Miksi elämässä pitää "edetä"? Mitä se edes tarkoittaa?
Jokainen meistä etenee ajallisesti joka tapauksessa.
Mutta miksi pitäisi "edetä" muuten? Tai miksi kokea syyllisyyttä, ettei mielestään ole "edennyt" elämässä?
Onko se "etenemistä", että ostaa oman asunnon ja saa lapsia? Miksi se on etenemistä mihin siinä on edetty?
Kommentit (48)
Minä tiedän monta, jotka on vasta melko myöhään löytäneet kumppanin, ja yli nelikymppisenä saanut esikoisensa. Ihan tavallisia ihmisiä ei julkimoita. Yhden, joka oli kymmenen vuotta työttömänä, sai suhteilla lopulta duunin, oli siinä tosi hyvä ja eteni esimieheksi. Yhden, joka sekosi pahasti keski-iässä, sen seurauksena lopetti perusduunin, ryhtyi taiteilijaksi, sai palkintoja ja nykyisin kiertää gallerioita ympäri maailmaa. Yhden joka lähes eläkeikäisenä jäi työttömäksi, perusti pakkoraossa yrityksen ja menestyi sillä isosti.
Elämä ei aina kulje suoraa viivaa niin ei kannata luovuttaa liian äkkiä, voi tulla ikäviä mutkia matkaan mutta myös kivoja.
Vierailija kirjoitti:
Se on kristillistä elämänkatsomusta. Siihen kuuluu elämästä oppiminen, vaurastuminen jne. Vaikka jonkun toisen elämänkatsomuksen mukaan niillä ei ole mitään merkitystä.
Eikö kristityt nimenomaan välttele maallista mammonaa vai mitä meinasit vaurastumisella?
tarkoittaa sitä ettei kuulu asua äidin tykö loppuelämää
Vierailija kirjoitti:
Se on kristillistä elämänkatsomusta. Siihen kuuluu elämästä oppiminen, vaurastuminen jne. Vaikka jonkun toisen elämänkatsomuksen mukaan niillä ei ole mitään merkitystä.
Vaurastumisen ihanne ei liity kristinuskoon mitenkään.
Samaa mieltä aloittajan kanssa.
Kaikki nämä kliseiset fraasit, joita heitellään. "Päästä elämässä eteenpäin".. jne. Siis päästä tilanteesta toiseen tilanteeseen? Hohhoijaa.
Vierailija kirjoitti:
Saat elää ihan kuten haluat
Ei pidä paikkaansa. Vaimo vaatii aina vain enemmän kaikkea. Pakko edetä uralla että saa vaimon vaatimukset täytettyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä edetä, jos ei itse halua. Se on pahinta, jos haluaisi asioita, mutta itse jarruttelee jostain syystä ja ajattelee ettei uskalla.
Ai pahinta?
Itse haaveilin teini-ikäisenä kirjojen kääntäjän ammatista. Sain lukiosta keskiverrot paperit, mutta en uskaltanut edes hakea yliopistoon. Hain ihan erilaiselle alalle. Nyt sitten, kun olen jo siinä iässä, ettei kukaan palkkaisi minnekään, on kielen kääntäjien tilanne se, että tekoäly tekee. Eli loppujen lopuksi valitsin ihan oikein silloin aikanaan, vaikka en haaveeni perään lähtenytkään.
N48
Voit lohduttautua toki noin, mutta kääntäjänä minulla on ollut kiinnostava ura eikä tekoäly ole vienyt töitäni. Töihin on tullut uutena posteditointia, mutta on töitä, joita tekoäly ei tee.
Työelämä kielten parissa on ollut antoisaa, pian koittavat eläkevuodet mukavista töistä.
Se, että on tyytymätön omaan elämäänsä on minusta se tärkein syy edetä.
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä aloittajan kanssa.
Kaikki nämä kliseiset fraasit, joita heitellään. "Päästä elämässä eteenpäin".. jne. Siis päästä tilanteesta toiseen tilanteeseen? Hohhoijaa.
Niin, sillä yleensä tarkoitetaan sitä, että elämää pyritään muuttamaan ajan myötä parempaan suuntaan. Esimerkiksi pääset ränsistyneestä yksiöstä ikävällä alueella viihtyisään ja tilavaan kotiin omalla lempialueellasi. Ensimmäisestä hampurilaisravintolan minimipalkkatyöstä etenet uralle, joka oikeasti kiinnostaa ja josta saa paremman palkan. Ehkä perustat perheen, jos se on oma toiveesi, opit uusia asioita, hankit kiinnostavia kokemuksia ja kasvat ihmisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Ja toki pitäisi edetä sinne, minne joku toinen kuvittelee, että pitäisi edetä. Ihmiset on outoja, kun yrittävät sanella toisten elämän kulun. Jos haluaisi tietää, kuka joku on ja mitä haluaa, voisi kysyä. Sen sijaan moni ilmeisesti ajattelee, että on tietty piste, jonne kaikkien pitää "edetä". Aika surullistakin ja tylsää tällainen ajattelu, että kaikkien pitäisi elää samalla tavalla.
