autistiksi, olen lähellä. Sinua se ei kuulema haittaa, mutta nyt sitten käytätkin sitä korttina pätiessäsi keskustelussa"
Kuinka kertoa olevansa autisti kertomatta olevansa autisti.
T. mies-sika pro