Sulle on ilmeisesti ihan mahdoton ajatus, että jollakin saattaa olla omia haaveita ja ajatuksia elämän kulusta ja hän tarkastelee etenemistä niistä lähtökohdista? Jopa, että joku saattaa ihan oikeasti vaikka itse haluta lapsia, ei siksi että niitä kuuluisi tehdä tai että muut tekevät?
Kerro nyt kuitenkin, minkälaisia omaperäisiä haaveita sulla on ja miten omaperäistä elämää vietät itse?
Omasta puolestaan voi edetä minne lystää. Muilta voi kysyä, mitä nämä haluavat, jos kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyseenalaistan tämän elämässä etenemisen. Kapeakatseisesti sen ajatellaan tarkoittavan perinteistä ammatti, vakityö, perhe, lapset, omistusasunto, auto, ura, kesämökki, ulkomaanmatkat kuviota.
Elämä etenee ilman mitään edellämainituista. Elämän tarkoitus on vain elää elämänsä. Suorittaminen on eri asia ja elämässä ei todellakaan kaikki mene tasan paitsi lopuksi kuollessa.
Elämässä eteneminen tarkoittaa yleensä sitä, että se elämä etenee sellaiseen suuntaa mihin itse haluaa sen kulkevan eikä niin, että elämä vaan heittelee sua sattumanvaraisesti paikasta toiseen tai, että juutut tilanteeseen, jossa olet tyytymätön.
Sitä että elämä muuttuu paremmaksi kuin se oli. Useimmiten parikymppiset on hukassa ja köyhiä ja nelikymppiset taas vaurastuneita ja on löytynyt oma paikka elämässä. Jos ei etene elämässä on ikuisesti köyhä ja hukassa.
Elämä etenee vääjäämättömästi, vaikka kaikki menisi päin helvettiä. Lopuksi se päättyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseenalaistan tämän elämässä etenemisen. Kapeakatseisesti sen ajatellaan tarkoittavan perinteistä ammatti, vakityö, perhe, lapset, omistusasunto, auto, ura, kesämökki, ulkomaanmatkat kuviota.
Elämä etenee ilman mitään edellämainituista. Elämän tarkoitus on vain elää elämänsä. Suorittaminen on eri asia ja elämässä ei todellakaan kaikki mene tasan paitsi lopuksi kuollessa.
Elämässä eteneminen tarkoittaa yleensä sitä, että se elämä etenee sellaiseen suuntaa mihin itse haluaa sen kulkevan eikä niin, että elämä vaan heittelee sua sattumanvaraisesti paikasta toiseen tai, että juutut tilanteeseen, jossa olet tyytymätön.
No siinä nyt pitää olla jo helvetin huono tuuri tai sitten pyöriä jossain ihan ihmeellisissä piireissä, että jollekin normikansalaiselle nyt jatkuvasti tulisi yrittämättä jotain uusia kommelluksia tms eteen. Elämä "heittelee" huomattavan vähän, jos sen eteen ei tee mitään.
Ja eikö se pysähtyminen ole ihan oikea ratkaisu, jos on tyytyväinen siihen tilanteeseen?
-eri
Kun puhutaan etenemisestä, aloittelijat puhuvat aina materiasta (auto, ura, talo jne.) ja vähän edistyneemmät aistiärsykkeistä (elämykset, matkailu). Mutta hyvin harva jos kukaan mistään sen syvällisemmästä.
Vierailija kirjoitti:
Se on kristillistä elämänkatsomusta. Siihen kuuluu elämästä oppiminen, vaurastuminen jne. Vaikka jonkun toisen elämänkatsomuksen mukaan niillä ei ole mitään merkitystä.
Ootko nyt jumalanpalveluksen sijasta katsonut niitä amerikkalaisia "pastoreita", jotka lupaa kaikenlaista pelastusta, jos vain rikastuu? Siis tietysti sen jälkeen kun olet itse ensin rikastuttanut tätä "pastoria".
Elämässä etenemisellä tarkoitetaan yleensä juuri sitä tyypillisen elämänkaaren virstanpylväiden tavoittamista ja seuraavaa kohti jatkamista. Lapsuudenkodista pois muuttaminen, kouluttautuminen, työllistyminen, naimisiinmeno, perheellistyminen jne.
Ei tarvitse edetä sen kummemmin, kunhan kykyjensä ja voimavarojensa mukaan huolehtii itsestään ja mahdollisista omaisistaan, eli esim. hankkii ansiotyön mikäli mahdollista.
Useimmat vaan haluavat myös pariutua ja perheellistyä sekä kehittyä työalallaan ja hankkia vaurautta. Ja se on ihan hyvä elämän jatkuvuutta ajatellen.
Jotkut taas eivät pysty siihen vaikka haluaisivat.
Ja jotkut jotka eivät pysty siihen elävät silti ihan hyvää elämää.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Kirjoja käännetään tekoälyllä silloin kun niitä kirjoitetaan tekoälyllä.
Minä olen ollut kaunokirjallisuuden suomentajana yli 30 vuotta. Alalle oli vaikea päästä, mutta tässä ammattissa kypsytään hitaasti. Minullekin tarjotaan töitä vieläkin niin paljon kuin jaksan tehdä. Olen elättänyt tällä työllä perheeni ja tullut toimeen hyvin; saanut apurahoja, palkintoja, tekijänoikeuskorvauksia ja taiteilijaeläkkeen.